Monenlaista Raamatun tulkintaa naisen asemasta

Kirjoitan koskien helluntailiikkeessä käytävää mielipidekeskustelua naisen asemasta.

Mielestäni on olemassa oikeanlaista ja vääränlaista kirjaimellista Raamatun tulkintaa. Molemmat tulkitsijatahot ottavat Sanan tosissaan ja pyrkivät totuuden tuntemiseen. Toinen katsoo esimerkiksi Paavalin ilmaisun ”yhden vaimon mies” (1. Tim. 3:2) tarkoittavan yksinomaan sukupuolta. Toinen taas ottaa huomioon myös kulttuurihistoriallisen taustan ja pyrkii ymmärtämään kokonaisuuksia ennen kuin vetää esimerkiksi tässä kohdassa esiin oman sukupuolen etua sokeasti ajavan näkemyksensä miehen vanhimmuudesta tai johtajuudesta.

Mielestäni olennaisinta kyseisessä raamatunkohdassa on se, että siinä tehdään selväksi kanta yksiavioisuuteen, ei niinkään korosteta sukupuolen merkitystä johtamisessa.

Olen 20-vuotisen seurakuntahistoriani aikana muuttanut mieltäni koskien naisen johtajuutta ja vanhimmuutta. Siihen on vaikuttanut oman identiteettini vahvistuminen miehenä ja uskovana sekä sen ymmärtäminen, miten tärkeä suhteellisuudentajun vaaliminen on Raamatun tulkinnassa.

Sanaa suhteellisuudentaju ei Raamatussa varmaankaan esiinny, mutta Jeesus antoi sen puuttumisesta fariseuksille unohtumattoman opetuksen. Fariseukset olivat kadottaneet sapatin viettämisessä suhteellisuudentajunsa, ja Jeesus teki sen heille selväksi yhdellä lauseella: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.”

Toinen perusteluni liittyy siihen, miten yleisesti ottaen tulkitsemme Raamatun problemaattisia asiakokonaisuuksia. Onko meidän esimerkiksi perusteltua pitää orjia? Raamattuhan ei kiellä selvästi orjien pitämistä, vaikka aiheeseen otetaankin kantaa. Lähinnä siellä puhutaan kuitenkin siitä, miten orjia tulee kohdella, ja siitä, kuinka uskoon tulleen orjan tulee suhtautua omaan asemaansa.

Samaa yksisilmäistä tulkintatapaa soveltaen kuin 1. Tim. 3:2 kohdassa on helluntailiikkeessä vuosikausia käytetty, on mahdollista kysyä, voisimmeko mekin pitää orjia, jos vain kohtelemme heitä hyvin.

Kolmanneksi meidän on syytä tarkkailla Jeesuksen esimerkkiä naisten kohtelussa. Juutalaisessa kulttuurissa oli radikaalia jo se, että nainen saattoi toimia opetuslapsena. Kuitenkin Jeesus salli tämän oikeuden naiselle. Jeesus tuli asettamaan ennalleen monia kieroon vääntyneitä asioita, kuten yksiavioisuuden ja ihmisarvon. Tähän kuului olennaisesti myös naisen aseman korottaminen sekä heikommista ja puolustuskyvyttömistä olennoista, kuten lapsista, vammaisista ja köyhistä huolehtiminen.

Vääränlaiseen kirjaimellisuuteen liittyy pelkoja, jotka sanelevat ja lukitsevat asenteet tiettyyn muottiin. Pelätään, että ollaan muuttamassa Jumalan sanaa ja saadaan siten kirous ylle. Mielestäni tässä kohtaa olisi tärkeä suhteuttaa näkemystä ymmärtäen, että Jumalan sana ei muutu, mutta se on elävä sana. Mielestäni tämän ymmärtäminen on riemullista, ja juuri se erottaa Raamatun muista ”pyhistä” kirjoituksista.

Jumalan sana elää. Ja elävään sanaan taas mahtuu paljon kehitystä, kuten olemme esimerkiksi orjuuden suhteen historiasta nähneet. Samoin on mielestäni käymässä myös naisen aseman osalta. Emme ole muuttamassa Jumalan sanaa vaan täyttämässä sitä Jeesuksen esimerkin mukaan.


Peter Mata
Rajamäki