Maailman ensimmäiset joululahjat

Matteuken kertomus itämaan tietäjistä (Matt. 2:1–12) on Uuden testamentin  arvoituksellisimpia kohtia. Miksi Matteus kuvailee niin seikkaperäisesti tuntemattomia astrologisia tähtienselittäjiä? Mikä merkitys heillä on joulun sanoman ja evankeliumin kokonaisuuden kannalta?

Itämaan tietäjien arvoituksellisuus on antanut tilaa monenlaisille spekulaatioille. Katolisessa perinteessä heidän lukumääräkseen on määritelty kolme, vaikka Raamattu ei mainitse asiasta mitään. Joidenkin tutkijoiden mielestä tietäjiä saattoi olla jopa huomattava joukko, mikä osaltaan tekisi ymmärrettäväksi myös heidän vierailunsa aiheuttaman hämmennyksen Jerusalemissa (Matt. 2:3). Kuudennen vuosisadan katolisuudessa tietäjille annettiin omat nimetkin: Kaspar, Melchior ja Balthasar. Tosin myös muut kristilliset traditiot, kuten koptilaisuus sekä syyrialainen ja armenialainen kristillisyys, ovat antaneet heille omat nimensä.

Tietäjät ja Messias-odotus

Itämaan tietäjien käyttämä nimitys ”juutalaisten kuningas” viittaa siihen, että tietäjät itse eivät olleet juutalaisia. Juutalaissyntyinen teologi Arnold G. Fruchtenbaum huomauttaakin, että juutalaiset itse puhuivat ”Israelin kuninkaasta” (Matt. 27:42) tarkoittaessaan Messiasta. Todennäköistä on, että tietäjät tunsivat juutalaisten Messias-odotuksen ja osasivat varautua Messiaan ilmestymiseen. Entisen Babylonian alueella asuvina he mahdollisesti tiesivät Danielin ennustuksista, koska ne oli kirjoitettu heidän ymmärtämällään aramean kielellä. Varmasti he myös tunsivat juutalaisia, joilla edelleenkin oli vaikutusta idän kansojen keskuudessa.

Fruchtenbaum esittää kiintoisan näkökulman myös paljon pohdittuun kysymykseen, mistä tietäjien näkemässä tähdessä oli kysymys. Hän pitää mahdottomana ajatusta, että tähti olisi ollut jokin taivaankappale, sillä Matteuksen kuvaamat tähden liikkeet ovat vaikeasti sovitettavia jonkin planeetan tai pyrstötähden ominaisuuksiin. Erikoisesti se, että tähti pysähtyi Jeesuksen syntymäpaikan ylle, ei viittaa mihinkään taivaankappaleeseen.

Fruchtenbaumin mielestä kyse oli Jumalan läsnäoloa ilmentävästä kirkkaudesta, joka ilmoitti maailman Vapahtajan saapuneen valoksi ja pelastukseksi ihmisille. Tuo poikkeava pyhä ilmiö sai tietäjät lähtemään pitkälle matkalleen, sillä jumalallinen kirkkaus valloitti heidät.

Merkittävänä viestinä voidaan nähdä se, että pakanat tulivat iloiten kumartamaan vastasyntynyttä maailman Vapahtajaa. Jeesuksen syntymän kautta pelastuksen ovet avautuivat näin kaikille maailman kansoille, kuten oli ennustettu (Ps. 72:9–10; Jes. 60:6).

Lahjojen monet merkitykset

Tietäjät toivat Jeesukselle lahjoja. Niiden merkityksestä on syntynyt myös paljon erilaisia selityksiä. Kulta oli lahja, joka epäilemättä oli sovelias vastasyntyneelle kuninkaalle, sillä se oli tunnustus hänen arvostaan. Kultaa pidettiin kuninkaallisen vallan symbolina. Raamatullisessa kielenkäytössä sillä on myös hengellisiä merkityksiä. Niinpä Herra kehotti Laodikean hyvinvoivaa mutta ensirakkautensa menettänyttä seurakuntaa ostamaan ”tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi” (Ilm. 3:18).

Saksalainen teologi Ulrich Mack tulkitsee kullan hyvin konkreettisesti ja sanoo sen ilmentävän rikkautta. Mack antaa jopa ohjeen, miten länsimaiden kristityt voisivat rukoilla jouluna: ”Jeesus, meillä menee niin hyvin. Me elämme yltäkylläisyydessä, olemme rikkaita, maailman mittakaavassa hyvin rikkaita. Meillä on lämpimät asuntomme, täysi jääkaappi ja runsaasti katettu juhlapöytä. Tämän kaiken me tuomme nyt sinun eteesi kiittäen ja pyytäen, että sinä ottaisit käsiisi kaiken, mitä meillä on ja auttaisit meitä hallinnoimaan sitä oikealla tavalla, ettemme takertuisi siihen itsekkäästi muita ajattelematta.”

Tietäjien tuoman suitsukkeen Fruchtenbaum selittää viittaavan Jeesus Messiaan jumaluuteen. Juutalaisessa jumalanpalveluksessa käytetty suitsutus suunnattiin Jumalalle.

Mirhan Fruchtenbaum sen sijaan näkee symbolisoivan kärsimystä ja uhrikuolemaa. Hänen mukaansa tietäjät toimivat profeetallisessa johdatuksessa: heidän lahjansa kertoivat Messiaan ominaisuuksista kuninkaana, Jumalana ja uhrina.

Ulrich Mack tuo tietäjien lahjoihin selityksen myös ihmisyyden näkökulmasta. Hän huomauttaa, että suitsuttamisen ymmärrettiin jo antiikin aikana koskettavan ihmisen sielun herkimpiä alueita. Raamatussa suitsuttaminen liittyy rukoukseen, olipa kyseessä ylistys, palvonta tai muut ihmissydämen tunnot. Niinpä Mack liittää suitsukkeeseen rukouksen, jossa ihminen saa tuoda kaikki sydäntään koskettavat asiat Jumalalle: ”Sinä ihmiseksi tullut Jumala, ota kaikki, mikä täyttää sieluni – onneni, menestykseni, sanomaton iloni ja unelmani. Mutta ota myös kaikki pelkoni, ikäväni ja ratkaisemattomat kysymykseni. Kiitos, että minun ei tarvitse jättää niitä tallin ovelle vaan saan kantaa ne seimelle asti.”

Kolmannesta lahjasta Mack toteaa, että samoin kuin mirha toimi lääkitsevänä aineena muun muassa haavojen hoidossa, mekin saamme tulla kyynelin Jeesuksen luokse. Joulun sanoma jakaa parantumista sisäiseen rikkinäisyyteen, jota niin monet tänäkin päivänä potevat. Vastasyntynyttä ei tarvitse kumartaa vain juhlavaatteissa ja onnistuneena – mirha voi olla myös oman elämän kärsimystä, jonka kristitty tuo Jeesukselle.

Tietäjien vierailu ei ollut pelkkä sivujuonne

Itämaan tietäjien yllättävä vierailu Jerusalemissa ja Betlehemissä ei ole pelkkä sivujuonne joulun ihmeellisessä kertomuksessa. Se on todistus Jeesuksen syntymän merkityksestä kaikille maailman kansoille.

Tietäjät valtasi suuri ilo, kun he näkivät tähden pysähtyvän sen talon ylle, jossa Maria lapsen kanssa majaili. Ilo on vielä kahden vuosituhannen jälkeenkin se tunnetila, joka liittää lukemattomat ihmiset jouluun.

Mitä tietäjien vaivalloinen vaellus, heidän tuomansa lahjat ja kumartumisensa vastasyntyneen lapsen edessä puhuvat meille?

Ne kertovat maailmanhistorian mullistaneesta ihmeestä, joka koskettaa sekä juutalaista kansaa että kaikkia muitakin maailman kansoja. Tietäjien esimerkki puhuu siitä, että Jeesus on ansainnut kaiken ylistyksemme eikä mikään saa viedä huomiotamme joulun ainutlaatuisesta sanomasta.

Tietäjät toivat Jeesuksen syntymän kunniaksi lahjoja. Lahjojen antaminen ei ole joulun hengen vastaista, jos ne annetaan rakkaudesta. Erikoisen arvon lahjojen antaminen saa silloin, kun se suunnataan kaikkein vähäosaisimmille, joilta ei ole odotettavissa mitään vastapalvelusta. Tällaisille lahjan antajille Kuningas on kerran sanova: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).


Klaus Korhonen

Kirjoittaja on emeritusseurakunnanjohtaja, joka toimii nykyisin avustustyössä Romaniassa.