Elia, radikaali rukoilija – Profeetan tarina on äärimmäisen ajankohtainen nykyisen maailmantilanteemme kannalta

21.11.2023

Raamatun lehdillä profeetta Elia tupsahtaa näyttämölle ilman juuri minkäänlaista esittelyä. Tiedämme hänestä kuitenkin jotain hyvin tärkeää: Elia palvelee Israelin Jumalaa (englanninkielisen raamatunkäännöksen mukaan Elia seisoo Israelin Jumalan edessä).1 Se on hänen auktoriteettinsa lähde. Se, että hänen yleisönsä, Israelin kuningas Ahab, ei enää tunnusta Elian Jumalaa, lisää draamaa. 

Toinen tärkeä seikka on tämä: tiedämme, että Elia oli samanlainen ihminen kuin me.2 Elia rukoili hartaasti, ettei sataisi. Tulos: ei satanut kolmeen ja puoleen vuoteen. Sitten hän rukoili uudestaan, ja kas kummaa: satoi!

      Kristittyinä meitä haastetaan radikaaliin elämään.

Jos Elia oli tavallinen ihminen kuten sinä ja minä, haluan oppia hänen rukouselämänsä salaisuuden. Haluan tietää, miten hän selviytyi yli kolme vuotta kestäneestä eristyksestä ja kuinka hän löysi rohkeutta kohdata mahtavan hallitsijan ja 450 Baalin profeettaa Karmelinvuorella. Ehkä hän voi opettaa meille, miten voimme olla Jumalan voimallisia työkaluja vihamielisessä ympäristössämme. 

Tunne Jumala 

Ensimmäiset Raamattuun kirjatut sanat Elian suusta tulivat kuningas Ahabille. ”Kolmeen vuoteen ei tule sadetta eikä kastetta, ellen minä sano niin.”1 

Miten Elia saattoi lausua niin rohkean, radikaalin ja provosoivan väitteen? Profeetta kuuluttaa auktoriteettiaan: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää.” Näin et voi julistaa, ellet tunne tätä Jumalaa. Enkä puhu älystäsi, vaan tarkoitan, ellet todella tunne Jumalaa henkilökohtaisesti ja koe Häntä niin syvästi, että tunnistat Hänen äänensä, kun Hän puhuu sinulle. 

Mitä paremmin tunnet Jumalaa, sitä paremmin voit ymmärtää kulttuuria, jonka keskellä elät. Elialle ongelma on selvä. Baal on huijari. Israelilaiset luottivat oletettuun luonnonjumalaan, joka aiheutti sateen, joka kasteli kasvit ja tuotti runsaan sadon. Elia julistaa, että satoa ei tule, koska sadetta ei tule. 

Tämä oli sodanjulistus Baalia vastaan! 

Elia ei selvästikään siedä vallitsevaa kulttuuria. Puhuessaan Israelin aidon Jumalan puolesta Elia haastaa Ahabin ja Israelin kansan näkemään, kuinka hyvin teeskentelijä Baal huolehtii heidän tarpeistaan. 

Vielä yksi tärkeä yksityiskohta Eliasta on hänen nimensä. Se tarkoittaa ”Minun Jumalani on Herra”. Elia elää tämän identiteetin mukaisesti paremmin kuin hyvin. Profeetta ei pelkästään julista uskoaan. Hän elää nimensä mukaisesti. Hän ei todellakaan ole poliittisesti korrekti. Hän kieltäytyy sietämästä päivän vallitsevaa ajattelua. Hän ei luovuta valtaansa räikeän pakanalliselle ja moraalittomalle hallitsijalle ja tämän häikäilemättömälle vaimolle. 

Ole valmis maksamaan hinta 

Israelissa oli varmasti joitakuita, ehkä moniakin, jotka eivät pitäneet Baalin palvonnasta. Mutta mitä he saattoivat tehdä? Eivät paljoakaan, he ajattelivat. Ei ollut järkevää keinuttaa venettä. Ei kannattanut vastustaa järjestelmää vaan jatkaa elämää. Toisin sanoen koko väestö antautui valheelle. Sen seurauksena he joutuivat kärsimään nälästä ja janosta. Heräisivätkö he ja tekisivät jotain? Valitettavasti eivät! Heidän todellinen identiteettinsä oli oletettavasti kaikkivaltiaassa Jumalassa, mutta heidän käyttäytymisensä kielsi tämän todellisuuden. 

Vallitseva kulttuuri haastaa nykyään myös meidät. Kuulemme monien sanovan: ”Jeesus on Herra”, mutta onko Hän todella Herra? Johtaako Hän todella sinun elämääsi, minun elämääni? Mistä me sen tiedämme?

     Liian monet kristityt elävät käytännön ateisteina.

Kristittyinä meitä haastetaan radikaaliin elämään. Elia määrittelee radikaalin yksinkertaisesti niin, että Jumala hallitsee hänen elämäänsä täysin. Mitä tahansa Jumala käskee, Elia tottelee. Se pakottaa Elian vastustamaan vihamielistä järjestelmää, jota hän ei voi mitenkään muuttaa, ellei Jumala astu kuvaan mukaan ja ryhdy toimiin. 

Kuka nykyisin nousee vastustamaan kulttuuria? Kuka haastaa ne monet valheet, joita kuulemme? 

Monet kristityt hakevat maailman hyväksyntää. Elia ei etsinyt sellaista tukea. Hän provosoi. Hän suututti. Hän hankki vihollisia. Samalla hän paljasti Jumalan voiman ja kirkkauden, mutta hän myös maksoi asenteestaan hinnan. Hintana oli kärsimys – jotain, mitä me mieluummin vältämme. Koska Elia otti kantaa, hän kärsi nälkää, yksinäisyyttä, eristystä ja jopa masennusta. Hänen täytyi paeta kansaansa ja kuningas Ahabin ajojahtia. 

Älä luule 

Nykyisinkin Jeesuksen Kristuksen seuraajien on oltava valmiita kärsimään sen tehtävän puolesta, jonka Jumala on antanut. Yksi seitsemästä kristityksi tunnustautuvasta ihmisestä kokee nykyisin vainoa uskonsa vuoksi.3 

Saatat vastata, ettei tällaista vainoa tapahdu siellä, missä sinä asut. Pitääkö se paikkansa jatkossakin? Israel asui luvatussa maassa, jossa satoi joka vuosi oikeaan aikaan, mikä takasi runsaan sadon. Elia muistutti kansaa siitä, että Jumala huolehti sateesta. Ja Jumala saattoi lopettaa sen. 

Ehkä pidämme Jumalan siunauksia itsestäänselvyyksinä. Otammeko huomioon, että Hän voi myös jättää nämä siunaukset antamatta? 

Paavali selittää vainoa sanomalla, että meitä pyydetään osallistumaan ja täyttämään se, mikä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu.4 Elia näyttää, miten se toimii. 

Julista Jumalan sanaa 

”Elialle tuli sitten tämä Herran sana ––. Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt.”5 

Heti sen jälkeen, kun Elia oli esittänyt rohkean julistuksensa kuningas Ahabille, hän katosi julkisesta palvelustehtävästä kolmeksi vuodeksi. Silti Elialle tuli Herran sana. Onko meillä mitään käsitystä siitä, kuinka suuri etuoikeus on, kun jollekulle tulee Jumalan sana? Mikä minä olen, että Jumalan sana tulisi minulle? Elia oli erityinen. Vai oliko hän? 

Sinä ja minä olemme täällä tänään, ja meillä on Jumalan sana! Minulla on ollut etuoikeus toimittaa Raamattuja ihmisille, joilla hallituksen rajoitusten vuoksi ei ole ollut Jumalan sanaa. Maailmassa on nykyään evankelioimattomia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Monet heistä ovat lukutaidottomia. Mutta he voivat kuulla, ja meillä on Sana. Meillä on vapaus mennä Sanan kanssa mille tahansa pimeälle alueelle maailmassa. Siihen liittyy vain yksi varoitus: meidän on ymmärrettävä, että emme ehkä tule takaisin! 

Ehkä juuri siitä on kyse. Haluamme jonkinlaisen varmuuden turvallisuudesta. Mistä se löytyy Raamatusta? Ei ainakaan Elian esimerkistä. Turvallisuus ei ollut hänen huolensa. 

Ota erilainen näkökulma 

Elia julisti: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, ei tule sadetta.” Siinä on julistuksen voima. Elia aloittaa Herran kuulemisesta. Ja siitä meidänkin on aloitettava. Älykkäät akateemikot saattavat julistaa toisin – että Jumalaa ei ole olemassa eikä Hänellä siksi ole mitään sanottavaa. Itse asiassa pidän heitä hölmöinä, ja Raamattu on samaa mieltä. ”Mieletön se, joka ajattelee: ’Ei Jumalaa ole.’”6 En välitä siitä, mitä ”todisteita” he esittävät tai millä keinoin he yrittävät aivopestä minut. Jumala elää! Hän on se, jonka edessä minä seison. 

Se ei ole turvallista, mutta se on taatusti jännittävää. 

Liian monet kristityt elävät käytännön ateisteina. Mikään ei erota heitä maailmasta. Kun solahdamme mukavasti maailmaan, Paholainen jättää meidät rauhaan. 

Mutta Elia oli radikaali. Voisimme sanoa, että hän oli jopa uhkarohkea. Hän toimi vastoin aikansa vallitsevaa kulttuuria. Hän ei todellakaan mukautunut tähän maailmaan. Oli kyllä muitakin, jotka uskoivat Jumalan olemassaoloon, mutta he pitivät mielipiteensä salassa. Parempi olla suututtamatta vallanpitäjiä. Kuka voisi väittää vastaan kuningas Ahabille (puhumattakaan hänen voimakastahtoisesta vaimostaan Isebelistä) ja lukuisille Baalin profeetoille? Jo heidän lukumääränsä hukuttaisi jokaisen yksittäisen äänen. Miksi työntää päänsä esiin – ja menettää se? 

Tällä rohkealla profeetalla oli erilainen näkökulma. Koska hän tunsi Jumalan, hän ei pelännyt välittää Jumalan sanomaa. 

Anna Sanan täyttää sinut 

Oletko koskaan tietoisesti seissyt Jumalan edessä ja odottanut Häntä, kunnes olet kuullut Hänen puhuvan sydämellesi? Oletko saanut Hänen voitelunsa, Hänen Henkensä, Hänen myötätuntonsa tai rohkeutensa? Ne kaikki ovat saatavillamme, koska Jumala on elävä ja me saamme seistä Hänen edessään. 

Kutsumme Raamattua Jumalan sanaksi. Kun luemme Raamattua ja otamme sen vastaan Jumalan sanana meille, siitä tulee meidän sanamme. Kun omaksumme Jumalan sanan, suustamme tulevista sanoista tulee Jumalan sanoja. Nämä kaksi kietoutuvat toisiinsa. Jumala todellakin haluaa puhua meidän kauttamme. 

Vanhan testamentin aikana Jumala puhui muutaman profeetan, kuten Elian, kautta. Nyt Jumala puhuu Poikansa kautta. Ja Hänen Poikansa, Jeesus, on sinussa (toivottavasti!). Siksi Jumala voi puhua sinun kauttasi – jos annat Hänen puhua. 

Jumala tulee puhumaan Jeesuksen elämässä, minne ikinä tuon elämän vietkin. Voit viedä Jeesuksen elämän paikkaan tai tilanteeseen, jossa Jeesus on virallisesti kielletty. Ystäväni, jotka elävät ankaran vainon alla, tekevät niin jatkuvasti. He ovat Jeesus uskonnollisten fanaatikkojen ja vihamielisten hallitusten keskellä. 

Hän voi lähettää sinut sinne, minne Jeesus haluaa mennä. Oletko samaa mieltä? Minne ikinä menetkin, sinne menee myös Jeesus. Kukaan ei voi pysäyttää Jeesusta! Et tarvitse mitään erityisiä varusteita. Et tarvitse edes – älä ymmärrä minua väärin – fyysistä Raamattua. Jos elävä ja kirjoitettu Sana täyttää sinut, silloin sinun sanasi ovat Jumalan sanaa. 

Elian osoittaman rohkeuden salaisuus oli siinä, että hän seisoi elävän Jumalan edessä. Sen pitäisi olla myös meidän salaisuutemme. 

Viitteet: 1) 1. Kun. 17:1. 2) Jaak. 5:17–18. 3) World Watch List 2022. 4) Kol. 1:24. 5) 1. Kun. 17:2, 5. 6) Ps. 14:1. 

Artikkeli on toimitettu katkelma Veli Andreaksen ja Al Janssenin uutuuskirjasta Peloton usko – kristittynä nykyajan hengellisissä taisteluissa (Aikamedia, 2023, suom. Tuula Pirinen).

Miten reagoimme kriiseihin? 

Avain Elian tarinan ymmärtämiseen on sen tajuaminen, että Elia teki sen, mitä hän ei voinut. 

Kukaan ei voi tehdä sitä, minkä Elia teki, ellei Jumala ole kutsunut häntä ja ellei hänellä ole kurinalaisuutta kuunnella Jumalan puhetta ja sitten noudattaa Hänen ohjeitaan. Lisäksi tulee olla valmis kouluttautumaan ja valmistautumaan. Tarvitaan valmistautumisaika, joka kestää usein vuosia ja sisältää jakson, jota kutsutaan erämaaksi. 

Meidän on siksi oltava kärsivällisiä. Yksinäisyyden ja kärsimyksen aikoina Jumalan valittu palvelija oppii tunnistamaan Hänen äänensä ja tottelemaan sitä. Se aika ei mene koskaan hukkaan. 

Jumala ei kuitenkaan jätä meitä yksinäisyyteen. Me tarvitsemme muita. Kun vedensaanti loppui Keritinpurolla, Jumala siirsi profeetan noin satakuusikymmentä kilometriä luoteeseen, jossa eräs leskivaimo piti hänestä huolta. Sinä aikana Elia oppi myötätuntoa. Samoin me tarvitsemme tehtävässämme intohimoa Sanaa kohtaan ja myötätuntoa maailmaa kohtaan. 

Se, miten reagoimme kriiseihin, suuriin tai pieniin, on täysin seurausta päivittäisestä vaelluksestamme Jumalan kanssa. Hän asettaa meidät tilanteisiin, joissa meidän on luotettava Häneen ja odotettava, että Hän tarjoaa ainutlaatuisen ratkaisun. 

Matkan jokaisella askeleella vaaditaan elämää uskossa. Jumala antaa sinulle voimia, kätkee sinut tai pelastaa sinut, mitä tahansa tarvitaankin, kunnes olet täyttänyt Jumalalta saamasi tehtävän. 

(VA) 

Pohdittavaksi 

1. Elia oli tavallinen ihminen kuten sinäkin. Hänen identiteettinsä oli ”Minun Jumalani on Herra”. Jos Jumala on sinun Herrasi, mitä nämä kaksi seikkaa kertovat sinulle paikastasi nykypäivän maailmassa? 
2. Kun katsot maailmaa ympärilläsi, missä kohdin konfliktit koskettavat elämääsi? Mitä haluaisit Jumalan näyttävän sinulle, kun tutkit Elian esimerkkiä? 
3. Kun tänään tai huomenna luet Raamattua, kuvittele, että seisot Jeesuksen edessä kuuntelemassa Hänen Sanaansa sinulle. Mitä Hän sanoo? Minne voit mennä tämän sanoman kanssa? Kenen tulee nyt saada kokea Jeesuksen läsnäolo sinussa?