Kristityn tulee hyödyntää tekstiilijäte

Kun Jeesus siunasi leivät ja kalat, tarjolle tuli syötävää enemmän kuin tarpeeksi (Matt. 14:13–20). Jeesus itse antoi opetuslapsilleen tehtäväksi kerätä kaikki tähteeksi jääneet palaset. Ne piti kerätä talteen tulevaa käyttöä varten.

Kaiken lähtökohtana olivat kansan tarpeet, ensin hengelliset ja sitten maalliset. Uuden testamentin mukaan lähimmäisen palveleminen hänen olotilassaan paljastaa sen, olemmeko todella Jeesuksen opetuslapsia. Usko ilmenee myös pyyteettömissä teoissa lähimmäistä palvellen.

Koko ihmiskunnan tilannetta ajatellen länsimaisen kristityn ei ole vaikea tunnistaa ulottuvillaan olevan materiaalin runsaudessa Jumalan siunausta. Materiaalin paljous ei ole uskovalle ongelma, joka pitäisi toimittaa kaatopaikalle tai polttolaitokseen. Hän näkee siinä Jumalan siunaaman mahdollisuuden palvella lähimmäisiä lähellä ja kaukana.

1950-luvulla matonkuteiksi menevistä, loppuun kulutetuista vaatteista avattiin saumatkin, jotta kaikki materiaali saataisiin uusiokäyttöön. Tehtaat kauppasivat tuolloin värikkäitä pikkuruisia tilkkuja mattoihin ”raitakuteiksi”. Isommista ostotilkuista saattoi saada juuri ja juuri nukelle mekon. Naiset leikkasivat tilkut ja ompelivat porukalla pätkät yhteen raitakuteiksi. Yhdessä saatiin konkreettista aikaan ja koettiin myös tarpeellista, hoitavaa yhteisöllisyyttä.

Monilla paikkakunnilla seurakuntien kynnys on nykyisin matalin kirpputorien kohdalla. Ne valmiit tekstiilit, jotka eivät mene jostakin syystä käyttöön sellaisenaan tai joita ei korjata, joutuvat turhan usein suoraan jätteiden joukkoon jonkin pienen seikan vuoksi. Vaatteiden halpatuotanto, muodin nopea vaihtuminen ja jätelain väljyys ovat muokanneet kulutuskäyttäytymistämme kertakäytön suuntaan. Jokainen meistä tuottaa keskimäärin lähes kymmenen kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Kristilliset toimijat ovat tosin aina olleet edelläkävijöitä sen uudelleen käytössä järjestämällä keräyksiä ja jakamalla käyttökelpoisia vaatteita tarvitseville.

Kertyvää tekstiilijätettä voisi hyödyntää jo keräyspisteissä paljon enemmän kuin nyt tehdään. Hylätyistä vaatekappaleista saisi melko vähällä vaivalla käyttökelpoisia uusia tuotteita suoraan avuksi lähimmäisten hätään. Peittoja, pipoja ja lasten käsineitä on avustuserissä yleensä aina vähän. Kaikkien näiden ompelu onnistuu tavallisella suorasauma-sik-sak-koneellakin.

Kukaan ei ole voinut välttyä näkemästä sitä hätää ja puutetta, jota lähellämme parhaillaan eletään. Lämpimien peittojen tarve on huutava. Topatut tai toppavuorilla varustetut sekä villakankaiset talvivaatteet, fleeceasut ja muut sellaiset ovat hyvää materiaalia peittoihin ja viltteihin. Peitoiksi ommeltuina arvokkaat ja täysin käyttökelpoiset kankaat välttyisivät joutumasta roskiin.

Muutamasta suuresta kappaleesta saa jo lämpimän peiton. Palat voi yhdistää ensin esimerkiksi kaitaleiksi tai neliöiksi. Tilkkuompelun ”hirsimökkitekniikka” toimii reilusti isonnettuna hyvin. Vuori ja välikerrokset lisäävät peiton toimivuutta.

Toisen materiaalin tarjoavat joustavat neuleet. Miltei ompelutaidotonkin osaa ommella niistä vuorilla varustetun lämpimän lapsen tai aikuisen päähineen, pipon. Villa- ja villasekoiteneuleet, paksut puuvillatrikoot, fleecet, nukatut collegekankaat ja muut sellaiset sopivat sekä pipon päälliseksi että vuoriksi. Pipon leikkaa ja ompelee muutamassa minuutissa.

Vähän taitavampi pystyy käyttämään ulkoiluasujen päälliskerrokset lasten kintaiden ulko-osiksi ja sisäpuolet lämpimäksi vuoriksi niihin. Kaavat voi piirtää esimerkiksi jo valmiista lasten kintaista ja pipoista. Helpoin hanskankaava muodostuu kolmesta osasta, kämmenpuolelle kaksi osaa ja hanskan selkäpuoli. Etupuolen kappaleet voi ommella joustavasta kankaasta, esimerkiksi nukatusta verryttelypuku- eli softkankaasta. Ohut nahka sopii kämmenkappaleeseen. Joustavan kankaan käyttäminen vuorissa tai osassa päällisiä tasoittaa työn istuvaksi. Kokeilemalla kyllä oppii sopivat työtavat ja materiaalin käytön.

Puikoilla neulotut lapaset ovat avustuskohteissa vielä käyttökelpoisempia, jos niiden mukana toimitetaan ulkoilupukukankaista ommeltuja väljiä, vuorettomia, vettä hylkiviä kintaita pidettäväksi lapasten päällä. Pipo- ja kinnasmateriaalia on jätetekstiilien joukossa miltei määrättömiin.

Jokaisen kirpputorin taustalla on ompelutaitoisia ihmisiä, ja ellei ole, niin sehän on hyvä syy pyytää ulkopuolisia asiantuntijoita apuun ja mukaan hyödyntämään kirpputorin ylijäämätekstiilejä parhaaseen tarkoitukseen.

Kaiken ylimääräisen tekstiilimateriaalin voi käyttää räsymatonkuteeksi myös sähköisille kangaspuille, joilla saa nopeasti valmista. Räsymatoilla on käyttöä jopa siellä, missä ei ole lattioitakaan. Seinällä ne estävät vetoa ja eristävät. Ne käyvät myös makuualustoiksi ja peitteiksikin.


Anne Rajakangas
Halsua