Juuri sopiva tehtävä sinulle! – Suunnitellessaan elämäämme Jumala on johdonmukainen

Jumala ei antaisi meille synnynnäisiä kykyjä, tietynlaista luonnetta, hengellisiä lahjoja ja tietynlaista elämänkokemusta, ellei hän haluisi käyttää niitä. Opettelemalla ymmärtämään niitä viitta tekijää, joista me koostumme, voimme löytää Jumalan suunnitelman kohdallamme – sen tavan, jolla hän haluaa juuri minun palvelevan häntä. 

Jumala on muovannut ja muokannut sinua jotakin hengellistä tehtävää varten syntymästäsi saakka. Itse asiassa muovaaminen alkoi jo ennen kuin synnyit: 

”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”1 

Hengelliset lahjat 

Raamatussa opetetaan selvästi, että Jumala antaa kaikille uskoville tiettyjä lahjoja hengellisessä palvelustyössä käytettäväksi.2 Hengelliset lahjat ovat kuitenkin vain osa kokonaiskuvaa. Niitä korostetaan monesti liikaa toisten yhtä tärkeiden tekijöiden kustannuksella. Luontaiset, synnynnäiset kyvyt ovat nekin Jumalan lahja. Jumalalta ovat tulleet myös kokemuksemme ja luonteenominaisuutemme. Pyhän Hengen lahjojen perusteella voidaan päätellä Jumalan tahto uskovan hengellisen tehtävän kohdalla osittain muttei kokonaan.

Useimmissa seurakunnissa opetetaan, että ihmisen hengellinen tehtävä selviää, kunhan hänelle selviää, mikä hengellinen lahja hänellä on. Minusta tässä asia on ymmärretty nurinpäin. Itse suosittelen aivan päinvastaista etenemistapaa: ihminen saa selville lahjansa kokeilemalla erilaisia hengellisen toiminnan muotoja. Se, missä ihminen on hyvä, selviää vasta sitten, kun hän alkaa palvella. Omasta hengellisestä tehtävästä ei välttämättä saa selvyyttä, vaikka lukisi kaikki saatavilla olevat kirjat, jotka käsittelevät tätä aihetta. 

Itse en anna suurtakaan arvo nykyisin tarjolla oleville testeille, joiden avulla hengellisten lahjojen pitäisi selvitä. Ensinnäkin tällaiset tehtäväkaavakkeiden täyttämiseen perustuvat testit edellyttävät standardoimista, jossa ei oteta huomioon sitä, että Jumala toimii jokaisen ihmisen elämässä yksilöllisesti. Esimerkiksi evankeliumin julistamisen lahja saattaa ilmetä meidän seurakuntamme jäsenen elämässä hyvin toisella tavalla kuin se ilmeni Billy Grahamin elämässä. Toiseksi on niin, että Uudessa testamentissa ei määritellä useimpia hengellisiä lahjoja, jotka siellä luetellaan. Niinpä nykyisin esiintyvät määritelmät ovatkin usein mielivaltaisia ja teoreettisia; ne ilmentävät yleensä lähinnä kunkin kirkkokunnan oppikäsityksiä. 

Kolmantena ongelmana on se, että mitä pidemmälle ihminen uskon tiellä etenee, sitä todennäköisemmin hänessä näkyy merkkejä useista lahjoista. Hänellä saattaa olla palvelijan sydämenlaatu tai hän saattaa uhrata avokätisesti, mutta molemmat johtuvat pikemminkin kristittynä kasvamisesta kuin siitä, että hänellä olisi palvelemisen tai antamisen lahja. 

Täytin nuorena hengellisiä lahjoja selvittävän testilomakkeen. Siitä selvisi, ettei minulla ollut muita lahjoja kuin marttyyriuden lahja! Mieleeni tuli: ”Hieno homma. Sitä lahjaa en pääsekään käyttämään kuin yhden ainoan kerran.” Olisin voinut testata itseni vaikka sata kertaa, ja silti minulta olisi saattanut jäädä huomaamatta, että lahjani ovat julistamisen ja opettamisen alueella. 

Oma armoitukseni ei olisi ikimaailmassa juolahtanut mieleeni, ellen olisi kokeillut julistamista. Jumalalta saamani lahja selvisi minulle vasta sitten, kun aloin vastata myönteisesti puhepyyntöihin ja näin seuraukset, ja kun muidenkin mielipiteet vahvistivat oman käsitykseni. 

Ihmisen sydän 

Raamatussa käsite sydän tarkoittaa ihmisen motivaation, halujen, mieltymysten ja taipumusten tyyssijaa. Ihmisen sydämestä riippuu, miksi hän sanoo, mitä sanoo, miksi hän tuntee, mitä tuntee ja miksi hän tekee, mitä tekee.3 

Jokaisen ihmisen sydän lyö yksilöllisesti, hiukan eri tavalla kuin toisten. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle myös yksilöllisen tunnepulssin, joka kiihtyy, kun joudumme tekemisiin itseämme kiinnostavien toimintojen, asioiden tai tilanteiden kanssa. Aivan luonnostaan jotkut asiat koskettava meitä syvemmältä kuin toiset. Toisista asioista olemme kiihkeän kiinnostuneita; sydämemme hehkuu niille, mutta toisista asioista emme piittaa tippaakaan.

      "Jonkun toisen jäljittely ei kuulu hengelliseen työhön."

Jumalalta saamamme taipumus, joka ohjaa mieltymyksiämme, on eräänlainen sisäänrakennettu suuntimisjärjestelmä. Se ratkaisee, mikä meitä kiinnostaa ja mistä saamme eniten tyydytystä. Se saa meidät menemään mukaan tiettyihin toimintoihin ja kiinnostumaan tietyistä asioista ja tilanteista. 

Luontaisia mieltymyksiä on syytä kuunnella. On kovin harvinaista, että ihminen loistaa jossakin sellaisessa, mistä hän ei nauti. Parhaita tuloksia saavuttavat useimmiten ne, jotka nauttivat siitä, mitä tekevät. 

Jumala on antanut ihmiselle synnynnäiset mieltymykset tarkoituksella. Ihmisen tunnepulssi kertoo hyvin paljon siitä, mitä suunnitelmia Jumalalla on hänen varalleen. Ihminen on saanut sydämensä Jumalalta, mutta sitä voi käyttää joko hyvään tai pahaan, itsekkäisiin tarkoituksiin tai Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen. Profeetta Samuel kehottaa: ”Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne.”4 

Ihmisen kyvyt 

Kyvyt ovat luontaisia lahjoja. Joidenkin lahjakkuus on laadultaan sanallista. Tuntuu, että he alkavat puhua heti, kun ovat päässeet kohdusta. Toiset ovat lahjakkaita liikunnallisesti. He hallitsevat vartaloaan muita paremmin. Pelkällä valmennuksella ei kenestäkään tule Michael Jordania. Toisille taas numerot ovat helppoja. He ajattelevat matemaattisesti eivätkä käsitä, kuinka joku toinen ei ymmärrä matemaattisia kaavoja. 

Toisessa Mooseksen kirjassa on esimerkki siitä, miten Jumala antaa suunnitelmiensa toteuttamiseksi ihmisille viisautta ja ymmärrystä.5 Tässä tapauksessa oli kyse taiteellisista kyvyistä, joita käytettiin ilmestysmajan rakentamisessa. Minusta on ollut kiinnostavaa havaita, että musikaalisuutta ei mainita hengellisten lahjojen joukossa, vaikka se onkin luontainen kyky, jota Jumala käyttää ylistyksen hengen luomisessa. On myös kiinnostavaa, että Jumala antaa kyvyn hankkia vaurautta: ”Muistakaa Herraa, Jumalaanne. Hän yksin antaa teille voimaa hankkia vaurautta.”6 

Kun ihmiset selittävät, miksi he eivät ole mukana hengellisessä työssä, yksi yleisimmistä verukkeista on, että heillä ei ole tarvittavia kykyjä. Väite on täysin perätön! Monissa valtakunnallisissa tutkimuksissa on osoitettu, että keskivertoihmisellä on 500–700 taitoa. 

Varsinainen ongelma on kaksitahoinen. Ensinnäkin ihmisiä on jotenkin autettava tunnistamaan taitonsa. Useimmat ihmiset käyttävät kykyjä, joiden olemassaolosta he eivät ole tietoisia. Toiseksi ihmisiä on autettava löytämään kykyjensä mukainen tehtävä. 

Jokaisessa seurakunnassa on niitä, joiden kyvyt eivät ole käytössä. On niitä, jotka osaavat värvätä väkeä töihin, kaivaa esiin tietoja, kirjoittaa, tehdä puutarhatöitä, haastatella, mainostaa, koristella, suunnitella, osoittaa vieraanvaraisuutta, korjata, piirtää tai laittaa ruokaa. Nämä kyvyt eivät saa valua hukkaan. ”Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.”7 

Ihmisen persoonallisuus 

On päivänselvää, ettei Jumala käytä piparkakkumuottia, kun hän luo ihmisiä. Hän rakastaa moninaisuutta. Hän tekee sisäänpäin kääntyneitä ihmisiä ja ulospäin kääntyneitä ihmisiä. Hän tekee ihmisiä, jotka haluavat asioiden pysyvän samalla tolalla, ja ihmisiä, jotka pitävät kovasti vaihtelusta. Hän tekee toisista ajattelevia ja toisista tuntevia. Hän tekee ihmisiä, jotka ovat tehokkaimmillaan työskennellessään yksin, ja ihmisiä, jotka ovat tehokkaampia, kun toimivat ryhmässä. 

Raamatussa on runsaasti todisteita siitä, että Jumala käyttää erilaisia luonnetyyppejä. Pietari oli sangviinikko, Paavali puolestaan koleerikko ja Jeremia ilman muuta melankolikko. Kun tarkastelee Jeesuksen valitsemien kahdentoista opetuslapsen luonne-eroja, on helppo ymmärtää, että heidän välillään oli luonnetyypistä johtuvia ristiriitoja. 

Hengellisessä työssä ei ole oikeaa eikä väärää luonnetyyppiä. Kaikenlaisia persoonallisuuksia tarvitaan tasapainottamaan seurakuntaa ja antamaan sille makuvivahteita. Maailma olisi todella tylsä paikka, jos kaikki maistuisi vaniljalta. Onneksi ihmisissä on enemmän vivahteita ja vaihtelua kuin jäätelöissä. 

Ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten ja missä hän käyttää hengellisiä lahjojaan ja kykyjään. Kahdella ihmisellä saattaa esimerkiksi olla evankeliumin julistamisen lahja, mutta jos toinen on hiljainen ja toinen ulospäin suuntautunut, ilmenee lahja eri tavalla. 

Puutöitä tehneet tietävät, että puun työstäminen käy helpommin pyynsyiden suuntaan kuin niitä vasten. Jos taas ihminen pakotetaan tehtävään, joka ei sovellu hänen luonteenlaadulleen, on tuloksena kireyttä ja viihtymättömyyttä; työ vaatii ylimääräistä ponnistelua ja kuluttaa voimia tavallista enemmän, eikä toivottuja tuloksia synny. Siksi jonkun toisen jäljittely ei kuulu hengelliseen työhön. Persoonallisuuserot estävät jäljittelyn. Jumala on tehnyt sinusta sellaisen kuin olet! Toisten esimerkistä voi kyllä ottaa opiksi, mutta opetukset on suodatettava oman persoonallisuuden läpi. 

Palvellessaan Jumalalta saamansa luonteenlaadun mukaisesti ihminen saa kokea tyydytystä, ja silloin hänen työnsä kantaa hedelmää. Ihmisestä tuntuu hyvältä, kun hän tekee juuri sitä, mihin Jumala on hänet tarkoittanut. 

Ihmisen kokemukset 

Jumala ei anna kokemuksia turhaan. Roomalaiskirjeessä muistutetaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”8 

Seurakunnassamme neuvotaan ihmisiä ottamaan huomioon viidenlaisia kokemuksia, jotka kaikki vaikuttavat siihen hengelliseen tehtävään, mihin meidät on tarkoitettu: koulu- ja opiskeluajan kokemukset (mieliaine koulussa), työelämän kokemukset (työpaikat, joista on pitänyt ja joissa on saavuttanut parhaat työtulokset), hengelliset kokemukset (merkittävimmät tai ratkaisevimmat kokemukset jumalasuhteen kannalta), kokemukset hengellisessä työssä (aikaisemmat palvelutehtävät), tuskalliset kokemukset (ongelmat ja vaikeat kokemukset, joista on opittu jotakin). 

Jumala on viisaudessaan muovannut meidät omia tarkoitusperiään varten, ja siksi emme saisikaan olla siitä vihaisia hänelle tai kieltäytyä hyväksymästä lopputulosta. ”Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?”9 Me emme saisi yrittää muovata itseämme jonkun toisen kaltaiseksi, vaan meidän tulisi riemuita siitä, että Jumala on muovannut meidät juuri sellaisiksi kuin olemme. 

Ihminen on tehokkaimmillaan hengellisessä työssä ja hän saa siitä suurinta tyydytystä silloin, kun hän käyttää hengellisiä lahjojaan ja kykyjään siinä työssä, mihin hänen sydämensä häntä kehottaa, ja tavalla, missä hänen persoonallisuutensa ja elämänkokemuksensa pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Kun hän on oikealla paikalla, työkin on hedelmällistä. 

Rick Warren

Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan kirjasta Päämäärätietoinen seurakunta (Aika Oy, 1999). 

Viitteet: 1) Ps. 139:13–16. 2) 1. Kor. 12; Room. 8; Ef. 4. 3) Matt. 12:34; Ps. 37:4; Sananl. 4:23. 4) 1. Sam. 12:20. 5) 2. Moos. 31:3. 6) 5. Moos. 8:18. 7) 1. Kor. 12:5. 8) Room. 8:28. 9) Room. 9:20–21.