Vaikuttaminen yhteiskunnassa

Kirjoitan aiheesta nyt, kun mielet eivät ole virittyneitä vaalitilanteesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Omassa toimintaympäristössäni käydään tulisesti jo alkanutta repivää vaalikampanjaa maailman ykkösmiehen valinnasta.

 

Kristittyinä olemme pelastetut vaikuttajiksi, julistajiksi, esikuviksi, tienviitoiksi, mihin? Taivastielle tietenkin. Uskon sisältömme on ohjaava viitekehyksemme myös yhteiskunnallisissa valinnoissamme, kun etsimme sen maan ja kaupungin parasta, jossa asumme. Miten sen teemme, onkin yhteiskunnallista toimintaa oman pyhimmän uskomme perustuksella.

 

Vaikuttamismahdollisuudet ja tavat ovat kristitylle oman kutsumuksen jakamista yhteiskunnan rakentamiseksi. Mitä toimenpiteitä kristittyinä teemmekään yhteiskunnallisina vaikuttajina, tärkeintä on pitää vanhurskautta voimassa nopean luopumuksen keskellä. Sivusta katselu ei riitä, vaikka toteaisimmekin mielessämme, että  mitä vanhurskas voi tehdä, kun peruspilareita murretaan. Tiesin jo varhain, että minä elän lähettiläänä Kristuksen puolesta ja kehotan ihmisiä sovittamaan itsensä Jumalan kanssa. Tunsin, että tämä tehtävä ottaa kaiken aikani ja voimavarani. Halusin olla esikuvana seurakunnille, joiden keskellä sain tehdä elämäntyöni.

 

Eri tavoin julistamisen lisäksi minulta on yhteiskunnallinen vaikuttaminen jäänyt äänestämiseen vaaleissa. Se onkin ollut aina minulle vakavasti otettava luottamustehtävä. Olen valintani tehnyt oman puhelinkeskustelun pohjalta, ehdokkaaksi asettuneen, muuten minulle tuntemattoman henkilön kanssa. Valinta on ollut kristillisdemokraatti, koska se vastaa parhaiten minulle tärkeintä syytä äänestää, silloinkin, kun en ole pitänyt kovinkaan mahdollisena valitsemani henkilön läpimenoa vaaleissa.

 

Ääni on kuitenkin jo sinänsä vaikuttamista puolueen kannatusluvuissa ja ehdokkaan omassa paikallisessa toiminnassa. Ensisijainen tehtävämme on pystyttää Jumalan valtakuntaa maan päälle. Silloin hallitsevat rakkaus, ilo ja rauha. Tämä ”vaalivoitto” saavutetaan sitten, kun muut vaihtoehdot on loppuun käytetty. Silloin ei ole epäselvää, kuka voittaa ja on maailman Kuningas ja hallitsija yhdessä pyhien kanssa peräti tuhat vuotta. Silloin nähdään, kuinka hyvin elämä toimii maapallolla, jota oikeus ja vanhurskaus hallitsevat.

 

Nyt vielä valitaan syntiin langenneita, vajavaisia ihmisiä, ja sellaisia ovat sitten tuloksetkin. Kristittyinä emme voi äänestää ainoastaan henkilöä ottamatta huomioon sitä puolueohjelmaa, jota hän edustaa ja johon hän on sidottu. Tuki annetaan puolueelle kuitenkin sen kannatusluvuissa, vaikka ei jonkin Raamatun ilmoituksen vastaisen asian hyväksi toimisikaan aktiivisesti.

 

Tässä asiassa on Suomenkin nykytilanteessa kristityille tarpeellisia asioita vähän, tai yksi ainoa, eli edustaa iankaikkisia arvoja Suomen menestymiseksi. Suurimmat uhkakuvat nousevat maamme uhmakkaasta tahdosta vaihtaa kristillinen arvopohja jumalattomuuteen. Kristittyinä emme voi asettaa maallisia arvoja etusijalle ennen Jumalan sanan ja Pyhän Hengen todellisia elämää suojelevia arvoja.

 

Näin on myöskin äänestäjinä tulevia lainsäätäjiä valittaessa. On vastuullista valita joku edustamaan omaa pyhimmän uskon perustusta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa lainsäätäjänä. Lainsäätäjien säätämien lakien alaisuuteen ja tuomittavaksi sidomme kansalaisten omattunnot. Kansanedustaja Päivi Räsäsen ”luthermainen” taistelu uskon- ja sananvapauden puolesta osoittaa tämän.

 

Oletko havainnut, kenelle äänestämäsi henkilön puolue antaa tukensa ja ketä vastaan se on tässä kauaskantoisessa ja keskeisessä teologisessa syytejutussa? Mitkään omat etumme eivät voi olla niin arvokkaita, että niiden saavuttamiseksi edustaisimme luopumusta puolueiden kautta.

 

Emme voi emmekä saa kahlita toistemme omantunnonvapautta henkilö- ja puoluevalinnoissa, vaan jokainen valitsee tahtomallaan tavalla. Valistunut  äänestyskäyttäytyminen asettaa kuitenkin kristilliset arvot oman edun tavoittelun edelle, yhteiseksi parhaaksemme nyt ja iankaikkisesti. Vanhurskaus kansakunnan korottaa!

 

 

Veikko Kokkonen

Yhdysvallat




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja