Pysy pinnalla! 

Kävin kesän alkupuolella visiitillä Kanadan Vancouverissa, jossa minä ja mieheni asuimme teologian opintojen aikana. Yhtenä iltana juttelimme ystävieni kanssa auringonlaskun aikaan käyden läpi niin omat kuin Euroopankin kuulumiset, ja siinä samalla eräs tuttavistani äityi muistelemaan vuosien takaista matkaansa Ruotsiin. 

Tuttavani kertoi, että yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli pistäytyminen Tukholman Vasa-museossa Vasa-laivaa katsomassa. Kyseisen laivan tarinahan on varsin mielenkiintoinen. 

Vasa-laiva rakennettiin 1600-luvun alkupuolella, ja se on upea ilmestys jopa yli 300 vuotta merenpohjassa oltuaan. Sitä ei aikoinaan haluttu rakentaa pelkästään Ruotsin laivaston voimakkaimmaksi ja Euroopan kookkaimmaksi sota-alukseksi, vaan myös kauneimmaksi. Laiva koristeltiin veistoksilla, jotka pursusivat yksityiskohtia ja symboliikkaa; niissä julistettiin muun muassa Ruotsin kuningaskunnan mahtia.

        Se on luonne, mikä pitää ihmislaivan pinnalla. 

Traagista tarinassa on se, että kyseisen upeuden neitsytmatka toteutettiin tyynellä säällä, ja 15 minuutin päästä reilun kilometrin kuljettuaan yhtäkkinen raju tuulenpuuska kaatoi tekeleen kyljelleen. Alus vajosi nopeasti. Kuolonuhreja tuli noin 50, mutta onneksi laiva ei ollut vielä ennättänyt hakea niitä 300:aa sotilasta kyytiin, joiden luo sen oli ollut tarkoitus lipua. 

Lopulta todettiin, että laivan mahtipontiset ja painavat koristukset sekä tykit olivat yksi syy sen uppoamiseen. Uppoamiseen vaikutti merkittävästi etenkin laivan epäsymmetrisyys ja liian ylhäällä ollut painopiste, joiden vuoksi se oli helppo saalis pienellekin tuulelle. 

Laiva on siis edelleen upea nähtävyys, ja sitä voi käydä katsomassa museossa. Mutta se ei ole toimittanut sille tarkoitettua tehtävää. Eihän sitä pelkästään museoon alun perin tarkoitettu. 

Mitä siis opimme? Näyttävillä tykeillä ei tee mitään merenpohjassa, ja häikäisevä ulkokuori ei kanna pitkälle. Rakenteet ja sisäosat on laitettava kuntoon, jotta kyetään saamaan tarvittava balanssi ja voidaan toimia kuten toimia täytyy. Näin on asian laita myös elämän merellä: se on luonne, mikä pitää ihmislaivan pinnalla. 

Siispä satsaa sisimpään (näin totesimme yhteen ääneen kanadalaisten ystävieni kanssa maistuvan ruuan äärellä). Esimerkiksi ”hengellisellä” ulkokuorella ja retoriikalla voi hurmata sekä itsensä että muut – ainakin joksikin aikaa – mutta jos hyveet ja huolella taottu luonne puuttuvat, seuraukset eivät mairittele. Rakennelma kaatuu lopulta kyljelleen, ja joskus hyvin julkisestikin, kuten tiedämme ja olemme päivän lehdistä lukeneet. Sitä tulee vetäneeksi monesti myös muita mukanaan pohjaan. 

Ennen erikoisempien elämän visioiden toteuttamista rakenna symmetrinen laiva, jonka painopiste on oikeassa kohdassa. Älä veistele liian raskasta koristusta, joka ainoastaan näyttää ja kuulostaa siltä, miltä ihmiset haluavat sen näyttävän ja kuulostavan. Kestävä laiva rakennetaan tavallisena arkipäivänä tavallisista rakennusaineista. Elämässä ”spesiaalia” on oikeastaan se, että kestää läpi uskomattomien myrskyjen. 

Sara Saarela 

Kirjoittaja on teologi, kirjailija ja IK-opiston tuntiopettaja.