Puhtain asein aatteen puolesta

Pääsiäisviikolla moni lehti marssitti lukijoiden eteen kokoelman kristillisissä yhteisöissä tapahtuneita väärinkäytöksiä ja muuten paheksuttavana pidettyjä ilmiöitä. Harhaanjohtajat-kirja paistatteli huomion valokeilassa.

Julkisuutta saaneet tapaukset eivät kuitenkaan ole ainoita, joissa aatteellinen ja uskonnollinen toiminta yhdistyy ääritekoihin. Yksi viime aikojen hätkähdyttävimmistä kotimaisista tapauksista sattui joulukuussa, kun rautaputkella varustautunut mies hyökkäsi helsinkiläisen Luther-Divarin myymälään kostaakseen yritykselle sen yhteistyön perinteistä avioliittonäkemystä kannattavan Aito avioliitto ry:n kanssa.

Irtaimistoa ja ikkunoita hajottanut mies perusteli tekoaan myöhemmin poliisille sekä avioliittokysymyksellä että jollakin tavalla uskonnolla. Tapauksen oikeusprosessi on tiettävästi kesken.

Kristillisiä kirjoja myyvä Luther-Divari ja Aito avioliitto -yhdistys olivat olleet vähän aiemmin julkisuudessa, kun ensin mainittu oli ottanut yhdistyksen mukaan Helsingin kirjamessujen näyttelyosastolleen ilman messujärjestäjien lupaa.

Hyökkäyksen jälkeen moni asiasta tiennyt kiinnitti huomiota siihen, miten hiljaa media tapauksesta oli; isoista toimijoista tiettävästi vain Helsingin Sanomat julkaisi siitä yhden uutisen ensimmäisen oikeuskäsittelyn jälkeen. Näin siitä huolimatta, että yleensä lehdistö on hanakka tarttumaan yksittäisiinkin ääritekoihin – kuten pääsiäisviikolla nähtiin – ja usein palstantäytteeksi kelpaavat melko pienetkin poliisin virkatehtävät. Myös Aito avioliitto -yhdistyksen poistaminen kirjamessuilta huomioitiin laajasti maakuntalehtiä myöten.

Olisiko painomustetta käytetty yhtä vähän, jos hyökkäys olisi tehty vaikkapa Setan toimistoon?

Valtamedian liberaalin yleisagendan tuntien ei voinut olla ajattelematta, että vaikenemisessa oli kyse tietoisesta ratkaisusta. Ei ole kiva uutisoida ylilyönnistä, johon on syyllistynyt periaatteessa samaa agendaa ajava henkilö. Toki syy voi olla muukin. Päivälehtien toimituksissa tehdään viikoittain lukemattomia aihevalintoja, eikä jonkin asian näkymättömyys edellytä tietoista vaikenemislinjausta. Ja onpa mahdollista sekin, ettei asiasta tiedetty.

Mielenkiintoista tapauksessa onkin se, että Luther-Divarin omistaja Hannu Halonen ja Aito Avioliitto -yhdistykseen tiedotussihteeri, Patmos Lähetyssäätiön nykyinen toiminnanjohtaja Pasi Turunen eivät itse nostaneet asiaa aktiivisesti esiin. Eivät, vaikka tapauksesta olisi saanut mehukkaita aineksia talvella käytyyn yhteiskunnalliseen arvotaisteluun.

Uskon tämän johtuvan siitä, että Turunen ja Halonen tiedostivat sellaisen olevan epäreilua – me kaikki tiedämme, että suurin osa sukupuolineutraalin parisuhdemallin lobbaajista ei kannata hyökkäyksen kaltaisten keinojen käyttöä. Siksi Turunen ja Halonen eivät tarttuneet tarjolla olleeseen täkyyn. Tänään se on heidän kunniansa.

Lopuksi. Yksi ei-kristillisen median nurkkaus tapauksen kuitenkin huomioi: Magneettimedia, MV-lehti ja Vastarinta.com. Silti se ei tee niistä kristillisen seurakunnan aatteellisia liittolaisia. Ai miksikö? Sen huomatakseen ei tarvitse kuin klikata niiden paria muutakin juttua.

Heikki Salmela

Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja.