Minulla ei ole lapsia. Ja ei ehkä tule olemaankaan. Se, ettei meidän perheeseen kuulu lapsia, ei ole itselleni ollenkaan vaikea asia, mutta tiedän muutaman ihmisen, jolle se on sitä. On ollut jo tovin.
Itse asiassa kun aloin seurustella, seurakunnassa alettiin saman tien kysellä, että koskas kihlat. Kun mentiin kihloihin, kyseltiin häitä. Kylillä sanottiin, että varmasti alttarille astellaan vain siksi, että olen raskaana. Ja kun lapsia ei ole vielä seitsemän aviovuodenkaan jälkeen kuulunut, se hämmentää – sekä kylillä että seurakunnassa.
Joskus tuntuu, että alttarilla sanottu ”tahdon” on tulkittu hieman erilaiseksi suostumukseksi kuin itse aikoinani sillä tarkoitin. Itselleni tuo lyhyt sana ei ollut julistus siitä, että meillä työnnellään vuoden päästä vaunuja, kasataan kestovaippoja ja tehdään luomusoseita. Lupasin rakastaa ja opetella ajattelemaan muitakin kuin itseäni. Joku voisi kylläkin sanoa, että sitä lapset nimenomaan ovat: epäitsekkyyttä parhaimmillaan, luopumista omasta ajasta, unimäärästä ja joskus jopa haaveista.
Mieheni taputti joskus nälän kourissa äänekkäästi kurnivaa mahaani, ja vaikka silminnäkijä väläytti näyn edessä salamannopean, tietävän hymyn, lapsia ei ole näkynyt. Asia ei ole meidän pienessä mökissämme kipeä, mutta tiedän, että joillekin lapseton elämä on vaikeaa. Kaikille se ei ole valinta. Siksi tulee miettineeksi, onko sitä itsekäs. Toiset haluavat lapsia, joten miksi minä päätän olla haluamatta? Olenko se urakeskeinen, liian etuoikeutettu korkkaripolkkatukka-feministi, joka ei osaa käyttää uunia ja joka elää vain työlle, rahalle tai mukavuuksille?
Mutta maailma on kamala paikka lapsille, olen joskus sanonut. Se on yksi perustelu ja mielestäni hyvä sellainen. Toki tiedän, että maailma on ollut paha jo Aristoteleen aikana, eikä tämä ole vain sitä, että haluan pelkovapaat viikonloput.
Ennemminkin asia on niin, että rationaalisesti ajateltuna näin on sopiva. Vauvakuumetta en ole potenut koskaan, ja itse asiassa haluan aikaa lukea teologiaa ja kirjoittaa. Tässä valitsemassani vaihtoehdossa on enemmän plussia. Ja heti kun tämän sanoo ääneen, joku huikkaa olkapäältä, että todellako. Että ihanko teette listoja, joissa lasketaan plussia ja miinuksia? Entä jos Jumala haluaisi tuoda ovellenne lapset – teidän lapsenne – tekö ette ottaisi heitä vastaan, tekö vastustaisitte Jumalaa? Näinkin on kysytty.
Totta kai ottaisimme. Moni mitä erilaisempi lapsi on tullutkin ovesta, ja me iloitsemme jokaisesta, vaikka aikaa vievätkin. Niin ne ihmiset tekevät.
Sara Saarela
Kirjoittaja on kirjailija ja teologian kandidaatti.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...