KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 51ï¿½ï¿½ï¿½52/2019

Keskinäisestä rakkaudesta ja tasa-arvosta

Jeesuksen puheet olivat todellista ihmisten välisen tasa-arvon ylistystä. Hän antoi esimerkiksi tällaisen ohjeen lähimmäissuhteisiin: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä” (Matt. 23:8).

Jeesuksen opetus siitä, että kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään, oli tuon ajan luokkayhteiskunnassa mullistavaa, mutta yhä edelleen se on tuoretta. Kuinka vaikeaa onkaan ihmisten välisen tasa-arvon ja veljeyden toteuttaminen arjen keskellä, kun kilpailu uhkaa tehdä ihmisistä toisilleen välineitä.

Oikeastaan ratkaisevaa on kaiken toimintamme pohjana oleva motivaatio: Minkä tähden teemme asioita? Haemmeko toiminnallamme itsellemme arvostusta, kunnioitusta, hyötyä ja hyväksyntää ympäristöltä? Haluammeko ”olla jotain” ihmisten silmissä ja tulla huomatuksi?

Somemaailma ruokkii juuri tällaista käyttäytymistä. Siinä maailmassa ei ole mitään, jos ei tee itseään näkyväksi ja saa paljon tykkäämisiä. Löydän tällaisen ajattelutavan helposti itsestänikin. Pienissä määrin tällainen ajattelu ei välttämättä ole huono asia, mutta jos se alkaa hallitsemaan elämää, sitä on hyvä tarkastella kriittisesti.

Minusta sinuun

Tapahtukoon sinun tahtosi. Suurin on se, joka on kaikkien palvelija. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi.

Nämä ovat todella mietinnän arvoisia ajatuksia Raamatun tekstistä. Ovatko minun tarpeeni minulle ensisijaiset, vai pohdinko sitä, mikä Jumalan tahto eri tilanteissa olisi? Mietinkö sitä, miten palvelisin lähimmäistäni, vai sitä, miten hyötyisin lähimmäisestäni?

Kun näen lähellä olevan ihmisen tarpeet ja tilanteet, olenko valmis menemään vierelle ja kysymään, voinko olla avuksi ja miten voisin parhaiten auttaa? Vai onko tärkeimpänä asianani neuvoa ja tuoda esille omat näkemykseni asioiden ratkaisuiksi? Haluanko näyttää lähimmäiselleni oman osaamiseni ja paremmuuteni, vaikka käytökselläni samalla lähes tuomitsen toisen ihmisen? Auttaminen onnistuu hyvin harvoin ylhäältä päin.

Sisin esiin

Olenko itse valmis pyytämään apua reilusti ja suostumaan avun saajaksi, kun itselläni on tarve? Minusta on todellista rikkautta se, että on ystäviä, joita voi auttaa ja joilta voi pyytää apua eri tilanteissa. Kukaan meistä ei pärjää yksin – tai jos pärjää, on ainakin usein paha olla. Toisaalta elämään kuuluu sellaisiakin vaikeita aikoja, joissa joutuu olemaan ehkä kokonaan muiden varassa eikä pärjää yksin ollenkaan. Niitä voi olla muulloinkin kuin elämänkaaren alku- ja loppupäässä.

Jeesus näkee sydämeemme eli ajatuksemme ja motiivimme. Toiset ihmiset näkevät lähinnä toimintamme. Ollaan rohkeita kohtaamaan itsemme ja myöntämään myös ne itsekkäät ajatukset, jotka nousevat esiin. Mehän olemme ihmisiä.

Vain rehellinen itsemme kohtaaminen antaa mahdollisuuden sille muutokselle, joka meille on luvattu. Annetaan Jumalan vaikuttaa meissä ja mennään tasa-arvoisina yhdessä eteenpäin. Keskeneräisinä mutta valmiina tarttumaan Herran osoittamaan työhön.

Jouko Vuorenniemi