”Onko teillä kivaa? En kuullut. Onko teillä kivaa?
Taputetaan Jeesukselle!” Toinen tilaisuus: ”Onko teillä mukavaa? Toivottavasti
kaikilla on hyvä olla!” Tai: ”Onpa kiva nähdä iloisia naamoja! Eihän tänne ole
tultu surkuttelemaan vaan iloitsemaan siitä, että Herra on hyvä!” Tai: ”Mikä
meininki? Kaikki hyvin?”
Samaan iloittelevien kerhoon kuulunee se seurakunnan työntekijä,
joka pyysi, etten mainitse puheessani sanaa synti. Se kun saattaa ahdistaa
ihmisiä. ”Me haluamme, että ihmisillä on hyvä olla, kun he lähtevät täältä.”
Onko jumalanpalveluksen tai hengellisen tilaisuuden
tarkoitus todella se, että ihmiset viihtyisivät ja heillä olisi hyvä olla? Voisiko
ajatella, että joskus on hyvä, että on paha olla? Sellainen olotila saattaisi
herättää synnintunnon, johtaa katumukseen, parannuksen tekoon ja sellaiseen
yhteyteen Herran kanssa, jossa on todellinen ilo.
Maallisella ilolla ja hengellisellä ilolla on suuri ero.
Edellinen tulee ja menee tunteitten ja olosuhteitten mukaan, jälkimmäinen
pysyy niistä huolimatta.
Todellinen ilo on Hengen hedelmä. Raamattu luettelee Galatalaiskirjeessä
Hengen hedelmiksi rakkauden, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden,
hyvyyden, uskollisuuden, lempeyden ja itsehillinnän ilon lisäksi. Ne kaikki
ovat ominaisuuksia, joita ei omaksuta hetkessä. Ne syntyvät prosessinomaisesti
ihmisen pyhittyessä. Niille kaikille on ominaista se, että ne hitsautuvat
osaksi ihmisen luontoa ja identiteettiä.
Tällaisella syvällä, sisimmästä nousevalla ilolla ei ole
mitään tekemistä ulkoisen hauskanpidon kanssa. Syvä ilo ei synny diskopallojen
välkkeessä eikä keinotekoisesti nostatetussa fiilistelyssä. Se ei myöskään
häviä vaikeuksien ja ahdistusten keskellä, sillä todellinen ilo syntyy
Jeesuksen tuntemisesta, hänen lähellään olosta. Hänestä.
Ymmärrän hädän nuorten puolesta ja sen, miten suuri kiusaus
on yrittää houkutella heitä hengellisiin tilaisuuksiin maallisin keinoin. Tässä
on kuitenkin vaaransa. Valheellisen ilon tarjoaminen ei johda Kristuksen
tuntemiseen. Se on vähän sama asia kuin jos lapselle annettaisiin
karamellipaperi ilman makeista.
Ontto hauskuus ei juurruta todellisen ilon antajaan, ja
siksi ihmiset eivät sitoudu, uudistu eivätkä kasva hengellisesti. He
päinvastoin alkavat etsiä tilaisuuksia, joissa voi hetkeksi irrotella ja
unohtaa arjen ahdistukset. Ja kuitenkin: vasta ahdistusten kohtaaminen ja
läpikäyminen avaa tien surun alta puhkeavalle ilolle.
Hengellisten tilaisuuksien tarkoitus ei liene laastarin
ojentaminen särkyneelle vaan Sanan saarnaaminen eksyneelle. Toki sielunhoito
ja lupa rikkinäisyyteen, masennukseenkin, kuuluu hengellisen kasvun etappeihin.
Sielun varjoihin auttaa kuitenkin parhaiten Kristuksen valo.
Syvintä ja puhtainta iloa olen nähnyt esimerkiksi vanhuksessa,
joka on kokenut kovia ja menettänyt paljon mutta juurtunut Jeesukseen. Hänessä
kärsimys on kiteytynyt jalokiveksi, jonka loistetta eivät olosuhteet pysty
himmentämään. Hänen ilonsa on olla lähellä Herraa. Sellaista iloa minäkin
kaipaan!
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...