Maarit Erosen elämäkerrassa näkyy yhden naisen vahva kutsumustietoisuus ja jopa pilkahdus nykyajan kirkkohistoriaa

Maarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s.

”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirryin pimeästä valoon, ja jos lähdin liikkeelle vaikka miinus kymmenestä, tarvittiin useita pieniä sattumia, jotka nytkäyttivät minua askel askeleelta lähemmäksi lämpöä ja avasivat ymmärrystäni Jumalan rakkaudesta. Minun elämässäni tutustuminen Hare Krishna -liikkeessä mukana olevaan torimyyjään ja seurustelu marihuanaa polttavan kokin kanssa olivat tällaisia nytkäyksiä.”

Toimittaja-kirjailija Maarit Erosen tuore elämäkerta Kutsuna kuuliaisuus tuo kutsumusnaisen epätavallisen elämän lukijaa lähelle. Kirjoittaja voitti toissa vuonna Vuoden kristillisen kirja -kilpailun hienolla teoksellaan Kadun Kukka – Prostituutiosta vapauteen (Päivä).

Maarit Erosen koskettavassa elämäntarinassa on kolme korosteista päälinjaa.

Yksi on matkustaminen, josta kirjailija kertoo paljon ja joka on ollut hänen ykkösharrastuksensa. Eronen on asunut vuosia ulkomailla, muun muassa Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa. Nämä ”komennukset” kirjailija kuvaa kiintoisasti ja mieleenpainuvasti.

Toinen on Jumalan johdatus. Kirjoittaja on ollut monta kertaa toivottomassa tilanteessa, jossa ei ole tiennyt, mitä seuraavaksi. Sitten johdatus on osunut jälleen kerran kohdilleen, ja taas on menty tukka putkella seuraavaan paikkaan.

Kolmas on kriisikeskeisyys. Eronen on käynyt läpi voimakkaita hylkäämiskokemuksia, joita hän kuvaa avoimesti. Kriisejä on riittänyt myös aikuisiällä. Niiden keskellä usko Jumalaan on säilynyt, vaikka välillä se on horjunut melkoisesti.

Eronen on elänyt ilman säännöllisiä tuloja vuodesta 1989, ensin Lähetysnuorten, myöhemmin YWAM:n (Youth With A Mission) työntekijänä.

Yli puolet Erosen teoksesta keskittyy 1980–1990-lukuihin, jolloin hän opiskeli ja alkoi toimia erilaisissa hengellisissä tehtävissä ulkomailla. New Yorkin terrori-isku moninaisine seurauksineen sijoittuu teoksen puoliväliin.

Kirjoittaja kuvaa seikkaperäisesti monia elämänsä kipupisteitä, kuten naimattomuutta ja perheettömyyttä. Unettomuus oli ongelma varsinkin New Yorkissa 1990-luvulla.

Kamppailujensa keskellä Eronen on uupunut muutaman kerran. Loppuun palaminen opetti hänelle ennen muuta varovaisuutta siinä, mihin kannatti lähteä mukaan. Lähetystyön historiaan perehdyttyään hän huomasi, että vanhat lähetyskonkarit Hudson Tayloria myöten olivat käyneet saman kujanjuoksun, jotkut jopa useaan kertaan.

Kirjassa on paljon hauskoja kohtia ja tapauskuvauksia, esimerkiksi lähetysjaksolta Kiinan kulttuurisekamelskan keskellä, jossa Eronen oli nuorempana kaksi vuotta.

Kirjassa on jopa kirkkohistoriallisia ulottuvuuksia. Eronen törmäsi 1990-luvulla niin sanottuun Toronton siunaukseen Kanadan-matkoillaan. Samoihin aikoihin hän oppi ylistystanssijaksi.

Lukuisat henkilökuvat ovat Erosen teoksen parhaita anteja. Kadun kukan tarina löytyy elämäkerran lopusta.

Kutsuna kuuliaisuus kertoo tavallisten ihmisten kutsumustietoisuuden seurauksista:”Olen huomannut, että Jumala valitsee usein keskivertoihmisiä, jotka ovat tarpeeksi lapsenmielisiä heittäytymään. Hän ei välttämättä otakaan käyttöönsä vahvuuksiani, jotten luottaisi itseeni vaan joutuisin turvautumaan häneen. On ratkaisevaa uskaltaa ottaa riski. Sitten hän yllättää kaikki.”

Jari Olavi Hiltunen