Raamatullisuutta ja johdonmukaisuutta naisteologiaan

Naisten asema ja palvelutehtävät nähdään helluntailiikkeessä teologisesti hyvin eri tavoin. Helluntaiteologit haastavat Sanna Urvaksen patriarkaalisen näkemyksen seurakunnan johtajuudesta:
Naisten asema ja palvelutehtävät nähdään helluntailiikkeessä teologisesti hyvin eri tavoin. Helluntaiteologit haastavat Sanna Urvaksen patriarkaalisen näkemyksen seurakunnan johtajuudesta:
Teologi Sanna Urvas ottaa Ristin Voiton (RV 12) haastattelussa kantaa patriarkaalisen johtajuushierarkian puolesta. Urvas esittää ensin perustellusti, että helluntaiteologialle Raamattu, järki, kirkon traditio ja kokemus ovat olleet tärkeitä. Tämä voidaan rinnastaa varhaiskristillisiin opinmuodostusprosesseihin.

Urvaksen ajatukset naisteologiasta ovat kuitenkin kiistanalaisia. Hänen mukaansa helluntailaista naisteologista keskustelua vaivaa se, etteivät naisten kokemuksiin hengellisestä kutsusta liittyvät argumentit ja raamattuperustelut kohtaa. Tästä syntyy helposti käsitys, että kokemukselle on annettu liikaa valtaa, vaikka Raamattu ei tue naisjohtajuutta.

Väite on kuitenkin perusteeton, koska egalitaarisen eli tasa-arvoa korostavan johtajuusnäkemyksen puolesta voidaan esittää vakuuttavia raamatullisia argumentteja, jotka huomioivat tekstien historiallisen taustatilanteen ja vahvistavat naisten kokeman kutsun raamatullisuuden. Esimerkiksi se, että Paavalin työtovereina toimivat naisapostoli Junia ja naisdiakoni Foibe, asettaa kyseenalaisiksi tulkinnat, joiden mukaan naisen tulee vaieta ja työntekijöiksi voidaan valita vain miehiä.

Tasa-arvoa korostavat raamatulliset perusteet eivät edusta protestanttista liberaaliteologiaa, vaan niitä pitävät esillä monet helluntaiperinteeseen sitoutuvat maailmanluokan raamatuntutkijat ja teologit, joista ehkä tunnetuimpia ovat Gordon Fee ja Craig Keener. Myöhemmin tänä vuonna helluntailiikkeessä käytävässä naisteologisessa keskustelussa näitä argumentteja käsitellään perusteellisesti.

Sanna Urvaksen mukaan erityisesti paikallisseurakuntien vanhimmistojen ja pastoreiden tulisi ymmärtää johtajuusasia Raamatun valossa. Määrittelemättä kuitenkin jää, mitä raamatullisuus tarkoittaa.

Urvaksen mukaan hierarkkinen malli on Jumalan antama. Tilanne, jossa naisia ei valita vanhimmiksi, mutta heitä voidaan valita pastoreiksi, opettajiksi soluihin, lapsityöhön, nuorisotyöhön ja lähetystyöhön, on epäjohdonmukainen. Urvas kertoo itse toimivansa opettajana seurakuntansa valtuuttamana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Teologikollegoina meitä kiinnostaa, miten Urvas perustelee näkemyksensä edellä mainittujen teologian neljän lähteen avulla. Entä mikä ero Urvaksen mukaan on pastorilla ja vanhimmalla? Ensiksi mainittuun tehtävään voidaan hänen mukaansa valita naisia, mutta jälkimmäiseen ei. Miten tämä on perusteltavissa Uuden testamentin valossa?

Tasa-arvoa korostava johtajuusnäkemys välttää keskustelun tehtävänimikkeiden ja -alueiden soveltuvuudesta. Paimenuus ja johtajuus ovat sukupuolesta riippumattomia ja perustuvat Jumalalta saatuun kutsuun. Seurakunta tarvitsee johtajikseen sekä miehiä että naisia, hengellisiä isiä ja äitejä. Raamatullinen näkemys tasa-arvosta ja johtajuudesta toteutuu parhaiten, kun sekä miesten että naisten kutsumukset otetaan huomioon johtajia valittaessa. Pastori-nimikettä tai vanhimman roolia ei nähdä sukupuoleen sidottuna, vaan ne kuvastavat seurakunnan paimenen ja johtajan ominaisuuksilla varustettua henkilöä, jonka seurakunta valtuuttaa tehtäväänsä. Jumala on tarkoittanut miehet ja naiset palvelemaan yhdessä tasavertaisina, toisiaan täydentäen ja vahvuuksillaan tukien.

Naisen alisteista asemaa on perusteltu kristillisen historian aikana mitä kummallisimmilla argumenteilla, jotka tulee arvioida uudelleen. Tasa-arvoinen johtajuusnäkemys ei pyri tekemään tyhjäksi sukupuolten välisiä eroja tai ajamaan sukupuolineutraalia ideologiaa – saati ujuttamaan liberaaliteologiaa helluntailiikkeeseen.

Mies ja nainen eroavat toisistaan monella tavalla, ja molemmilla on omat tarpeelliset vahvuutensa. Sukupuolten väliset erot eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti johda erotteluun tehtävien välillä. Johtajuus ei ole sukupuolisidonnaista, vaan sekä miehellä että naisella on luontaisia ja erityisiä kykyjä johtamiseen. Nämä kyvyt tulevat yksilöllisesti esiin sekä perheessä että seurakunnassa. Seurakunnassa johtajuus perustuu Pyhän Hengen yksilölle antamaan kutsumukseen ja seurakunnan valtuutukseen.

Rakentavaa ja osapuolet huomioivaa keskustelua toivoen


Tuomas Havukainen
Keuruu

Jonna Havukainen
Keuruu

Sirkku Hoikkala
Kerava

Jarkko Lindqvist
Tampere

Pilvikki Viitanen
Rovaniemi

Markus Mäenpää
Keuruu

Anna Lehmuskoski
Tampere

Matti Kankaanniemi
Sastamala

Hanna Malinen
Tampere

Tuomas Harri
Keuruu

Markus Rautaniemi
Tampere


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja