Järjestömme vapaaehtoistyöntekijöiden virkistys- ja rakentumispäivillä kuulin hiljattain puheenvuoron, joka puhutteli minua kovasti. Yhdistyksemme uudelle hallituksen jäsenelle, pastori Jukka Rahkoselle esitettiin kysymys, miksi hän lähti mukaan hengelliseen romanityöhön.
Jukan nopea vastaus kysymykseen pysäytti minut: ”Kun vierailin ystävieni luona romanikodeissa, romaniyhteisönkin keskelle levinneet ongelmat tulivat heti vastaan. Vanhemmilla oli valtava hätä nuorista, jotka taistelivat päihdeongelmien ja syrjäytymisen sekä kaikkien näiden lieveilmiöiden kanssa. Hätä oli niin suurta, että ajattelin, että jonkun on pakko tehdä jotain. Samalla tajusin, että se ’joku’ voin olla juuri minä. Oli pakko tehdä jotain”, Jukka vastasi kuulijoille.
”Pakko tehdä jotain”-ilmiöön olen itse törmännyt esimerkiksi Latviassa käydessäni monenlaisen puutteen alla elävien romanien luona. Lähdin itse ensimmäistä kertaa tapaamaan heitä puoliksi pakotettuna, mutta heidän hätänsä nähdessäni minunkin on ollut pakko tehdä jotain. Tarve on saanut aikaan näyn, jota olen seurannut jo vuosia.
Jeesus kertoi kerran miehestä, jonka oli ”pakko tehdä jotain”. Samarialainen mies kulki tietä pitkin, kun äkkiä tien varressa oli ryöstetty ja pahoinpidelty ihminen. Jotkut ”korkeamman kutsumuksen” miehet olivat kävelleet päätä kääntäen ohitse, mutta kaltoinkohdellun miehen onneksi – kiitos Jumalalle – samaa tietä kulki myös mies, jolla ei ehkä ollut suurta kutsumusta tai teologista oppimäärää mutta jonka oli hätää nähdessään vain pakko tehdä jotain… Tarinan lopun tunnemmekin.
Joskus tuntuu, ainakin minusta, että hengellisessä työssäni on niin valtava kiire ja monenlaista touhua, että ihmisten hätähuudot hukkuvat kauniiden puheiden, mahtavien kokousten, palaveriviidakon ja toimintasuunnitelmien alle. Voisiko kuitenkin kaiken sinänsä hyvän työn ja touhun keskellä meidänkin silmämme nähdä, kun meidän eteemme tulee tilanne, jossa on pakko tehdä jotain? Voisiko sydämemme olla avoinna?
Romaniyhteisön keskeltä kuuluu tänä päivänä voimakas hätähuuto. Varsinkin monet meidän nuoristamme ovat joutuneet sielujemme vihollisen ryöstö- ja tuhoretkien kohteeksi, ja päihteiden, väkivallan ja syrjäytymisen vaikutukset ovat tällä hetkellä todelliset nuorisomme keskellä.
Samaan hengenvetoon on todettava, että Jumala on saanut siunata ja auttaa monia nuoriamme elämässä hienolla ja kestävällä tavalla eteenpäin. Silti synnin tuhojen jäljet ovat monin paikoin konkreettisesti nähtävissä.
Tänään jos koskaan tarvitaan myös romaniyhteisön keskelle miehiä ja naisia, joiden on hädän nähdessään vain ”pakko tehdä jotain”. Työhön ei tarvita parhaita osaajia tai hengellisen työn huippuammattilaisia vaan tavallisia ihmisiä, jotka näkevät, kuulevat ja pysähtyvät hädän kohdatessaan.
Eräs lastenleireiltä tuttu Jippii-kuoron laulu haastaa kuulijaa kysymällä: ”Kukapa menee, jos me emme mee, ja kukapa tekee, jos me emme tee?” Siinäpä ajankohtainen haaste myös hengellisen romanityön maailmasta.
Siunausta kesääsi!
Tino Grönfors
Kirjoittaja on Elämä ja Valo ry:n toiminnankoordinaattori.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...