Millaista on hyödyllinen kuntoon  laittaminen?

Erilaisista valmennuksista on tullut aikanamme varsin trendikkäitä. Ohjaustarjonnasta ei ole pulaa. Personal trainerit kannustavat kunnonkohottajia. Business coachit jakavat  ajatuksiaan yritysjohtajille elämäntapavalmentajien ohjeistaessa hyvinvointiinsa panostavia.

Annetut lupaukset kannustavat myönteisyyteen ja yrittämiseen. ”Onko keskivartaloosi talven aikana kertynyt ylimääräistä ja tarpeetonta? Ei hätää, näillä ohjeilla saat itsesi kuntoon jo ennen kesää.”

Raamattu ohjeistaa, että hyödyllinen kuntoon pyrkiminen on viisautta. Onko ponnistelu  suositeltavaa vain vartalon esteettisen sopusoinnun vaalimiseksi, vai hyötyykö ihminen siitä myös muutoin? Ajavatko yhteiskunnassamme vallitsevat esteettiset unelmamme ohi perinteisten eettisten ihanteiden?

Kilpailuyhteiskunnan jäseninä haluaisimme saada aikaan sellaista, mikä voisi olla merkittävää ja kestävää. Todellisuus ympärillämme on kuitenkin usein tätä ihannetta ihmeellisempää. Rikkoutuneet ihmissuhteet, anteeksiantamattomuus, eettisten rajojen  polkeminen, välinpitämättömyys ja piittaamattomuus tekojemme seurauksista ovat vain muutamia esimerkkejä asioiden hyödyllisen kuntoonpanon laiminlyönneistä.

Miksi hyödyllistä asioiden kuntoon laittamista kutsutaan viisaudeksi? Sehän vaatisi vaivannäköä, jota haluttaisiin usein välttää itsekeskeisyyden kustannuksella.

Asioiden kuntoon saattaminen ei ole hetkellistä pintaremonttia, jonka avulla epäkohtia vain silotellaan ja peitellään. Jos asioita ja ihmissuhteita laitetaan kuntoon hällä väliä -asenteella, kunnostaminen on laadullisesti heikkoa ja kostautuu varsin nopeasti. Ihmisyyteen liittyviä ongelmia ja rikkoutumisia ei korjata vain hetkellisen tunnelaastaroinnin avulla. Viisaus liittyy hyvään lopputulokseen. Tuolloin rikki mennyt voi eheytyä ja hyödytön voi muuttua hyödylliseksi.

Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat esimerkkejä ihmissuhteiden hyödyllisestä kuntoonpanosta. Niiden kummankin lähtökohtana on toiveikkuus siitä, että rikkoutuneet kuviot eheytyisivät.

Ennaltaehkäisemisellä taas tavoitellaan rikkoutumisen välttämistä. Ilmaus ”on parempi ennaltaehkäistä kuin valittaa” kuvaa teoreettisen vaikuttamistyön tärkeyttä, jotta käytännön tunnehaavoja ei syntyisi. Jos ihmisellä on ”minähän sanoin” -asenne, hän voi sillä eliminoida oman vastuunsa toisen rikkoutumisesta

Kiinalainen sanonta kuvaa oikeassa olemisen haluamme näin: ”Kun laiva on jo uponnut, kaikki tietävät, miten se olisi tullut pelastaa.” Tuo kuviteltu viisaus ei kuitenkaan ole hyödyllistä kuntoonpanoa. Uusi raamatunkäännös ilmaisee hyödyllisen asioiden kuntoon laittamisen seuraavasti: ”On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön” (Saarn. 10:10).

Kykyämme ymmärtää asioita ei tarkoitettu vain teoreettiseksi rikkaudeksemme. Olemmeko valmiita oppimaan toinen toisiltamme? Neuvonantajien runsaus tuo edelleenkin mukanaan siunauksen, joka mahdollistaa asioiden hyödyllisen kuntoonpanon.


Ari Joensuu
Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja