Armo vaikuttaa antamisen halua
”Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa...” (2. Kor. 8:1).
Makedonian
seurakunnat olivat suuressa köyhyydessä, mutta Jumalan armo, tuo ihana
vaikuttaja, teki siellä työtään. Armo on parempi kuin laki. Armo
vaikutti ruhtinaallista antamisen alttiutta. Paavali kuvaa monin sanoin
sitä antamisen meininkiä, joka näillä uskovilla oli. Köyhät seurakunnat
antoivat ylenpalttisella ilolla ”runsaita lahjoja”. ”Omasta halustansa”
uskovat jopa ”paljolla pyytämisellä” anoivat, ”että pääsisivät
osalliseksi pyhien avustamiseen”.
Siellä ei tarvinnut pitää pitkiä uhripuheita. Päinvastoin uskovat pyysivät, että saisivat antaa.
Usein pohditaan sitä, miten seurakuntien talous saataisiin kuntoon. Samoin todetaan, että
kyllähän
me tehtäisiin sitä ja tätä, mutta se on kiinni vain siitä yhdestä:
rahasta. Monissa seurakunnissa toistetaan tuttua toteamusta: ”Lähettejä
olisi, mutta ei ole varaa lähettää.”
Onkohan se sittenkään ihan
niin? Kunpa Jumalan armo pääsisi meissä enemmän vaikuttamaan. Ehkä moni
turha juttu voisi jäädä ostamatta ja Jumalan valtakunnan tarpeet
tulisivat paremmin hoidetuiksi. Jumalan armo vaikuttaa toisten ihmisten
parhaaksi.
Kuinka paljon rahaa apostoleilla sitten oli?
Jumalakaan ei lähettänyt Jeesusta taivaasta ihmisiä auttamaan suuren
rahapussin kanssa. Hän olisi toki voinut niin tehdä, jos ihmiset
olisivat tulleet sillä autetuiksi. Apostoleilla ja Jeesuksella oli
kuitenkin jotakin muuta. Ja ”sitä jotakin” mekin tarvitsemme.
Auttamisen keinoja löytyy, kun on vain antamisen halua.
Tuula PalolaVeteli