Miksi Israel ärsyttää?

Jotkut asiat ärsyttävät helpommin kuin toiset. Kristittyjen keskuudessa yksi tällainen on Israel ja juutalaiset. Toiset rakastavat Israelia ja toiset eivät voi sietää sitä.

Omassa ikäluokassani on paljon Israel-kriittisiä uskovia. Se johtunee pitkälti viime  vuosikymmenten poliittisista käänteistä Lähi-idässä, mutta osansa näyttää olevan myös kristittyjen piirissä tavattavalla Israel-intoilulla, joka saa ottamaan asiaan etäisyyttä. Myös keskustelu aiheesta on vaikeaa jo siksi, että pelkästään sanalla Israel voidaan tarkoittaa joko nykyvaltiota tai vanhatestamentillista asetelmaa, jossa Jumalalla on tietty tehtävä tietylle kansalle.

Olin alakouluikäinen, kun muistan kummeksuneeni eräässä tilaisuudessa sitä, millaisella innolla aikuiset lauloivat heprealaista kappaletta Lähde Jumalan pulppuaapi. Vuosia myöhemmin, kun näin israelilaisia tansseja harjoiteltavan seurakunnan salissa, tunnistin ärtymystä. En millään päässyt käsiksi tuohon ilmeisen intensiiviseen ja erityistietoutta vaativaan maailmaan, joka tempaisi ihmisiä mukaansa pelottavan kokonaisvaltaisesti.

Israel-ystävyyttä on perinteisesti ilmaistu esimerkiksi Israelin lippuja heiluttamalla, ystävyysmarssein tai heprealaisen musiikin ja tanssin kautta. Yleensä näistä välittyy myös se tunnelma, että mukana ei olla puolisydämisesti. Ongelma ei ole niinkään se, ettei Israel-kiintymyksen syihin voisi perehtyä. Pikemminkin kyse on siitä, että ulkopuoliselle koko asia tuntuu niin oudolta, että hän haluaakin jäädä siitä ulkopuoliseksi.

Ristiriitainen suhde Israeliin voi häiritä uskovaa niin paljon, että Vanha testamentti jää pitkälti lukematta. Poliittisten pyörteiden ja Israel-intoilun vuoksi aihetta voi olla vaikea sietää sellaisia määriä kuin VT:sta löytyy.

Lopulta Vanhan testamentin sivuuttaminen saa aikaan isoja asioita. Se voi häivyttää tuntuman Jumalan suuruuteen ja uskollisuuteen ja samalla ihmisen kokoluokkaan Jumalan rinnalla. Ehkä jää myös harhakuva, että Vanhan liiton Jumala on vihainen kiivailija ja Jeesus se hyvä tyyppi, vaikka kaikki Vanhassa testamentissa heijastaa Jumalan uskollista rakkautta. Käskyt huokuvat halua suojata ihmistä, ja Jumala raottaa pelastussuunnitelmaansa moneen kertaan – kunnes se realisoituu ainoan pojan ristinkuolemassa, joka särkee Isän sydämen.

Kristityillä on tapana soveltaa Vanhan testamentin Israelviittauksia seurakuntaan. Moni vertauskuva rohkaiseekin uskovia, mutta aukot kertovat, että kenkä kuuluu Tuhkimolle. Jumala ei ole perunut juutalaisille antamaansa tehtävää, vaan hänen suunnitelmiinsa kuuluu vielä kansan laajamittainen hengellinen herääminen ja paluu papilliseen tehtävään. Tämä toteutuu, kun juutalaiset tunnistavat Jeesuksen Messiaanaan. Ja juuri tähän tarvitaan muiden kansojen uskovia.

Sovinto Israelin kanssa, vaikka et tekisi asian eteen mitään enempää, auttaa sovintoon VT:n kanssa. Se voi selkiyttää maailman kaoottisten kehitysten syitä ja syventää kuvaa Jumalasta, mikä ei ole lainkaan hyödytöntä nykymaailmassa elävälle uskovalle.


Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.