Jeesus otti meidän paikkamme - "Katsoessamme Jeesuksen kärsimystietä ja hänen saamaansa rangaistusta meidän on katsottava samalla itseämme"

On sanottu, ettaei Jeesus kieltäytyi viinistä ristillä siksi, ettei hän halunnut tehtäväänsä lievitystä, ei halunnut tulla huumatuksi, Valtter Luoto (1936-2021) kirjoittaa. - Hän halusi kantaa syntimme ja kohdata minun tuomioni täydessä ymmärryksessä, ei liukua sen ohitse.

Valtter Luoto

Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan Kidronin puron toisella puolella olevasta puutarhasta, missä hän juuri tuolloin oleskeli opetuslastensa kanssa, ei Jeesus paennut, vaan astui kiinniottajiaan vastaan kysyen heiltä: ”Ketä te etsitte?” Jeesusta, sitä nasaretilaista, hänelle vastattiin. ”Se olen minä”, kuului Jeesuksen vastaus. ”Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.”1 Tästä antautumisesta alkoi Jeesuksen kärsimystie, joka päättyi lopulta Golgatan ristille.

Näissä Jeesuksen sanoissa tulee esille Jeesuksen työn oleellisin sisältö. Kun vihollinen syyttää synneistä ja Jumalan lain rikkomuksista, astuu Jeesus esiin sanoen: ”Tässä minä olen. Tuomitkaa minut. Antakaa minulle rikkomuksista seuraava rangaistus, mutta antakaa näiden toisten mennä.”2

Minun tuskani kaikui Jeesuksen sanoissa.

”Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: ’Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!’ He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.”3

Kärsimyksen katkera malja

Matkalla tapahtui, että Jeesus nääntyi kantaessaan omaa ristiään. Nääntyminen osoittaa Jeesuksen ihmisyyttä. Nyt sen koki sinun Mestarisi, joka on ottanut sinun paikkasi, ettei sinun tarvitse kaatua ristin painon alle.

Avuksi tuli Simon Kyreneläinen.4 Kyrene oli Pohjois-Afrikassa ollut kaupunki, jossa oli suuri juutalainen siirtokunta. Pääsiäisenä Jerusalemiin oli tullut väkeä myös Kyrenestä.5 Tosin Simon saattoi olla pysyvästi Jerusalemissa asuva Kyrenen siirtokuntalainen.

”Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.”6

Tästä sapella sekoitetun viinin tarjoamisesta on hieman erilaisia selityksiä. Kyse saattoi olla juomasta, jota annettiin äärimmäisessä hätätilassa oleville, jotta he voimistuisivat ja jotta heidän kipunsa lievittyisi ja he kestäisivät.

Sapella katkeraksi tehty viini muistuttaa myös Vanhan testamentin kuvauksia kärsimyksen katkerasta kalkista (maljasta). ”Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa.”7 ”Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.”8

On myös sanottu, että Jeesus ei halunnut tehtäväänsä lievitystä, ei halunnut tulla huumatuksi. Hän halusi kantaa syntimme ja kohdata minun tuomioni täydessä ymmärryksessään, ei liukua sen ohitse.

Profeettatekstien mukaan tämän jälkeen Jeesuksen ei enää tarvinnut tästä maljasta juoda. Tämän jälkeen Jumalan vihan pikarista juovat vain hänen vihollisensa, kun Herran vihan viinikuurna poljetaan aikakausien lopussa.9

”Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Jeesuksen pään yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: ’Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.’ Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.”10

Ihmisten pilkka ja häväistys

Jeesus otti minun paikkani. Minähän kuuluisin rosvojen ja pahantekijöiden väliin. Jeesus antautui siihen, että hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon meidän sijastamme. ”Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.”11 Tämä Vanhan testamentin profeettateksti muuttui pitkäperjantaina todellisuudeksi.

Jeesuksen ristiinnaulitsemista seurasi koko ajan ihmisten pilkka ja häväistys, mikä pahimmillaan nousi viimeiseksi vihollisen kiusaukseksi Jeesukselle. ”Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ’Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!’ Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ’Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.’ Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.”12

Viimeiset kiusaukset kärjistyivät huutoon: ”Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika.” Tämän kiusauksen Jeesus oli kohdannut jo aikaisemmin. Kun henki oli vienyt Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi, aloitti kiusaaja sanoilla: ”Jos olet Jumalan Poika, niin ––.”13 Kiusaus Jeesukselle oli lähteä omalle asialleen, vahvistamaan omaa asemaansa.

Ristillä Jeesus tiesi, että hän on Jumalan Poika. Hän tiesi, että voisi minä hetkenä hyvänsä haastaa enkelilegioonat vapauttamaan hänet pilkkaajien käsistä. Hän olisi voinut näyttää näille ivailijoille, että hän todella oli Jumalan Poika. Ja hän näyttikin sen. Mutta hän näytti sen jäämällä ristille hiljaa, ottaen vastaan pilkkahuudot, kärsien hiljaa. Miksi? Koska muutoin ristin tuomio olisi ollut minun osani. Hän antoi minun mennä vapaana ja jäi itse kiinniottajilleen vapaaehtoisesti, vaikka kukaan ei olisi voinutkaan häntä pakolla saada ristille tuomittavaksi.

Suorastaan profeetalliset olivat ylipappien ja lainopettajien huudot: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään ei pysty auttamaan.”14 Juutalaisen käsityksen mukaan Messias-kuningas todistaa ihmeellä olevansa oikea Messias. Nyt sellainen ihme olisi sopivasti ollut ristiltä alas astuminen, itsensä vapauttaminen ihmisten siteistä. Mikä olisikaan paremmin voinut sopia Messiaalle?

Ristinkuolemassa vapautus ja voitto

Valhemessiaat eivät kyenneet auttamaan itseään. Tämän vahvisti aikanaan myös viisas Gamaliel: ”Ennen meidän päiviämme esiintyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa neljäsataa miestä, mutta hänet tapettiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin. Hänen jälkeensä esiintyi verollepanon aikoihin Juudas Galilealainen. Myös Juudas houkutteli kansaa puolelleen, mutta hänkin sai surmansa ja koko hänen kannattajajoukkonsa joutui hajalle.”15

Jeesus ei alkanut selitellä: Kyllä minä pystyisin, mutta minä en nyt tahdo sitä. Hän oli hiljaa. Hän otti kantaakseen juutalaisten silmissä valhemessiaan ja petturin leiman. Samaan käsitykseenhän Jeesuksen opetuslapsetkin olivat tulleet. Se käy ilmi matkalla kohti Emmausta kahden opetuslapsen keskustelusta ylösnousseen Jeesuksen kanssa, jota he eivät tunteneet. Heidän silmänsä avautuivat vasta, kun Jeesus mursi heille leipää. Silloin he tunsivat ensin nuo leipää murtavat kädet ja sitten koko Jeesuksen.

Ristillä ollessaan Jeesus antoi käsityksen hänen avuttomuudestaan. Ja se oli tavallaan totta. Ristillähän olin minä – ja sinä. Minä en olisi kyennyt siinä tilanteessa itseäni auttamaan. Jeesus päätti ottaa päälleen syytöksen, että hän on niin avuton, ettei kykene auttamaan itseään.

Meille avuttomille kuuluu syytehuuto, ja me elämme Jeesuksen sanojen varassa: ”Antakaa näiden mennä. Tässä minä olen.” Mutta emme ole enää avuttomia. Sijallamme on Jeesus, joka on päästänyt meidät vapaaksi avuttomuudesta ja tuomiosta.

Maailma, joka ei tunne Jeesusta, näkee vain avuttoman ihmisen häpeällisen kuoleman, eräänlaisen valhemessiaan, joka lupasi paljon, mutta joka ei kyennyt edes itseään auttamaan. Uskovakin joutuu taistelemaan omat taistelunsa epäuskon ja pettymyksen kanssa, mutta kun Jeesus murtaa hänelle leipää, hänen väsynyt ja nälkäinen henkensä saa iankaikkista ravintoa, hänen silmänsä avautuvat. Usko antaa niihin oikean näkökyvyn, ja hän tunnistaa Jeesuksen, Messiaan, Jumalan Pojan. Hänen avuttomuudessaan näkyy vain uskovan oma avuttomuus, mutta ristinkuolemassa näkyy hänen vapautuksensa ja voittonsa.

Pojan kuuliaisuus Isälle

Juutalaiset toistivat Psalmin sanoja Jeesusta pilkatessaan. ”Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.”16

Pilkkaajat panivat Jeesuksen uskottavuuden koetukselle vetämällä pilkkaan mukaan myös Jumalan ja hänen lupauksensa. Jumalan apu oli valitun kansan kerskaus. Se oli hurskaan yksilöihmisen turva ja luottamus. Häpeän ja alennuksen syvänä pohjanoteerauksena todetaan, että Jumalakaan ei häntä auta. Tämän piti jo viimeinkin todistaa kaikille, että kyseessä ei voinut olla hurskas mies.

Tällä haluttiin todistaa, että kyseessä todella oli pahantekijä, lainrikkoja ja syyllinen, joka ansasitsi tällaisen rikollisen kuoleman. Heidän mielestään Jumalakin oli hänet hylännyt.

”Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! Monet nousevat minua vastaan, monet sanovat minusta: ’Ei Jumalakaan häntä auta.’”17 Se, että Jumalakin kielsi apunsa Jeesukselta, osoitti juutalaisille, että kyse ei ollut Messiaasta vaan petturista. Siksi tästä eteenpäin sanoma Jeesuksen rististä oli juutalaisille pahennus.

Näin pitikin tapahtua, koska tässä Jeesus taas oli minun osassani. Juutalaiset ikään kuin näkivät asian oikein. He vain näkivät ristillä minut. Minun syntieni tähden Jumala joutui hylkäämään minut ja tuomitsemaan minut kuolemaan. Minun tuskani kaikui Jeesuksen sanoissa: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.”18 Tuo huuto oli tuomitun syntisen ihmisen huuto. Jälleen toteutuvat Jeesuksen sanat: ”Tässä minä olen, antakaa näiden toisten mennä.”19

Sinun ei tarvitse enää kärsiä Jumalan hylkäämistä synnin tähden. Jeesuksen sanat koskevat myös sinua: Sinä saat mennä vapaana. Kiinniottajat ja syyttäjät saivat kiinni Jeesuksen.

Luukkaan mukaan Jeesus luovutti itsensä Isälle hurskaan juutalaisen iltarukouksen sanoin: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.”20 Siinä kaikessa Isälle kuuliainen Poika antaa luottamuksensa Isälle. Siinä on samaa kuin tänä päivänä pienen lapsen iltarukouksessa: Levolle lasken Luojani ––,jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.

Ranskalainen runoilijapappi Michel Quoist kuvailee runossaan Jeesus kuolee ristillä:

Hitaasti
tuskaisesti
yksin taivaan ja maan välissä
julmassa yössä
mielettömänä,
mielettömänä rakkaudesta
hän antaa elämänsä kohota
hän antaa maailman synnin kohota
aina huultensa reunoille asti,
ja yhdessä huudossa hän antoi kaiken.

”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!”

Kristus kuoli puolestamme.

Ylösnoussut Jumalan Poika

Jeesuksen ristinkuolemasta kertovan Matteuksen evankeliumin jakson loppusanat eivät tarvitse selittämistä. ”Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: Tämä oli todella Jumalan Poika!”22

Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaan kirjoittajan kirjasta Sen Jumala teki (Aikamedia 2020).

Valtter Luoto (1936-2021) oli pastori, opettaja, kirjailija ja Ristin Voiton pitkäaikainen päätoimittaja.

Viitteet: 1) Joh. 18:8. 2) Joh. 18:7–8. 3) Matt. 27:27–31. 4) Matt. 27:32. 5) Ap.t. 2:10. 6) Matt. 27:33–34. 7) Ps. 69:22. 8) Valit. 3:15. 9) Ilm. 19:15. 10) Matt. 27:35–38. 11) Jes. 53:12. 12) Matt. 27:39–44. 13) Matt. 1–3. 14) Matt. 27:42. 15) Ap.t. 5:36–37. 16) Matt. 27:43. 17) Ps. 3:2–3. 18) Matt. 27:46. 19) Joh. 18:7–8. 20) Ps. 31:6. 21) Quoist, M. 1964. Rukouksia elämän arjesta. Suomen Sisälähetysseura. 22) Matt. 27:51–54.

[Kuvituskuva:]

https://www.shutterstock.com/fi/image-illustration/christ-on-background-sky-75728560