Kadonneen konferenssimusiikin arvoitus

Helluntaiseurakuntien kuorojen ongelmat alkoivat noin 20 vuotta sitten, kun seurakuntien

nuorempi pastorikunta alkoi opettaa, että vain ylistysmusiikki sopii seurakuntaan. Silloinen

12–20-vuotias nuoriso omaksui opetuksen kritiikittä, ja kuorojen toimintamahdollisuudet

alkoivat heiketä. Nuorta väkeä ei kuoroihin enää tullut, olihan kuoro leimattu vähemmän

hengelliseksi palvelupaikaksi ylistysryhmiin verrattuna. 

Kymmenisen vuotta sitten monissa seurakunnissa alkoi trendi, jossa kuoroille ei enää

annettu mahdollisuuksia laulaa samalla tavoin kuin ennen. Rajoittunut käsitys musiikin

käyttötavasta on edelleen voimistunut, ja niinpä seurakunnissa on nykyään monin paikoin

pelkkiä ylistysryhmiä. Kuoroille – tai ylipäätään muulle kuin tietynlaiselle ylistysmusiikille

– ei haluta antaa tilaa. 

Tiittasen kolumnin ajatuskulku etenee niin, että koska kuoroja on seurakunnissa entistä

vähemmän, niitä ei tarvita myöskään seurakuntien yhteisessä tapahtumassa,

Sekä Minttukirkon kuoro että Kaikki saa Herralle laulaa -tilaisuus osoittavat, että kuoromusiikki on kaukana Anssi Tiittasen mainitsemasta ”museokamasta”. Muualla musiikkimaailmassa, myös Suomessa, on meneillään voimakas kuoromusiikin renessanssi. Uusia kuoroja syntyy jatkuvasti lisää, ja kuoromusiikin harrastajia on tässä maassa kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Vapaakristillisistä yhteisöistä varsinkin helluntaiseurakunnat tekevät tästä yleisestä trendistä valitettavan poikkeuksen.

On valitettavaa, että sekä konferenssin pääteltan lavalla että myös herätysliikkeen omassa lehdessä esiintyy yrityksiä manipuloida ihmisiä uskomaan, että nyt kaikki on seurakuntamusiikin saralla paremmin. Mahtoikohan Tiittanen käydä kentällä kuuntelemassa yli 40-vuotiaiden kannanottoja uudistuksiin? Juhlakentällä kulki nimittäin paljon musiikkitarjontaan tyytymättömiä konferenssivieraita. Moni keski-ikäinen juhlavieras totesi, että tarjonta ei ole enää heitä varten. Onko virtaviivaistaminen siis sitä, että konferenssi suunnataan jatkossa vain alle 40-vuotiaille kävijöille? 

Usein sanotaan, että musiikki jakaa voimakkaasti ihmisiä. Nyt tästä sanonnasta on valitettavasti tullut totta. On syytä olla huolissaan siitä, että yksipuoliseen ylistysmusiikkitarjontaan kyllästyneet konferenssikävijät etsivät uuden paikan juhannuksen vietolleen. Vaarana on, että seurakuntien yhteisenä tapahtumana toiminut Juhannuskonferenssi supistuu ylistystapahtumaksi ja siinä sivussa myös asenneilmapiiri Isoa Kirjaa kohtaan heikkenee. 

Konferenssia pitää uudistaa, ja siinä on joiltain osin onnistuttu. Ohjelmaa on selkeytetty ja päällekkäisyyksiä karsittu. Kuten Tiittanen toteaa, nuorten syyllistäminen kuorojen alasajosta on yleisesti ottaen tarpeetonta. Tosin äänekkäät yhden asian ihmiset iästä riippumatta jyräävät helposti muiden näkemykset. 

Nyt tarvitaan musiikkiväen yhdistävää keskustelua ja aidosti kaikki huomioon ottavia toimintatapoja vastakkainasettelujen sijaan.