Kysy Raamatusta: Mikä sairaus Paavalia kiusasi?

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock
Galatalaiskirjeessä Paavali muistelee aiempaa Galatian-matkaansa ja toteaa, että hänen ruumiillinen tilansa oli sikäläisille uskoville koettelemus, mutta ”nämä eivät kuitenkaan halveksineet eivätkä inhonneet häntä” (4:13–14, Raamattu Kansalle -käännös). Onko raamatuntutkimuksessa esitetty arvioita siitä, mistä vaivasta tai sairaudesta Paavali kärsi?

En ole tutkinut teologien arvioita kysyjän esittämästä ongelmasta, mutta rohkenen avata omaa käsitystäni niiden mielikuvien pohjalta, joita Paavalin tekstit ovat vuosikymmenten kuluessa synnyttäneet.

Ensimmäiseksi huomioni kiintyy Toisen korinttilaiskirjeen luetteloon Paavalin kärsimistä vainoista ja vaivoista, joista vain muutama sisältyy Apostolien tekoihin talletettuihin Paavalin lähetysmatkojen kuvauksiin. Joukossa on useita vankeuskokemuksia, ruoskimisia ja  raipparangaistuksia – pelkästään juutalaisilta viisi kertaa täyden kaavan ruoskintoja eli yhtä vaille neljäkymmentä lyöntiä kerralla –
kivitys, jonka seurauksena Paavalin luultiin kuolleen, sekä kolme haaksirikkoa, joista yhtä seurasi vuorokauden kestänyt ajelehtiminen
meressä.1

Esimerkiksi Korinttiin tullessaan Paavali kertoo olleensa ”heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana”.2 Apostolien teoista tiedämme, että vähän aiemmin hän oli joutunut rajun pahoinpitelyn kohteeksi Filippissä. Sieltä matka oli jatkunut Tessalonikaan, jossa syntyneen mellakan vuoksi Paavalin oli paettava yötä myöten Beroiaan. Pian Tessalonikan rettelöitsijät tulivat sinnekin.3

Olisiko Paavalilla siis ollut Galatiaan tullessaan silmät mustana, kasvot ruhjeilla, liikkuminen vaivalloista? Emme tiedä. Jos kuitenkin
sirottelemme Paavalin edellä luettelemat kokemukset Apostolien tekojen ”kokousohjelmaan”, on täysin mahdollista, että myös jossakin Galatian seurakunnassa Paavali oli huonossa kunnossa – niin huonossa, että hän pelkäsi, että sekä hänet että hänen julistamansa korkea ja arvokas evankeliumi voitaisiin hänen ruumiillisen tilansa tähden torjua.

Silti Paavali toteutti kutsumustaan. Entisenä seurakunnan vainoojana hän tiesi, millaista on elää eksyksissä ja luulla tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle Jeesuksen seuraajia pahoinpitelemällä.4

Joidenkin raamatuntutkijoiden esittämä arvio siitä, että Paavalilla olisi ollut näkövamma, koska hän kirjoitti isoilla kirjaimilla,5 ei vakuuta
minua. Paavali oli ammatiltaan teltantekijä, ja siinä tarvittiin näköaistia. Hän saneli kirjeensä ”sihteerilleen”, ja vakuuttaakseen lukijansa kirjeen aitoudesta hän laittoi joskus loppuun omakätisen allekirjoituksen – ehkäpä isommalla käsialalla kuin hänen harjaantunut kirjurinsa.

Kysyjä ei siis saa kysymykseensä varmaa vastausta, mutta jos asia meitä vielä perillä kiinnostaa, tiedustellaan sitä suoraan Paavalilta.


Hesekielin kirjassa Jumala sanoo antaneensa Israelille lakeja, jotka eivät olleet hyviä (20:25). Mitähän Herra sillä tarkoittaa? Eikö Mooseksen laki sinänsä ollut periaatteessa hyvä, vaikka ihmiset eivät sitä pystyneetkään noudattamaan – näinhän Paavali myöhemmin totesi (Room. 7:12)?

Kysyjä oikeastaan vastaakin itse esittämäänsä kysymykseen. Kenkä jäi puristamaan juuri siitä, että lain käskyt olivat mahdottomat ihmisen omin neuvoin täytettäviksi. Vai voidaanko sanoa hyväksi sellaista lakia, jonka rikkomuksesta seuraa iankaikkinen kadotustuomio, vaikka sen noudattaminen ei keneltäkään onnistu?

Heprealaiskirjeen kirjoittajan sanoin: ”Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty tilaa toiselle.”6

Kysymyksessä mainitussa Roomalaiskirjeen kohdassa Paavali todellakin toteaa, että laki itsessään on hyvä, täydellinen ja pyhä. Sen heikkous oli kuitenkin siinä, ettei se yksin suoriutunut niistä tehtävistä, joita varten se oli annettu. Tarvittiin uusi liitto, joka ei perustunut lakiin vaan lupauksille. 7 Ensimmäinen liitto oli voimassa siihen asti, että tuli ensimmäinen – Jeesus – joka sen täytti. Hän ”testamenttasi” onnistumisensa epäonnistuneille ihmisveljilleen ja -sisarilleen ja niin nämäkin saivat iankaikkisen perinnön.8

Uusi liitto ei sorru ihmisen heikkouteen, koska laki ehtoineen on täytetty Kristuksessa. Pyhän Hengen kautta laki elää uskovan sisimmässä auttaen häntä hänen heikkoudessaan. Koko laki on täytetty käytännössä silloin, kun uskova Hengen vaikutuksesta rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.9


Luukkaan evankeliumissa Jeesus kehottaa antamaan almuksi "sen, mikä on sisällä" (Luuk. 11:41). Miten sisimpänsä voi antaa almuksi?

Joku on sanonut, että kädet ovat sydämen näkyvä osa.

Vuorisaarnassa Jeesus nuhtelee rikkaita juutalaisia näytöshurskaudesta, jossa saatettiin oikein torvea toitottamalla kiinnittää paikalla olevien huomiota juuri meneillään olevaan armeliaisuuteen ja sosiaaliseen avustamiseen. 10

Sama todellisen lähimmäisenrakkauden ja hyvän sydämen vaatimus – ulkokohtaisen hurskastelun sijaan – on aiheena myös kysymyksessä mainitussa Luukkaan evankeliumin kohdassa. Almuksi annettu sisin ottaa oman kunniansa sijaan lähtökohdakseen lähimmäisen tarpeet. Tällöin ulkoisen maailman arviot auttajan toiminnasta muuttuvat vähemmän merkittäviksi tai jopa kokonaan merkityksettömiksi. Sama koskee toiminnan näyttävyyttä ja suurieleisyyttä.

Jumalan silmissä tällainen almuksi annettu sisin on kallisarvoinen, 11 eikä se yleensä jätä hädänalaistakaan koskettamatta.


Viitteet:
1) 2. Kor. 11:23–26.
2) 1. Kor. 2:3.
3) Ap.t. 17.–18.
4) Tiit. 3:3, Joh. 16:2.
5) Gal. 6:11.
6) Hepr. 8:7.
7)Hepr. 7:15–28; 8:6–13.
8) Hepr. 9.
9) esim. Room. 13:8–10.
10) Matt. 6:1–4.
11) esim. Matt. 6:4.


Pauli Karppinen
Kirjoittaja on kiertävä raamatunopettaja.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja