Naisten vähätteleminen rampauttaa herätysliikkeen

Olen samaa mieltä kuin Ulla Rautiainen (RV 6) siitä, että helluntailiikkeessä Raamattua tulkitaan miesten eduksi. Asia on ollut näin ainakin vuodesta 1991 lähtien, jolloin tulin itse liikkeeseen mukaan.

Kiinnitin aika pian huomiota tähän epäkohtaan, joka haittaa naisten vapaata osallistumista.
Tuloni jälkeen on ilmestynyt useita julkaisuja, joissa kaikissa on lopputulemana ollut sama päätelmä kuin Jukka Piiraisen opinnäytetyössä Naispappeus Suomen helluntailiikkeessä  (2000). Piiraisen tutkimuksen tarkoitus oli tutkia lähtökohtaa, voidaanko naiset hyväksyä vanhimmiksi Suomen helluntailiikkeen seurakunnissa. Piirainen toteaa opinnäytetyönsä loppusanoissa, että ”Jumala on suvereeni Jumala, joka haluaa perustaa maanpäällisen valtakuntansa seurakunnan muodossa. Jumala haluaa seurakunnan olevan hänen sanansa mukainen, seurakunnan johtajan sukupuoleen katsomatta. Hän ei ole kiinnostunut
sukupuolesta vaan palvelijansa sydämen asenteesta.”

Myös Eija Kurjen väitöskirjassa Näkyvä ja näkymätön (2005) oli mielenkiintoista tutkimustietoa siitä, miten periytyvät valtarakenteet johtavat helluntailiikettä.

Olen lukenut näiden 26 vuoden aikana useita kirjoja, joissa on käsitelty naisten asemaa seurakunnassa. Ne kaikki ovat olleet yhteneväisiä Piiraisen päätelmien kanssa. Lienee siis varsin selvää, että raamatuntulkinnassa ei ole epäselvyyttä naisten seurakunnallisen aseman suhteen: Jumalan silmissä naisen ja miehen asema seurakunnallisten tehtävien hoidossa on täysin yhdenvertainen.

Miksi asiaa ei sitten saada oikealle tolalle? Miksi edelleenkin meidän naisten on pyydeltävä  anteeksi kykyjämme ja piiloteltava niitä? Tämä johtaa monen kohdalla hengelliseen passivoitumiseen.

Piiraisen tutkimuksesta selviää, että seurakunnan johto ei todennäköisesti tiedä seurakuntalaisten mielipidettä asiaan. Oletuksena on, että suurin osa heistä vastustaa naisten valitsemista vanhimmistoon, mutta harvalla seurakunnalla on tutkimuksen
kautta saatua tietoa asiasta. Asia on niin arka, että todellista mielipidettä ei uskalleta tuoda esiin leimautumisen pelossa.

Näyttää myös siltä, että osa on muodostanut mielipiteensä ilman tarkempaa perehtymistä asiaan eli ”mutu-tuntumalta”. Opetusta asiasta olisikin syytä lisätä, jotta sitä punnittaisiin  tosiasioiden pohjalta eikä tunneperäisesti.

Osa vanhimmistoissa olevista miehistä näyttää kyllä ymmärtäneen sen loukkauksen syvyyden, jota naisille on tehty, kun miehet ovat omineet itselleen johtajan paikat ja naiset on laitettu toisen luokan kansalaisen asemaan. Paimen Plus -lehdessä oli pari kirjoitusta,
jossa pyydettiin anteeksi miesten käytöstä naisia kohtaan liikkeen historiassa. Tämä tapahtui viimeisen Ristin Voitossa olleen pitkän keskustelun jälkeen. Jatkokeskustelu siirrettiin Paimen Plussaan, mutta se oli kuitenkin vaisua. Ilmeisesti asia ei kiinnosta vanhimpia ja työntekijöitä? Tai sitten se on heidän mielestään jo kunnossa.

Syytä olisi kuitenkin kiinnostaa, mikäli helluntailiikkeen kehitys on heille sydämen asia. Naisten vähätteleminen johtaa koko liikkeen rampautumiseen ja aktiivisten naisten passivoitumiseen ja siirtymiseen muualle.

Naisilla on ollut merkittävä rooli helluntailiikkeen eteenpäin menemisessä silloin, kun heille on annettu siihen mahdollisuus. Jos naiset tekevät jo nyt erinomaista työtä herätysliikkeessämme, mihin he yltäisivätkään, jos heillä olisi vapaat kädet toimia?


Riitta Komulainen
Kälviä