Kolme
vuotta seurakunnanistuttajana on ollut raskasta mutta ihanaa
aikaa. Suurin ilon aihe Jokelan Stationilla ovat olleet uskoon tulleet
ihmiset.
Seurakunnan
hyvinvoinnissa ja kasvussa keskeisenä tekijänä on
se, että joukosta löytyy hengellisiä vanhempia. Lukijakin muistaa
varmasti omalta uskontaipaleeltaan niitä tärkeitä isiä ja äitejä,
joilla on ollut kyky ottaa nuorempi uskova lähelleen.
Halauksia
ja hymyjä on riittänyt, oman kodin ovet ovat olleet auki,
puhelimeen on vastattu öisinkin. Hengellinen vanhempi on
usein omalla esimerkillään osoittanut, miten tärkeitä ovat sellaiset
asiat kuin seurakunta, Raamattu, rukous ja lähetystyö. Hengelliset
vanhemmat tunnistaa jälkeenpäin siitä, että voi todeta,
ettei oma usko olisi sitä mitä se on ilman näitä suuria, joskin edesottamuksiltaan
usein vaatimattomiakin henkilöitä.
Kolmen
vuoden jälkeen uskaltaa jo kokemuksella sanoa, ettei hengellistä
vanhemmuutta voi kompensoida oikein millään. Seurakunnan
ajanmukainen ulkoasu, menevä musiikki, johdonmukainen opetussuunnitelma,
kahvitarjoilut ja yleispositiivinen meininki
ovat kaikki tavoiteltavia asioita, mutta ihmissuhteita ja etenkään
vanhemmuussuhteita ne eivät korvaa. Jotta seurakunta tuntuisi
kodilta, siellä on oltava isiä ja äitejä paikalla.
Hengellinen
vanhemmuus kohtaa ajassamme seuraavia haasteita:
1) Johtajuuspuheen yliote. Vanhemmuus on eri asia kuin
johtajuus, joka
sekin on aivan keskeinen tekijä hyvinvoivassa seurakunnassa. Ajassamme
ei vain ole hirveän muodikasta puhua vanhemmuudesta.
Se koetaan helposti vanhanaikaisena ja kenties liian
intiiminä käsitteenä – aivan suotta.
2) Yksilökeskeisyys. Jos ihminen käyttää paljon
kapasiteettia vain
oman hyvinvointinsa pohdiskeluun, muiden tarpeet eivät välttämättä
nouse koskaan mieleen. Tunnistamaton itsekkyys estää
potentiaalisia hengellisiä vanhempia kasvamasta kasvattajarooliin.
3) Yhä vanhemmat kaipaavat hengellistä
vanhemmuutta. Kyse ei ole
enää nuorten tai hiljattain uskoon tulleiden tarpeesta. Elämme sirpaloituneessa
ajassa, jossa juurtuminen ja asettuminen on yhä
haastavampaa. Hengellinen kodittomuus yleistyy kaiken aikaa. Käsissämme
on tavallaan kaksi toisiaan kiihdyttävää ongelmaa: hengellistä
vanhemmuutta kaipaa yhä useampi – samalla kun
isiä ja äitejä on koko ajan vähemmän.
Vanhemmuus
on kutsumuksen asia. Oma rooli tulee tiedostaa. Vanhemmuus
ei ole välttämättä erityisen raskasta, mutta kuten tavallisen
perhevanhemman, myös hengellisen vanhemman on asetettava
lapsen tarpeet omiensa edelle. Lapsi tarvitsee myös kokemuksen
ehdottomasta rakkaudesta, joka ei mene katkolle mokien
ja kompasteluiden hetkellä.
Vanhemman
unelmana tulee olla, että lapsi saisi kasvaa suuremmaksi kuin
hän itse. Tämä edellyttää syvää pyyteettömyyttä ja
itselleen kuolemista, myös silloin, kun suunnitellaan, miltä seurakunta
näyttää ja kuulostaa. Intohimoisena tavoitteena tulee
olla, että jonain päivänä tämän päivän hengellinen lapsi astuu
itse hengelliseen vanhemmuuteen.
Anssi Tiittanen
Kirjoittaja on 37-vuotias
RV:n toimituspäällikkö ja vanhemmuuteen
kasvava seurakunnanistuttaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...