"Musiikilliset kiistat ovat oireilua syvemmistä ongelmista seurakunnassa"

Miten voisimme musiikissa toteuttaa Paavalin ohjetta? Ja miten voisimme osaltamme vaikuttaa niin, että musiikki toisi seurakuntaan nykyihmisten kaipaamaa yhteyttä?

     "Eipäs juupas -keskustelu pitäisi jo jättää taakse."

Tapasin muutamia eri-ikäisiä seurakuntamuusikoita, ja pohdimme yhdessä musiikin monimuotoisuutta seurakunnassa. Pohdinnasta tulikin varsin mielenkiintoista. 

Yksi keskustelun tulos oli se, että muusikoilla on jo tarve ja halu päästä palvelemaan Jumalaa ja seurakuntaa. Nyt on ollut aikaa ajatuksille. 

Monien mielestä seurakunnissa pitäisi jo jättää taakse eipäs juupas -keskustelu eri musiikkityylien paremmuudesta. Tärkeätä olisi, että musiikki osattaisiin kohdentaa palvelemaan tilaisuuksien luonnetta ja kohdeyleisöä. 

Monissa suurissa seurakunnissa musiikki toimiikin hyvin: on paljon muusikoita ja musiikin ammattilaisia, jotka tuovat tilaisuuksiin osaamista ja monipuolisuutta. 

Todettiin myös, että musiikki avaa sydämet, mutta se voi myös tehokkaasti sulkea mielemme ottamasta vastaan Jumalan hyvyyttä. 

Takavuosina Juhannuskonferensseissa oli erillinen ylistysteltta, joka oli niin suosittu, että sinne jonotettiin. Moni koki, että Jumalan ylistäminen Pyhän Hengen läsnäolossa oli koko juhlan parasta antia. Sitten ylistysteltta sellaisenaan lopetettiin ja ylistyslaulut tuotiin isoon telttaan. Useat kokivat, ettei tämä toiminut. 

Moni virsi tai muu hengellinen laulu on sisällöltään ylistyslaulu. Useissa seurakunnissa on otettu kokouksiin mukaan uusia ylistyslauluja pelkästään siksi, että ne ovat kivoja, tai siksi, että nuorillakin olisi jotain laulettavaa. Tuloksena on saattanut olla huonoa ylistystä ja kelvottomia yhteislauluja. Myös näitä kokemuksia tuli ilmi, mutta toisinkin voi toki käydä. 

Lisäksi esiin nousi näkemys, että musiikilliset kiistat ovat oireilua syvemmistä ongelmista seurakunnassa. Pintapuolisiin asioihin on helppo tarttua, kun pitäisi pureutua juurisyihin. 

Eräs muusikko kertoi, että hän uskoo Jumalan antavan taas jonkin suuren musiikillisen ilmiön, kuten Jippii tai Joy olivat aikoinaan, ja että Jumala luo aikataulunsa mukaan uutta. 

Musiikki on sekä taitoa että yhteistä tunteiden tulkintaa. Hengellinen musiikki on parhaimmillaan yhteistä rukousta, ylistystä ja palvontaa, joka koskettaa. 

Hiljattain Tampere-talon täydelle yleisölle esitetty Verdin Requiem alkoi ja päättyi rukoukseen. Messun libretto on paljolti rukousta. Satapäinen kuoro ja solistit ylistivät yhdessä Jumalaa: ”Muista, kallis Jeesus, että olen sinun elämäsi syy. Sinä etsit minua väsyneenä, lunastit minut ristillä ––.” 

Markku Sandberg 

Kirjoittaja on director musices ja Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puheenjohtaja.