Mikseivät seurakuntamme kasva?

Jo vuosien ajan on keskusteltu paljon siitä, mikseivät seurakuntamme kasva. Missä on herätys? On ollut monenlaisia seminaareja, keskustelufoorumeita, rukouskokouksia ja erilaisia yrityksiä etsiä ratkaisuja näihin kysymyksiin. Paljon on esitetty näkemyksiä siitä, mikä on ongelman ydin. On paljon kysymyksiä.

Emmekö evankelioi tarpeeksi? Pitäisikö kylvää enemmän? Onko maaperä liian kova vai ovatko metodit väärät? Eikö ole rukoiltu tarpeeksi? Eikö uskovilla ole enää riittävästi hätää hukkuvista sieluista?

Ovatko uskovat ja seurakunta maallistuneet liikaa ja mukautuneet maailman menoon? Onko opista tullut liian liberaalia vai onko oltu liian lakihenkisiä? Onko opetusta riittävästi tai onko se vääränlaista? Onko teologiastamme tullut liian teoreettista ja älyllistä? Toimimmeko enää uskon varassa?

Onko materiaalinen hyvinvointi esteenä sille, että ihmisillä uskovat mukaan lukien ei ole aikaa Jumalan asioille? Odotammeko ja julistammeko enää tarpeeksi Jeesuksen toista tulemista? Tunnistammeko ajan merkit vai onko niitä tulkittu jopa liikaa?

Ovatko herätyksen esteenä traditiot ja jäykät rakenteet? Onko jarruna heikko johtajuus tai väärät johtajuusmallit? Ovatko prioriteettimme ja fokuksemme kohdillaan? Vievätkö kiinteistöjen ja muiden käytännön asioiden hoito liikaa voimavaroja? Ovatko jumalanpalvelukset muodoltaan vääränlaisia?

Onko Pyhän Hengen toiminta jäänyt organisoidun toiminnan jalkoihin? Eikö armolahjoja osata tai uskalleta enää käyttää? Vaikuttavatko musiikkityylit ja laulujen sanat jotenkin asiaan? Osaammeko ylistää oikein?

Onko naisten asema ymmärretty väärin? Eikö ole osattu siirtää vastuuta nuorelle sukupolvelle? Eikö osata kommunikoida nykysukupolvien kielellä? Kohtaako seurakunta ympäröivän yhteisönsä tarpeet ja kipupisteet?

Onko meillä liian hatara yhteys? Onko epäonnistuttu opetuslapseuttamisessa? Miten saada useammat uskovat syttymään ja innostumaan Jumalan palvelemisesta, seurakunnasta, rukouksesta, evankelioinnista, uhraamisesta, lähetystyöstä sekä muista Jumalalle tärkeistä asioista?

Tarvitaanko uutta voideltua profeettaa, kuten Yli-Vainio aikanaan, jonka kautta Jumala tuo herätyksen, vai voisiko tuli syttyä koko seurakunnan kautta? Onko kyse siitä, että lopun ajan eksytykset johtavat monia harhaan ja uskoa ei viimeisinä päivinä paljoa maan päältä löydy?  Voimmeko edes vaikuttaa tilanteeseen? Puhaltaako tuuli edelleen, missä tahtoo? Miksei se puhalla Suomessa? Onko liikaa puheita ja liian vähän tekoja?

Kysymykset eivät tähän lopu, jos vain osaisimme tunnistaa ne oleellisimmat ja keskittyä niihin. Monilla on varmoja näkemyksiä siitä, mikä on se avainkysymys. Jos tietäisimme oikeat vastaukset, niin ehkä tilanne olisi jo toinen.

Hyviä kysymyksiä kannattaa aina esittää ja etsiä niihin aktiivisesti vastauksia. Sitäkin enemmän on syytä rukoilla, toimia ja tarvittaessa muuttaa omaa toimintaa, jotta voisimme kantaa hedelmää. Vielä on mahdollisuus tehdä jotakin. ”Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää…” (Luuk. 13:6–9).


Sami Konttinen

Kirjoittaja toimii Lahden helluntaiseurakunnan lähettinä Keniassa.