Jumala näytti minulle unen. Unessa jouduin kohtaamaan oman raadollisen ja yksinäisen minäni. Kultainen nuoruus oli kaikkea muuta kuin kultaa. Se oli täynnä syntiä ja saastaa. Muistaakseni Jesajan kirjassa sanotaan: ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden.” Siis kenen? Jeesuksen tähden. Hän on pyyhkinyt synnit pois Golgatan keskimmäisellä ristillä, jotta me uskoisimme häneen. Elämämme jatkuu Jeesuksen luona tämä lyhyen maallisen taipaleemme jälkeen. Mikä on elämän mitta iäisyyteen verrattuna? Se on pienempi kuin hiekanjyvänen pitkällä rannalla.
Olemmeko kiintyneet liikaa mammonaan? Monet ovat, niin minäkin. Haluamme matkata maailman halki nähdäksemme aina vain uutta. Haluamme kalliita autoja, taloja, moottoripyöriä, jotka ovat minun heikkouteni. Me luodut unohdamme Luojamme joka hetki. Avioidumme ja menemme uusiin naimisiin, sillä emme halua olla yksin. Vaikka emmehän me yksin ole. Saamme minä hetkenä hyvänsä kavuta Jeesuksen syliin ja nukkua siinä lapsen unta. Hän silittää meidän ahdistuksesta kastuneita hiuksiamme ja sanoo: ”Lapseni, minä en koskaan hylkää sinua, en koskaan.” Se on oikeastaan koko Raamatun ydin. Jumala ei hylkää syntisiä, vaan rakastaa meitä. Tuhlaajapoika-kertomus kuvaa tätä kauniisti.
Ihmiset kysyvät, miksi kaikki paha on maailmassa, jos kerran Jumala on olemassa. Se on siksi, että Jumala on jostain syystä antanut Saatanalle mahdollisuuden rellestää maailmassa. Mutta se kestää vain rajallisen ajan.
Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten peto lopulta murskataan. Tiedemies Pascal sanoi 1600-luvulla, että ”on hullutusta olla uskomatta Jumalaan, jos on pienikin mahdollisuus, että hän on olemassa”. Maailma tarjoaa meille ajallista hyvää, kuten muinoin Rooman senaattoreille, kun he irstaudessaan makasivat Rooman kylpylöissä. Sillä hyvällä ei kuitenkaan ole mitään ikuisuusarvoa.
Äitini oli agnostikko ja sanoi minulle joskus, että minä vain näyttelen kristittyä. Se oli surullista kuulla, sillä elämäni ei aina ole kirkastanut Kristusta. Eräs uskova ihminen oli äidin tukena, kun hän sai sytostaattihoitoa päivää ennen kuolemaansa. Voitteko kuvitella, mitä äiti teki? Hän oli huutanut useaan otteeseen ”Jeesus auta, Jeesus auta!”. Kun näin äidin ruumiin, en tiennyt tästä mitään. Näin vain tyhjän kotelon, josta sielu oli poistunut. Vasta myöhemmin kuullessani tapahtuneesta tajusin, että äiti sai mummon esirukousten takia kohdata ”ryövärin armon”.
Me emme voi kuitenkaan laittaa toivoamme ryövärin armoon. Meidän kannattaa tulla ristin juurelle jo tänään. Silloin synnit, joita olemme tehneet, muuttuvat veriruskeista villanvalkoisiksi. Tämä on oikeastaan jokapäiväinen prosessi. On elämämme tärkein asia nöyrtyä Jeesuksen eteen ja sanoa: ”Herra auta, en voi itsessäni mitään.” Ja Herra vastaa: ”Se on täytetty!”
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...