Tarja Varjonen ja Anniina Jakonen: Hapuilua varjojen maassa. Aikamedia 2021. Sid. 245 s.
Hapuilua varjojen maassa kertoo Tarja Varjosen elämäntarinan. Tarina alkaa Varjosen varhaisimmasta lapsuusmuistosta, siitä hetkestä, kun hän menettää näkönsä aivokalvontulehduksen seurauksena. Kirjan nimi on osuva, koska kirja kuvaa sitä, miten elämä näkönsä menettäneenä on monesti hapuilua niin vertauskuvallisesti kuin aivan konkreettisestikin.
Varjosen elämästä ei ole vaikeuksia puuttunut, joten ”varjojen maa” ei ole pelkkä lyyrinen koriste. Kirja piirtää kuvan siitä, mitä on elää ihmisenä tässä langenneessa maailmassa, ja kuvaus on hyvin rehellistä mutta ei provosoivaa. Kaikkien karujen ja surullisten tapahtumien kuvauksen yllä lepää lempeyden ja seesteisyyden tuntu, ja silti vääryyksiä ei vähätellä.
Tänä reality-sarjojen aikakautena verkkokauppojen virtuaaliset hyllyt pursuavat elämäkertoja, ja jopa kolmekymppiset kirjoittelevat muistelmiaan. Olen yksi heistä, joka on kysynyt jo monta kertaa, tarvitsemmeko enää yhtäkään elämäkertaa. Varjosen teoksen luettuani voin sanoa, että tätä elämäkertaa me ainakin tarvitsemme. Onneksi se siis kirjoitettiin. Kirja puhuttelee, lohduttaa ja sivistää, ja se on myös laadukas, huoliteltu teos.
Kerronnasta on sanottava, että se on sujuvaa ja etenee jouhevasti. Kirjan alku herättää mielenkiinnon ja tarina pitää otteessaan loppuun saakka. Kielikuvat ovat usein kliseisiä, mutta kuvaus on sinänsä koskettavaa ja aidon tuntuista. Kirja on juuri sopivan pituinen, ja teokseen on onnistuttu sisällyttämään asioita, jotka vievät tarinaa eteenpäin ja tuntuvat juonen kannalta relevanteilta.
Teos kuvaa rikasta elämää ja ihmisyyttä – kokonaisvaltaista ihmisyyttä. Ehkäpä ihmisyys on tässä niin aistikasta juuri siitä syystä, että kirjan päähenkilöllä on pelissä kaikki muut aistit paitsi näköaisti. On olemassa niin paljon asioita, joille ”näkevät” ihmiset saattavat sokeutua juuri siksi, että he näkevät silmillään. Varjonen tietää, mitä kaikkea elämässä voi nähdä muutoin kuin silmillä.
Samaan aikaan, kun kirja piirtää kuvan uniikista polusta, Varjosen elämä tuntuu osaltaan niin hyvin normaalilta: hän opiskelee pari ammattia, tekee töitä konekirjoittajana ja hierojana, menee naimisiin, saa lapsia, rakennuttaa talon. Juuri tämä onkin tärkeä huomata – hän on ihminen siinä missä muutkin. Valitettavasti Varjonen on saanut kokea, miten erikoisella ja epäsopivalla tavalla häneen on suhtauduttu seurakunnassa näköönsä liittyvien haasteiden vuoksi. Kirjassa ei vaieta näistäkään kokemuksista.
Lisäksi teos kuvaa esimerkiksi yksinäisyyden, vierauden ja juurettomuuden kokemuksia. Vaikka Varjosen elämässä nämä kietoutuvat näkökyvyn menettämiseen ja esimerkiksi siihen, kuinka hänet eristetään kouluikäisenä vanhemmistaan kolkkoon näkövammaisten sisäoppilaitokseen, synkkien tuntemusten tarkka kuvaus on sellaista, että siihen voi samaistua, vaikka omat haasteet olisivat aiheutuneet jostakin aivan muusta.
Kaiken kaikkiaan tässä on kirja, joka avartaa mieltä ja jota on helppo suositella monenlaiselle lukijalle. Kirja on koskettava todistus Jumalan läsnäolosta ja huolenpidosta, elämän haasteista ja selviytymisestä.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...