Suomen siniristiliput liehuivat Jerusalemissa vuonna 1967

Merkittävin raamatullinen sota lähes kahteen vuosituhanteen oli kuuden päivän sota kesäkuussa 1967, jolloin Jerusalem valloitettiin kokonaan Israelille. Tämä sota sisältää Suomen osalta erikoisen mutta lähes kokonaan unohdetun tapahtumasarjan.

Suomen pääministeri Raafael Paasio oli kesäkuussa 1967 valtiovierailulla Israelissa pääministeri Levi Eshkolin kutsusta. Vierailu oli ensimmäinen virallinen valtiovierailu Suomesta Israeliin, ja Suomen siniristiliput juhlistivat Jerusalemin pääkatua, Jaffakatua.

Kesäkuun neljäntenä päivänä Suomen pääministeri seurueineen tuli vierailulle Kirjat Anavimin kibbutsille, jossa hänen tulkkinaan oli hepreaa ja suomea puhuva traktorinkuljettaja Aaron Ben Suomi, aikaisemmalta nimeltään Louhisuo. Hänen veljensä  Lauri Louhisuo toimi pitkään Karvian helluntaiseurakunnan saarnaajana. Aaron Ben Suomi puolestaan on tullut myöhemmin tunnetuksi myös matkaoppaana.

Paasion valtiovierailun jo alettua Lähi-idässä tapahtui merkittäviä maailmanpoliittisia asioita. Egyptin vaatimuksesta YK:n joukot oli vedetty pois Gazan rajoilta, ja Egypti oli siirtänyt tilalle omia joukkojaan. Egypti oli myös sulkenut 23. toukokuuta Israelin laivoilta Punaisenmeren salmen, Tiraninsalmen. Näiden toimien vuoksi Israel aloitti yllätyshyökkäyksen Egyptiin kesäkuun viidennen päivän aamuna, ja siitä alkoi koko maailmaa hämmästyttänyt kuuden päivän sota. Sen aikana Jerusalem vallattiin kokonaan Israelille. Paasion valtiovierailuun liittyen Suomen siniristiliput jäivät kuitenkin liehumaan Jerusalemin pääkadulle koko sodan ajaksi.

Raafael Paasion seurueen vierailu Kirjat Anavimin kibbutsilla päättyi lyhyeen, kun Aaron Ben Suomi sai puhelinsoiton Israelin pääministerin kansliasta. Häntä pyydettiin välittämään tieto Suomen pääministerille, että valtiovierailu on keskeytetty ja Paasion tulisi palata heti takaisin Suomeen. Pääministerin lentokone oli lähdössä muutaman tunnin kuluttua Lyddan kentältä.

Kuuden päivän sodan ja Jerusalemin valloituksen jälkeen Israelin johtajat pitivät Jerusalemia ikuisena Israelin pääkaupunkina.

Jeesus oli sanonut: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Luuk. 21:25). Muistan, miten hätäisesti kutsuimme silloin 1967 kokoon rukouskokouksen, uskoen, että Jeesuksen tulemuksen hetki oli koittanut. Olihan silloin sananjulistajia, jotka tulkitsivat Raamattua niin, että kun erottava piikkilanka-aita Jerusalemissa puretaan, silloin Jeesus saapuu.

Noista tapahtumista on pian kulunut 50 vuotta. Nyt olisi enemmänkin aihetta puhaltaa hätäisesti pasuunaan!

Suomella ja Israelilla on paljon yhteistä niin asemansa kuin kansakunnan vaiheiden puolesta. Koska Jerusalemin valloituksesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja Suomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään, näiden maiden ystävyyssuhteita olisi muistettava ja lujitettava. Siihen Jumala on säätänyt siunauksen.


Asko Alkkiomäki
Karvia