Uudessa testamentissa kerrotaan, kuinka Jeesus ja Lasarus haudattiin kalliohautoihin. Eikö vainajia tuohon aikaan haudattu maahan ollenkaan? Entä mitä Raamatun perusteella pitäisi ajatella polttohautauksesta?
Aabraham osti pari tuhatta vuotta ennen Jeesuksen aikaa vaimonsa Saaran hautapaikaksi vainion ääreltä Makpelan luolan, joka vielä nykyisinkin on Hebronin kaupungin kupeessa.1 Myöhemmin siihen haudattiin myös Aabraham itse, Iisak ja Rebekka sekä Jaakob ja Leea.
Emme voi olla ihan varmoja, oliko heettiläisten tapana haudata vainajansa tällä tavoin luoliin, mutta ilmeisesti Aabrahamin ostotarjouksen käyttötarkoitus tuntui myyjistä hyväksyttävältä. Valmiiseen luolaan hautaaminen oli ja on käytännöllisempää kuin kaivaa hauta Kanaanin maan kiviseen maaperään.
Toinen käytäntö äkillisessä hautaustilanteessa oli koota ruumiiden päälle kiviröykkiö.2 Näin ruumiit välttyivät joutumasta raadonsyöjien hampaisiin. Tämän perinteen mukaisesti juutalaisilla hautausmailla näkee vieläkin pieniä kiviä arkun päällä.
Jeesuksen päivinä hautaaminen kallioluoliin oli yleistä koko Rooman valtakunnassa. Kun luonnon muodostamat luolat loppuivat, pehmeään kalkkikiveen louhittiin hautaluolia. Sellaisia olivat Joosef Arimatialaisen ja Lasaruksen perheen omistamat haudat. Myöhemmin luoliin vielä tehtiin kivestä hakattuja sarkofageja, kuten yhä on nähtävissä esimerkiksi suuren neuvoston hautapaikassa Beit Shearimissa. Edellä olevan valossa ymmärrämme, miksi kiviarkun kreikkalainen nimi sarkofagi tarkoittaa lihansyöjää.
Nykyisin juutalaiset ja muslimit hautaavat vainajansa mataliin betonista tai kalkkikivestä veistettyihin, puoliksi maahan kaivettuihin laatikkoihin, joissa on kivi- tai betonikansi. Vuoden päästä hautaamisesta pehmeät kudokset ovat hajonneet, jolloin luut kootaan pienempään arkkuun, ja näin tilaa on taas seuraavalle perheenjäsenelle.
Entä mitä polttohautauksesta tulisi ajatella? Vainojen aikana roomalaiset polttivat alkukristittyjä ja sirottelivat tuhkat Tiberjokeen pilkaten näin Jeesuksen seuraajien ylösnousemususkoa. Uskon, että sinä päivänä, jolloin maa ja meri antavat kuolleensa – pyhät ensimmäisessä ylösnousemuksessa3 ja muut viimeiseen tuomioon4 – myös nämä Rooman marttyyrit nousevat osaansa. Paavali kuvaa elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen ketjua kylvämiseksi ja uuden kasvin nousemiseksi maasta.5 Jyvä mätänee – palamista sekin – ja ylösnousemuksessa sen elämä tulee esiin katoamattomana, hautaamistavasta riippumatta.
Uskonpuhdistaja Martti Luther opetti, että joissakin tilanteissa kannattaa nauraa sielunviholliselle ja ivata häntä. Mutta eikö Raamatussa kielletä herjaamasta henkivaltoja (Juud. 1:8). Mitähän Luther mahtoi tarkoittaa? Entä mitä asiasta Raamatun valossa tulisi ajatella?
Meidän on muistettava, että Luther oli monista ansioistaan huolimatta vain vajavainen ihminen, jonka kannanotoissa oli myös arveluttavia piirteitä. Siihen, mitä hän kysyjän mainitsemalla toteamuksella tarkoitti, en pysty vastaamaan, sillä en tunne uskonpuhdistajan ajattelua tältä osin.
Raamatusta sen sijaan tiedämme, että Jeesus antoi seuraajilleen vallan tallata kaikkea saatanan valtaa.6 Tämä opetuslasten saama valtuutus perustuu valtaan, jonka Isä oli Jeesukselle antanut. Kyse on ikään kuin valtakirjasta, jonka uskova on saanut Herraltaan.
Sen ansiosta me voimme Jeesuksen nimessä vastustaa pahoja henkiä, jopa ajaa niitä ulos.7
Kysyjän lainaaman Juudaksen kirjeen kohdan viesti on se, että tämä valtuutus ei ole leikinlaskun asia. Niin kuin pistorasiasta tuleva sähkö on tehokas ja hyödyllinen oikein käytettynä mutta vaarallinen lasten leikeissä, samoin kutsumuksemme ja asemamme Kristuksessa on otettava vakavasti ja hoidettava asianmukaisella kunnioituksella valtuuttajaa kohtaan. Leikittelyyn ei ole varaa, ettemme joudu pahan pauloihin itse.
Roomalaiskirjeen jakeessa 15:1 Paavali kieltää "vahvoja" uskovia elämästä itselleen mieliksi. Millaisesta elämäntavasta on kyse? Miksi kehotus kohdistetaan nimenomaan "vahvoille" ja ketkä heihin lukeutuivat?
Itselleen mieliksi eläminen tarkoittaa elämäntyyliä, jota luonnehtii kansanomainen sanonta: ”heikot sortuu elon tiellä; jätkä sen kun porskuttaa”. Siis sanalla sanoen itsekästä, omahyväistä elämäntapaa. Tällä tavoin elävälle ihmiselle eivät Raamatun opetukset mene perille.
”Vahvalla” Paavali puolestaan tarkoittaa sellaista kristittyä, joka on valmis kantamaan toisten kuormia, kärsimään uskossaan heikkoja sekä kieltäytymään siitä, minkä tietää oikeudekseen, vain siksi, ettei loukkaa tällaisia uskovia esimerkillään tai sopimattomalla käyttäytymisellään. 8 Vahva kristitty ymmärtää vaeltaa korkean kutsumuksensa arvon mukaisesti voidakseen pelastaa mahdollisimman monta.9
Tällaiseen rakkaudelliseen elämäntapaan kutsutaan luonnollisesti jokaista kristittyä, ja myös Paavalin oma esimerkki oli sellainen. Hän haastoikin kirjeidensä lukijoita seuraajikseen. Kristuksen evankeliumi siirtyy ihmiseltä toiselle paitsi sanojen myös elämän välityksellä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...