Ymmärsimmekö rakkauden väärin?
Sain osallistua Visio-podcast-ohjelmaan, jossa käsiteltiin rakkautta. Ohjelmassa puitiin nykyisen rakkauskäsityksen ongelmia. Ainakin me 1960-luvun jälkeen syntyneet olemme omaksuneet paljolti tämän käsityksen. Visio-podcastin rakkausjakson vieras, teologian tohtori Jason Lepojärvi kuvaili asiaa niin, että olemme nielaisseet moderneja rakkausmyyttejä.
Rakkausmyyttejä, mitä ne ovat? Luulen, että moni uskoo edelleen ”siihen oikeaan”, jonka löytäminen tuo onnen. Se oikea, siinä on yksi myytti. Siinä, että toinen ihminen tai parisuhde voi tuoda onnen, on toinen myytti. Mutta itse asiassa jo kolmaskin. On myytti, että minulla on oikeus onneen tai että elämä on velvollinen tekemään minut onnelliseksi.
Jos rakkaustohtoriksi tituleeratun Lepojärven väite pitää paikkansa, aikamme sinkku voi ajatella, että tuolla jossain on se yksi ihminen, jonka tehtävä on tehdä minut onnelliseksi. Aika isot paineet parin etsimiseen. Käsitys kohdistaa suuret paineet myös mahdolliselle treffikumppanille ja mahdolliselle suhteelle. Ovatko tällaiset odotukset realistisia?
Harva omaksuu kulttuurin näkemyksiä äärimuodossaan. Mutta omaksumme niistä osia. Uskomukset saattavat nakertaa esimerkiksi parisuhdetta hitaasti. Siinä vaiheessa, kun kävellään parisuhdeterapiaan, voi olla myöhäistä, mikäli henkisesti on jo lähdetty eri teille. Usein apua haetaan aika myöhään.
Lepojärven kuvaama ajattelu vapauttaa suhdetta turhista paineista. Teologi kääntää koko ajattelua hauskasti päälaelleen viitaten usein esimerkiksi niin sanottuun hyveajatteluun. Hän peräänkuuluttaa yksilön omaa kasvua kohti hyvää rakastamista. Lepojärven sanonnan mukaan ”se oikea on se, kenen kanssa sattuu olemaan naimisissa”. Ei siis tarvitse huolehtia valinneensa väärin. Sen sijaan voi olla varma, että olemme kaikki tavallaan vääriä.
Itse asiassa koko käsitys siitä, mitä rakkaus on, vaatii uudelleenmäärittelyä. Lepojärvi tiivistää oikean rakkauskäsityksen yhteen lauseeseen: Rakkaus on arvostavaa ja vastavuoroista sitoutumista toisen kukoistukseen. Se ei ole palkinto, joka odottaa oikean ihmisen valitsemalla, vaan sitoutumista kasvuun. Siinä kaivataan vastavuoroisuutta, eli ollaan haavoittuvia. Ennen kaikkea siinä julistetaan, että on ihanaa, että juuri sinä olet olemassa. Rakkaudessa myös halutaan edesauttaa toisen hyvinvointia.
Tässä ajattelussa hyveet nostetaan keskeisiksi. Rakkaus ei onnistu ilman niitä. Hyveellisyydessä on kyse kristityille kuuluvasta luonteen kasvusta. Lepojärven mukaan jokaisella on vastuu tulla paremmaksi rakastajaksi. Kasvu siihen tapahtuu hyveitä, esimerkiksi kärsivällisyyttä ja uskollisuutta, opettelemalla.
Hyveet ovat kuin lihaksia, joita pitää totutella rasitukseen. Tottakai ihmisyyteen ja rakkauteen kuuluu myös onnellisuus. Oikeanlainen onnen tavoittelu tulee kuitenkin tasapainottaa hyveitä harjoittelemalla. Jason Lepojärven käsityksiin voi tutustua lisää hänen kirjoistaan Perjantailahja ja Ruumis Jumalan kuvana.
Jarkko Lindqvist
Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja.
7/2021
Äiti syntyi 13. joulukuuta 1944 aikaan, jolloin toinen maailmanso...
Aikaisemmissa teoksissaan teologian tohtori ja raamatunopettaja Juho Sankamo on käsitellyt muun m...
Indonesian parlamentin alempi huone hyväksyi kenraali Listyo S...
