Tasa-arvoinen johtajuus on uskollista Raamatulle

Olavi Kokkonen (RV 21) ja Kari Hokkanen (RV 22) ottavat vastineissaan voimakkaasti kantaa tasa-arvoisen johtajuusnäkemyksen raamatullisuutta vastaan.

Olemme Hokkasen kanssa samaa mieltä siitä, että ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” -periaate määrittää raamatullista tasa-arvoa. Hokkanen kuitenkin yhdistää esittämämme ajatukset virheellisesti humanismiin ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin, joiden kanssa raamatullisella johtajuudella ei ole mitään tekemistä. Pelastusarmeijan naisupseerit tai helluntailiikkeen alkuaikojen naispioneerit tuskin olivat osana liberaalia tai humanistista liikehdintää.

Tasa-arvoisessa raamatullisessa johtajuudessa ei ole kyse maallisen lain soveltamisesta Jumalan sanaan, eikä myöskään sukupuolineutraalista liberaaliteologiasta, kuten olemme vastineissamme alleviivanneet. Olemme kyllä tietoisia siitä, että sana tasa-arvo on kaapattu vastoin sen alkuperäistä merkitystä tukemaan sukupuolineutraalia liikehdintää. Kristittyjen ei silti tule luopua sanan raamatullisesta käytöstä.

Sekä Hokkaselle että Kokkoselle näyttää olevan epäselvää, että patriarkaalisuus eli miesvaltaisuus oli syntiinlankeemuksen aiheuttamaa kirousta, ei osa luomistyötä. Kokkonen väittää johtajuushierarkian perustuvan luomisjärjestykseen 1. Moos. 3:16 perusteella. Kyseinen teksti ei kuitenkaan käsittele luomista vaan syntiinlankeemusta ja sen kirousta. Alussa mies ja nainen asetettiin yhdessä samanarvoisina hallitsemaan puutarhaa (1. Moos. 2:15).

Kokkonen perustelee hierarkkista näkemystä myös jakeella 1. Kor. 11:3, jossa viitataan mieheen naisen päänä. Tekstikokonaisuus, johon jae kuuluu, ei kuitenkaan käsittele pastorin ja vanhimman rooleja tai opeta universaalia johtajuushierarkiaa. Paavali opettaa siinä hiusten ja päähineiden käyttöä rukouksen ja profetoinnin yhteydessä. Paavalin aikana kunniaton hiustyyli yhdistettiin pakanallisiin uskonnollisiin menoihin, joissa naisten ja miesten rooleja sekoitettiin. Saman luvun jakeissa 7–9 Paavali pyrkii kumoamaan Korintissa vallinnutta virheellistä käsitystä luomisjärjestyksestä, koska hän ei halunnut elämän Kristuksen seurakunnassa muistuttavan pakanallista uskonnonharjoitusta.

Jakeita 1. Kor. 11:7–10 ei siis voida Kokkosen tavoin nähdä kokonaisuudesta irrallisina, vaan tekstiä tulee lukea kokoavan jakeen 12 loppuun asti, koska Paavalin ajatus päättyy vasta siihen. Jakeessa 12 Paavali vetoaa tasaarvoon: ”–– sillä niin kuin nainen on alkuisin miehestä, niin myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on Jumalasta.”

Vastoin Kokkosen näkemystä Vanhan testamentin ja vanhan liiton patriarkaalista pappeutta, jota sitoivat juutalaisen lain säädökset, ei voida suoraan verrata uuden liiton pappeuteen, joka ei katso syntyperään ja perustuu yleiseen pappeuteen ja Pyhän Hengen kutsuun ja lahjoihin.

Jeesus valitsi vain miehiä ensimmäisiksi apostoleiksi, koska nämä edustivat ensisijaisesti Israelin kahtatoista sukukuntaa. Patriarkaalinen kulttuuri asetti tilanteessa luonnolliset rajoitteensa: esimerkiksi naisten lähettäminen kaksittain kyliin (Luuk. 10) olisi ollut ilmeisen ongelmallista sekä siveys- että turvallisuussyistä. Myöhemmin ”toisen sukupolven” apostoleiksi voitiin valita naisia, kuten Junia (Room. 16:7) osoittaa. Suomenkielisillä käännöksillä ei ole mitään merkitystä Junian sukupuolen ratkaisemisen kannalta, koska tekstihistoria osoittaa yksiselitteisesti, että ensimmäisen vuosituhannen ajan vallitsi  käytännön yksimielisyys siitä, että Junia oli naisapostoli. Foibe puolestaan oli naisdiakoni.

Miesjohtajuutta löytyy toki pitkin patriarkaalisen kulttuurin keskellä syntyneitä Vanhaa ja  Uutta testamenttia. Merkille pantavaa kuitenkin on, että Uudessa testamentissa – ympäröivästä kulttuurista huolimatta – seurakunnissa oli myös naisjohtajia ja -opettajia.

Naisten kokemuksen ja Raamatun välille ei ole tarpeen luoda vastakkainasettelua. Jumala ei ole ristiriidassa Sanansa kanssa, kun hän Pyhän Hengen kautta kutsuu ja varustaa myös naisia sopivin kyvyin johtamaan seurakuntaa. Aivan kuten lapsi tarvitsee isän ja äidin, myös seurakunta tarvitsee miehiä ja naisia johtajikseen. Perusteet miehen ja naisen yhteiselle ja tasa-arvoiselle johtajuudelle nousevat Raamatusta, eivätkä ne tee tyhjiksi miehen ja naisen välisiä eroja ja toisiaan täydentävyyttä.

Kokkosen mukaan naiset voivat ”julistaa, opettaa, kouluttaa, palvella ja johtaa eri toimintamuotoja” ja toimia pastoreina, mutta eivät vanhimpina. Tässä kuitenkin toistetaan samaa epäjohdonmukaisuutta, johon myös alkuperäisessä vastineessamme pyysimme perusteluja: edelleen hämärän peittoon jää, miten pastorin ja vanhimman välinen ero voidaan perustella Uuden testamentin valossa.

Jumalan sanaa tulee kunnioittaa, eikä sen jakeita ja ajatuksia tule irrottaa mielivaltaisesti tukemaan omia ennakkokäsityksiä.


Tuomas Havukainen
Keuruu

Jonna Havukainen
Keuruu

Matti Kankaanniemi
Tyrvää

Sirkku Hoikkala
Kerava

Markus Mäenpää
Keuruu

Anna Lehmuskoski
Tampere

Pilvikki Viitanen
Rovaniemi

Tuomas Harri
Keuruu

Hanna Malinen
Tampere