Kysy Raamatusta: Loiko Jumala myös pahan?

Juutalais-kristillisen näkemyksen mukaan Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Onko Jumala siis luonut myös pahan?

Ei, Jumala ei ole luonut pahaa eikä pahuutta. Näin voidaan todeta jo pelkästään sen perusteella, että 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun mukaan kaikki, mitä Jumala loi, oli hyvää.¹ Sen jälkeen luomiskertomuksessa kuvataan Jumalan hyvästä luomisesta seurannutta viattomuuden ja harmonian aikaa. Lopulta kolmannessa luvussa kerrotaan, miten käärme, kaikista eläimistä ”kavalin”, johti ihmiset lankeemukseen.

Alkutekstissä sana ”kavalin” on johdettu harvinaisesta heprean sanasta arum. Ilmaisu kuulostaa melko samalta kuin amruummim (suom. 'alaston'), jota käytetään luomiskertomuksessa kuvaamaan ihmisten viatonta tilaa, jossa he eivät tunteneet häpeää edes alastomuudestaan.² Tämä alkutekstin sanaleikki painottaa sitä tosiasiaa, että käärme, jonka muiden raamatunkohtien perusteella tiedämme viittaavan Paholaiseen,³ kavaluudellaan saa ihmiset lankeamaan pois alkuperäisestä viattomuudestaan. Jumala ei siis ole ihmisten pahuuden alku tai luoja, vaan pahuuteen ihmiset vietteli Paholainen.

Onko Jumala sitten luonut Paholaisen alun perin pahaksi? Raamattu ei anna kysymykseen suoraa vastausta, mutta se, että luomisen jälkeen Jumala sanoi kaiken olevan ”hyvää”, näyttäisi selkeästi viittaavan siihen, että Paholainenkin oli alun perin hyvä. Hänen on siis täytynyt langeta syntiin luomisen jälkeen mutta ennen ihmisen syntiinlankeemusta.

Samoin kuin Adam ja Eeva harjoittivat vapaata tahtoaan kapinoidessaan Jumalaa vastaan, myös Paholaisen lankeemuksen syy löytyy hänen vapaasta valinnastaan, ei siitä, että Jumala olisi luonut hänet alun perin pahaksi. Toisin kuin monesti väitetään, Jesajan 14. luku ja Hesekielin 28. luku eivät kuitenkaan puhu Paholaisen lankeemuksesta.


Matteuksen evankeliumin jakeissa 9:18–26 Jeesuksen kerrotaan parantavan erään hallitusmiehen tyttären. Ensin tytön kerrotaan olevan kuollut, mutta sitten Jeesus itse toteaa, että "tyttö ei ole kuollut vaan nukkuu". Miten tämä pitäisi ymmärtää: oliko tyttö siis kuollut vai ei? Hyvin samaan tapaan ”nukkumisesta” puhutaan Lasaruksen kuolleista herättämisen yhteydessä, ja hän ainakin oli kuollut (Joh. 11).

Ytimekäs vastaus: kyllä tyttö oli kuollut, ja Jeesus nosti hänet kuolleista. Mutta miksi Jeesus sitten käytti termiä ”nukkua”, kun hän tarkoitti kuolemaa?

Osittain tämän voi nähdä johtuneen juutalaisesta kulttuurista. Vanhassa testamentissa ”unesta herättämistä” ja ”lepoa” käytetään toisinaan kuoleman ja kuolleista herättämisen symboleina. Esimerkiksi Danielin kirjassa kuolemaan viitataan syvänä unena, josta ihmiset tullaan jonain päivänä nostamaan ylös tuomiolle.⁴ Lisäksi teksteissä käytetään toistuvasti ilmaisua ”hän meni lepoon isiensä luo” tarkoittaen ihmisen kuolemaa.⁵

Toiseksi Jeesus luultavasti tarkoitti nukkumisesta puhuessaan sitä, että tytön kuolema ei ollut pysyvä vaan että hän tulee nostamaan tämän kuolleista. Väkijoukot kuitenkin ymmärsivät Jeesuksen väärin, ottivat hänen sanansa kirjaimellisesti ja pilkkasivat häntä. Meidän ei tule tehdä samaa virhettä vaan nähdä asiayhteydestä, että tyttö todellakin oli kuollut.


Matteus toteaa evankeliuminsa alussa (1:1), että Jeesus on Daavidin poika ja Aabrahamin poika. Liittyykö näihin "arvonimiin" jotakin erityistä, jota evankelista niillä haluaa sanoa?

Viittaamalla Jeesukseen Aabrahamin poikana Matteus epäilemättä halusi osoittaa, että Jeesus on Aabrahamille annetun liiton⁶ täyttymys.

Tuossa liitossa Jumala lupasi antaa Aabrahamille paljon jälkeläisiä ja maa-alueen eli Israelin maan. Lisäksi Jumala lupasi, että Aabrahamin kautta kaikki maailman kansat tulisivat siunatuksi. Vanhan testamentin kuvaamana aikana toteutui näistä lupauksista kaksi ensin mainittua. Viimeinen lupaus täyttyi kuitenkin vasta, kun Jeesus täytti sen ja perusti uuden liiton, johon pääsi osalliseksi ihmisiä kaikista kansoista.

Galatalaiskirjeessä Paavali toteaa samasta ”Aabrahamin lupauksesta”, että siihen kuului sekin, että ihmiset saavat Pyhän Hengen.⁷ Pyhän Hengen läsnäolo ja vaikutus onkin yksi keskeisistä asioista, joita Vanha testamentti uuteen liittoon yhdistää.⁸

Entä maininta Jeesuksesta Daavidin poikana?

Sillä Matteus halusi epäilemättä osoittaa, että Jeesus on Jumalan Daavidin kanssa tekemän liiton täyttymys.⁹ Jumala lupasi Daavidille, että hänen sukunsa olisi Jumalan kansan edustajana ikuisesti eli että Daavidista polveutuisi pysyvä kuningassuku. Tämä Jumalan lupaus ei kuitenkaan ollut tae siitä, että jokainen Daavidin jälkeläinen, joka nousisi valtaistuimelle, pääsisi nauttimaan liiton siunauksista: kunkin kuninkaan oma elämäntapa vaikutti asiaan.¹⁰

Lisäksi Daavidin liittoon sisältyi se, että yksi hänen pojistaan tulee hallitsemaan kuninkaana ja rakentamaan Jumalalle ”huoneen” eli temppelin. Tämä viittasi Salomoon, joka rakensi Jumalalle temppelin,¹¹ mutta etenkin se viittaa Israelin lopulliseen kuninkaaseen, Messias Jeesukseen, joka tulisi istumaan Daavidin valtaistuimella ikuisesti. Ylösnousseena ja taivaaseen korotettuna Jumalan Poikana vasta hän lopullisesti täytti Jumalan Daavidille antaman lupauksen ikuisesta kuninkuudesta.¹²


Tommi Lenho

Viitteet:
1) 1. Moos. 1:31. 2) 1. Moos. 2:25. 3) ks. Joh. 8:44; Ilm. 12:9; 20:2. 4) Dan. 12:2. 5) esim. 1. Kun. 2:10. 6) 1. Moos. 12:1–3; 22:18. 7) Gal. 3:14. 8) esim. Jes. 44:3; Hes. 36:25–27. 9) 2. Sam. 7:8–17. 10) 2. Sam. 7:14. 11) ks. 1. Kun. 6.–8. 12) ks. myös esim. Ps. 89:20–38; Jer. 33:17–22, Luuk. 1:32–33.


Kirjoittaja on Iso Kirja -opiston opettaja.