Jeesus mullisti arvioinnin mittayksiköt

Kristityn vaellus alkaa siitä hetkestä, kun tämä ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä. Siitä alkaa myös vaelluksen arviointi.

Ei-uskovat arvioivat usein uskovia ihmisiä ahdasmielisiksi tai hurahtaneiksi. Seurakunnassa uskovien edistymistä mitataan puolestaan hengellisillä mittareilla, joiden käyttämisessä armollisuus välillä unohtuu.

Ristin Voitto -lehdessä julkaistiin taannoin kyselytulos, jonka mukaan suurin osa vapaakristillisistä seurakunnista irtaantuneista ihmisistä koki, etteivät he riitä täyttämään raskaaksi käyneen uskonelämän vaatimuksia. Osa lähtee puolestaan siksi, ettei seurakunta ole heille tarpeeksi hengellinen.

Kuka sitten on tarpeeksi hengellinen?

Apostoli Paavali arvioi omaa palvelutyötään muun muassa siten, ettei kukaan puhunut kielillä tai tehnyt työtä yhtä paljon kuin hän. Hän oli ollut muita useammin vankeudessa ja saattoi jopa lihassa luottaa enemmän itseensä kuin muut.¹

Sama Paavali lukee kuitenkin kaiken tappioksi Jeesuksen, Herransa tuntemisen rinnalla. Kaikki muu on arvotonta, kun sitä vertaa Kristuksen ja lahjavanhurskauden omistamiseen. Seurakunnan rakentumisen kannalta onkin tärkeämpää sanoa viisi sanaa ymmärryksellä kuin tuhat sanaa kielillä.²

Millaisia mittareita Raamatussa on?

Ihmiselle on ominaista hahmottaa ja ymmärtää asiakokonaisuuksia mittaamalla. Mittaamme esimerkiksi aikaa, lämpötilaa, kokoa ja suorituksia. Vertailemme myös sitä, paljonko eri työtehtävistä saa palkkaa. Tai sitä, kenellä on isompi hauis.

Raamatussakin on monia erilaisia mittoja ja tapoja, joilla ilmaistaan lukumääriä. Esimerkiksi hiuksemme, turhat sanamme, kyyneleemme ja elinpäivämme lasketaan, ja myös kaikki tekomme punnitaan.³

Vapaakristillisissä yhteisöissä on lisäksi usein omat, tarkasti määritellyt tasot ja järjestelmät, joilla asioita mitataan. Tiedämme tarkkaan, kuka seurakunnassa on pyhä, palava ja antautunut uskova. Tunnistamme myös joidenkin seurakuntalaisten penseyden, nimikristillisyyden ja ylihengellisyyden. Samoin tunnistamme ne, jotka etsivät Herraa, ja ne, jotka eivät häntä etsi.

Raamatun mukaan meidän ei tule kuitenkaan mitata itseämme vertaamalla saavutuksiamme muiden ansioihin. En tiedä tarpeeksi toisen elämästä voidakseni verrata hänen hengellisyyttään omaani. Näen vain ulkokuoren, en sydäntä. Jumalan edessä olen vain sitä, mitä itse olen. Ja hän tietää minusta kaiken.⁴

Hengellisen kasvun merkkejä

Raamattu kehottaa meitä kasvamaan Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Armossa kasvaminen tarkoittaa, että synnintunto syvenee mutta myös anteeksisaaminen tulee todeksi. Armahdettu syntinen ei tuomitse niin innokkaasti muita.⁵

Hengellisessä kasvussa on eri vaiheita. Uskonelämä on kuin omenapuu: sitä leikataan, se kukkii ja kukoistaa, se tuottaa hedelmää ja sitä riisutaan. Myös uskovan kasvuun kuuluvat kasvupyrähdykset, karsiminen ja lepohetket. Jotkut seurakuntalaiset ovat olleet jo kauan uskossa, toiset vasta vähemmän aikaa, mutta kaikki heistä kasvavat omaan tahtiinsa. Seurakunnassa pitääkin olla tilaa erilaisessa kasvuvaiheessa oleville.

Kasvu tarvitsee aikaa. Lapsi saa olla lapsi, eikä seurakuntavirkoihin tulisikaan valita vastauskoontulleita. Koettelematon usko on itseriittoista ja vastauskoontullut ylpistyy herkästi.

Hengellinen kasvaminen ei tarkoita vain omien unelmien toteutumista. Kypsään aikuisuuteen kuuluu, etten elä enää vain itselleni vaan rakennan myös toisten uskoa.⁶ Hengellisen keskenkasvuisuuden merkkejä puolestaan ovat itsekkyys, riiteleminen, kadehtiminen, pahan puhuminen ja puolueellisuus.

Kun uskova korottaa Kristusta, hän ei tarvitse muita jalustalle nostettavia hengellisiä idoleita. Paavalikaan ei suostunut idoliksi. Hän toteaa, että hän ja hänen työtoverinsa ovat vain ihmisiä ja Jumala yksin antaa kasvun.⁷

Koetteleminen ei sammuta Pyhän Hengen toimintaa, vaikka tällaistakin ajattelua on vallalla. Kristityn kasvuun kuuluu se, että hän osaa arvioida ja koetella aikansa ilmiöitä. Meitä ei turhaan varoiteta eksyttäjistä ja eksytyksistä. Seurakunnassa vastuu on myös kuulijalla, ei vain puhujalla.⁸

Armolahjat on annettu seurakunnan rakennukseksi. Kun usko muuttuu näkemiseksi, vajavainen tietomme ja kaikkein tavoiteltavimmatkin armolahjat katoavat. Siksi Jeesus kehottaa opetuslapsiaan iloitsemaan ennen muuta siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitettuina taivaissa. On turvallista tietää, että Jumalan sana ei katoa eikä yksikään kirjain siitä muutu.⁹

Onko hengellisyydessä tasoja?

Tämän päivän kristittyjä näyttäisi jakavan niin sanottu tasouskovaisuus. ”Ylemmän tason uskova” kokee saavansa jopa erityisilmoituksia Jumalalta. On kuitenkin syytä kysyä, mitä tarkoitusta nämä ilmoitukset palvelevat, ja miten ne rakentavat seurakuntaa?

Paavali rukoilee, että seurakunta edistyisi ja uskovat oppisivat tunteman Jumalan tahdon. Rukouksen taustalla oli Kolossan seurakuntaa uhannut harhaoppi, jossa oli piirteitä gnostilaisuudesta, judaistisesta lakiuskonnosta sekä pakanallisesta viisausopista. Siihen sisältyi myös taivasmystiikkaa, kuten enkelien palvontaa ja näkyihin vajoamista. Paras suoja
eksytystä vastaan oli oppia tuntemaan Jumalan sana mahdollisimman hyvin.¹⁰

Toisaalta Raamattu puhuu myös niistä, jotka hyvin palveltuaan hankkivat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa. Tässä yhteydessä sana ”asema” (bathmos) tarkoittaa askelmaa, vaihetta. Aseman saavuttamisen edellytyksenä on uskollisesti suoritettu palvelustyö.¹¹

Jeesuksen tunteminen tarkoittaa osallisuutta hänen elämäänsä, jolloin ei voi välttyä myöskään kärsimyksiltä. Suostunko siihen noustessani hengellisyyden tasoja ylöspäin – tai pikemminkin: laskeutuessani korkealta alas? Kärsimyskin kuuluu kristityn kasvuun.¹²

Raamatun mukaan suurinta ihmisessä on hänen laupeutensa. Hengellinen kasvu näkyy toisten rakastamisena ja heikompien armahtamisena. Kannustaminen, innostaminen ja rohkaiseminen rakentaa enemmän yhteyttä kuin arvosteleminen, mielipiteistä väitteleminen ja omilla saavutuksilla kehuskelu.

Paavali pyrki olemaan kaikille kaikkea voittaakseen edes muutaman. Hänellä oli siihen varaa.¹³

Kumpi ratkaisee: asema vai asenne?

Hengellinen suuruus ei ole niinkään asemassa vaan asenteessa. Raamatun suuret miehet eivät saa teoistaan kunniaa, sillä teot ovat Jumalan. Moosesta, Daavidia ja Jobia yhdistävät samat ominaisuudet: nöyryys ja rehellisyys.

Mooses vietti 40 vuotta erämaassa ennen kuin Jumala otti hänet käyttöönsä. Opetuslapset viettivät Jeesuksen seurassa enintään kolme vuotta, mutta hyvin pian he alkoivat pohtia, kuka heistä oli suurin. Jeesuksen tasokristillisyysoppiin kuuluvat termit ”palvelija” ja ”orja”. Palvelija on ansioton ja orja oikeuksia vailla. Eikä opetuslapsi ole opettajaansa suurempi vielä tänäkään päivänä^.14

Oikean asenteen merkityksestä todistaa myös Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista. Hengellinen suorittaminen ei tee meistä muita parempia vaan johtaa omavanhurskauteen ja muiden ylenkatsomiseen. Armahdettu syntinen sen sijaan kohtaa lähimmäisensä samalta tasolta.¹⁵

Jeesuksen malli oli: rukoile salassa, paastoa salassa ja anna salassa. Älä itse korota tai suosittele itseäsi.¹⁶ Tämä malli eroaa täysin aikamme ihanteesta, jossa on hinnalla millä hyvänsä päästävä esille.

Tuomarin virka on jo varattu

Miten määritän vilpittömän, Jumalaa etsivän ihmisen? Aina kun arvostelen tai arvioin toista, lähestyn uhkaavasti sitä rajaa, jossa analyysini muuttuu tuomioksi. Tuomio näet sisältää aina arvion toisen motiiveista, teoista ja tekemättä jättämisistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että samalla kun mittailen lähimmäisteni uskonelämän tasoa, tulen itsekin mitatuksi.¹⁷

Raamatun mukaan meillä ei ole oikeutta tuomita toisiamme: ”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?” Onneksi on näin, sillä olisimme käytännössä ankarampia tuomareita kuin Jumala, joka kuitenkin näkee sydämen salaisuudet ja salatut synnit viimeiseen asti.

Syyttäjiksikään emme voi ryhtyä, sillä Jumala vanhurskauttaa ne, jotka hän on valinnut. Tämä totuus vapauttaa meidät väärien tuomareiden vääristä tuomioista. ¹⁸

Parhaat armolahjat

Raamattu kehottaa meitä pyrkimään osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Kielillä puhuva rakentaa vain itseään. Muut armolahjat, kärjessä profetoiminen, on tarkoitettu toisten palvelemiseen ja rakentamiseen. Herra tahtoo, että annan toisille sitä, mitä olen saanut.¹⁹

Armolahjojen vaikutusta on vaikea mitata. Armolahjat, kutsumukset ja tehtävät sekä niiden vaikutukset eroavat toisistaan. Pyhä Henki jakaa meille armolahjoja ja armoitusta niin kuin tahtoo. Jumala jakaa meille lahjojaan mutta ei kuitenkaan anna Henkeä mitalla.²⁰

Nöyryys on edelleen paras valuuttamme. Palvelutehtävämme ei ole omassa varassamme tai nouse meidän erinomaisuudestamme. Siksi sen tuloksetkaan eivät ole omaa ansiotamme.²¹

Kuka mittaa rakkauden?

Jumalan rakkaus on luonteeltaan syvä, leveä ja korkea.²² Se on ääretön ja täysin ansaitsematon sille, joka sen vaikutuspiiriin astuu.

Rakkaus ei mittaa tai muistele kärsimäänsä pahaa. Se ei siis kaivele loukkauksia, syntejä ja rikkomuksia.

Miten paljon me kristityt käytännössä rakastamme? Voimme arvioida sitä esimerkiksi sen perusteella, kuinka hyvin muistamme toistemme pahat sanat ja loukkaavat teot.²³ Jumala on kiinnostunut rakkautemme aitoudesta: hän tuntee sen, joka häntä rakastaa. Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon.²⁴

Jeesus mullistaa mittayksiköt

Jeesus käytti usein pieniä mittoja arvioidessaan ihmisiä ja heidän tekojaan. Hänen valtakunnassaan vaikutuksen tekivät lesken ropo, sinapinsiemen sekä viisi leipää ja kaksi kalaa.

Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa. Jeesuksen aikaan rabbiinit pitivät sopivana, että anteeksi annettiin kolme kertaa. Pietarin mielestä seitsemän kertaa olisi ollut riittävä määrä, olihan kyseessä täydellisyyden luku. Anteeksiannon osalta Jeesukselle ei kuitenkaan riittänyt inhimillinen mitta. Hänen vastauksensa ylitti kaikki perinteiset anteeksiantamisen rajat: oli annettava aina anteeksi.²⁵

Hengellisyyttä ei voi mitata, sillä se on sydämen asenne. Ja jos yritänkin mitata hengellisyyttä, tulen vain köyhemmäksi huomatessani, miten vähän sitä minulla todellisuudessa on. Mitä lähemmäksi tulen Jumalan kirkkautta, sitä vähemmän minulla on kerskattavaa. Mestarini ei mittaa eikä arvioi – hän armahtaa. Samaa asennetta hän odottaa myös meiltä.

Jeesuksen kertomassa vertauksessa taivaallinen työnantaja antoi viimeiselle työntekijälle saman palkan kuin ensimmäiselle. Meidänkään kohdallamme ei lasketa, kuinka monta työtuntia olemme uhranneet. Hyvien tekojen ja erinomaisen palvelutyön mittaaminen käy muutenkin turhaksi, sillä Jumala on suunnitellut kaiken jo edeltä valmiiksi. Siksi kristityn laukkuun sopii kulumaton kukkaro ja ehtymätön lainananto, jossa ei kysellä omien menetysten perään.

Ja silti Jumala lupaa korvata menetykset satakertaisesti. Hän ei jää omilleen koskaan velkaa.²⁶

Ikuisuus – mittaamaton aika

Ihmisen elämä kuluu arkisissa asioissa. Hän käy töissä, kaupassa ja viettää vapaa-aikaa. Silti hänellä on vain tämä hetki. Huomisesta hän ei tiedä varmuudella mitään. Jokaisen onkin syytä pysähtyä miettimään, mikä tässä elämässä on lopulta tärkeää. Kun ihminen kuolee, häntä ei pian enää muisteta. Siksi on hyvä rukoilla Raamatun sanoin: Opeta minua, että laskisin päiväni oikein, sillä tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.²⁷

Taivaassa alkaa ikuisuus Jumalan yhteydessä. Siellä ei enää lasketa kyyneleitä eikä mitata kenenkään tekemisiä.

Viitteet:

1) 1. Kor. 11:23; 15:10; 14:18–19; Fil. 3:3–11.
2) 1. Kor. 14:19.
3) 1. Sam. 2:3; Ps. 56:9; 90:10; Matt. 10:30.
4) 2. Kor. 10:12; Gal. 6:4.
5) 2. Piet. 3:18.
6) Room. 15:1–2.
7) 1. Kor. 3:1–7.
8) Matt. 7:22; 24:11; 1. Kor.14:1–33.
9) Matt. 24:35; Luuk. 10:20; 1. Kor. 13:8–10.
10) Kol. 1:9– 10.
11) 1. Tim. 3:13. 
12) Fil. 3:10.
13) Sananl. 19:22; 1. Kor. 9:19–23.
14) Matt. 10:24–25; 20:26–28; Mark. 9:33–35.
15) Matt. 23:12; Luuk.18:9–14.
16) Matt. 6:1–17; 23:12; 2. Kor. 10:18.
17) Matt. 7:2; 25:21; Luuk. 6:37; 16:10.
18) Room. 8:31–33; 14:4; Ps. 51:8.
19) 1. Kor. 12:31; 14:4, 12.
20) Luuk. 6:38; Joh. 3:34; 1. Kor. 12:4–6, 11.
21) 1. Kor. 4:7.
22) Ef. 3:18–19.
23) 1. Kor. 4–7.
24) Luuk. 7:47.
25) Matt. 18:21–22.
26) Matt. 19:29; 20:1–16; Ef. 2:8–10; 6:8.
27) Luuk. 10:41–42.


Minna Rissanen

Kirjoittaja on kirjailija, kouluttaja ja oto-evankelista.