Lea Kärnä on poissa – "Lea näki ihmiset kokonaisina"

Japanin-lähetysveteraani ja erikoissairaanhoitaja Lea (Leea) Kärnä nukkui pois 96 vuoden ikäisenä hoivakodissa Kangasniemellä 24.9.2021. Lea (o.s. Manninen) oli syntynyt 5.6.1925. Hänen isänsä Eino Manninen oli Helsingin Saalem-seurakunnan ensimmäinen johtaja vuodesta 1928 ja helluntaiherätyksen keskeinen vaikuttaja 1920–60-luvuilla. 

Lean äiti, Eeva, oli omaa sukua Honka ja äitinsä puolelta Bremereitä, joissa heissäkin oli ollut keskeisiä helluntaivaikuttajia. Lea oli perheen esikoinen, ja hänen jälkeensä syntyivät pikkuveljet Erkki, Veikko ja Pentti. 

95-vuotispäiviensä tienoilla toimittaja Kristiina Kunnakselle antamassaan haastattelussa Lea kertoi, että oli nuorena tyttönä ujo. Lea kävi Kallion yhteiskoulua. Lukioikä osui sotavuosiin. Lea osallistui Punaisen Ristin kahden viikon pikkusisarkoulutukseen, jolla turvattiin apuväkeä huutavaan hoitajapulaan sotasairaaloissa. 

Lea tuli ylioppilaaksi 1945 ja opiskeli sairaanhoitajaksi. Vuonna 1946 hän tutustui Tapani Kärnään, ja nuoret kihlautuivat samana vuonna. Molemmilla oli kutsumus lähetystyöhön, mistä Lea itse kertoi syntymäpäivähaastattelussaan mielenkiintoisen episodin. 

– Olin kantanut lähetyskutsua jo pikkutytöstä. Siksi halusin sairaanhoitajaksikin. Ihailin Sylvi Mömmöä, Afrikan-lähettiä. Sylvi tajusi Jumalan kutsuvan minua työhönsä ja rukoili puolestani. 

Lean äiti Eeva oli Sylvi Mömmön läheinen ystävä. 

– Äiti antoi minun lukea Sylviltä tulleita lähettikirjeitä, ja ne tekivät avoimuudellaan minuun valtavan syvän vaikutuksen. 

– Tapani halusi lähetystyöhön, ja niin halusin minäkin. Ilmansuunta vain oli eri: koin kutsumukseni kohteeksi Afrikan, Tapani puolestaan Kiinan. 

Niinpä seurusteluaikana Lea yritti saada välejä Tapaniin poikki. 

– En minä ujo ja arka tyttö ikinä oppisi kuutta tuhatta kirjainmerkkiä ja tuota kauheaa kieltä. Mutta Kiina oli Tapanille niin tärkeä, että suostuin. Jälkeenpäin ajatellen tiemme on varmasti ollut Jumalan johdatus, Lea muisteli. 

Esikoistytär Marja oli vajaan vuoden ikäinen, kun perhe lähti Kiinaan. Kielitaidoton alku Hongkongissa otti koville, kun opastajana ollut Toimi Leonard Yrjölän lähetyspioneeriperhe lähti vieläpä toiselle puolelle suurta maata Kärnien tultua. 

Lea kertoi, että Toimi Yrjölän puolisosta, Anna Yrjölästä, tuli hänelle todella läheinen ystävä. 

Kärnän perhe teki Kiinan jälkeen pitkän työjakson Japanissa vuosien 1950–1976 välillä. Siitä matka jatkui vielä Taiwanille. 

– Työvuosien jälkeen saimme japanilaisilta sellaisen tunnustuksen, että olemme niin japanilaisia kuin se ulkomaalaiselle on mahdollista, kertoi Lea samastaan huomionosoituksesta. 

Lea Kärnä myönsi avoimesti, että perheen tyttäret Marja, Raili ja Kaarina joutuivat varmasti kärsimään omat identiteettikriisinsä lähettiperheen olosuhteiden ja elämäntavan vuoksi. 

– En sitä silloin ymmärtänyt. Heillä vaihtui aina kaikki: kieli, koulut, kaverit. Monta sopeutumista on siinä ollut, muisteli Lea alkuvuonna 2021. 

Aviopuoliso Tapani Kärnä toimi Japanin-kausien välillä, 1960-luvulla, silloisen Suomen Vapaan Ulkolähetyksen (nyk. Fida) lähetyssihteerinä. Eläkkeellä ollessaan pariskunta vieraili vielä työkentällään Japanissa. Tapani sairastui ja nukkui pois 76-vuotiaana vuonna 2000. 

Suomeen paluun jälkeen Lea työskenteli ylihoitajana ja kouluttajana. Hänen kokemuksensa sekä hengellisestä työstä että sairaanhoidosta antoivat hänelle erinomaiset taidot ymmärtää ja käsitellä lähimmäisiään kokonaisuutena. 

Rinnalla kulki kaiken aikaa hengellinen tehtävä: naistenpäivät ja seminaarit eri puolilla Suomea sekä opetusmatkat Neuvostoliittoon pienen ryhmän kanssa. Arto Hämäläinen kutsui Fidan johtajana ollessaan Lean edustamaan Suomea Evankelikaalisten Naisten kokoontumisiin Euroopassa. 

Lealla oli yksin jäätyäänkin laaja ystäväpiiri. Erityisenä hän piti ystävyyttään ”ikivihreisiin”, sisaruksiin Kaarina Grönroosiin ja Eila Munteriin sekä Mirjam Montoseen. Myöhemmin ystävyys jatkui yli sukupolvirajojen Eilan tyttären Carolinen kanssa. 

– Tärkeää on, että saamme jakaa kuormia ja rukoilla toistemme puolesta, lausui Lea ystäviään muistellessaan. 

Mennyttä elämää mittaillessaan Lea Kärnä nosti tärkeimmäksi lähetystyön. 

– Lähetyskutsu on ollut elämäni kantava asia. Se oli mukana jo ihan mukulana. Olen kiitollinen, että Jumala kutsui ja johdatti. 

– Ihmeelliseltä siunaukselta tuntuu se, että Kaarinan poika Tomi on nyt vaimonsa kanssa Japanissa lähetystyössä! iloitsi Lea syntymäpäivähaastattelussaan. 

Lea Kärnä siunattiin haudan lepoon omaisten ja läheisten läsnä ollessa Kangasniemellä 27.10.2021. 

Eero Antturi