Kuuntele kunnolla

Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi, mutta kuuntelemisen taito tuntuu olevan kovin monelta hukassa. Kuuntelemisen kyky on osa sosiaalisia taitoja. Se on vuorovaikutusta, jolla ilmaistaan kiinnostusta toiseen ihmiseen. Kuunteleminen ei ole synnynnäinen taito, vaan sitä voi ja tulee opetella.

Ennen kaikkea kuunteleminen lähtee asenteesta, päätöksestä antaa toiselle tilaa. Kuuntelija sanoo toiselle: Olet minulle tärkeä ja haluan tietää, miten voit, millaisia ajatuksia sinulla on. Kuunteleminen on rakkautta, toisen arvostamista, myötäelämistä. Jeesuksen kuuntelevaa asennetta kuvaa jo se, että hän kysyi luokseen tulevalta: "Mitä tahdot, että sinulle tekisin?" Kuuntelemisen asenne on hyvin terapeuttinen ja sen ymmärtämistä, etteivät minun asiani ole aina niitä kaikkein tärkeimpiä.

Kuunteleminen lähtee jo siitä, millaisessa asennossa olemme. On hyvä olla avoin, ei kädet puuskassa, ehkä hieman eteenpäin kurottautuneena. Kuuntelija keskittyy siihen, mitä toinen sanoo, ei omiin ajatuksiinsa. Hän ei mieti toisen puhuessa, miten vastaa, vaan pikemminkin sitä, miten saisi toisen kertomaan lisää. Tämän voi tehdä jatkokysymyksillä. 

Kuuntelemisen intensiivisyyttä lisää se, että katsomme puhujaa silmiin ja kerromme ilmein ja elein olevamme läsnä. Hyvä kuuntelija ei keskeytä eikä puhu päälle, ellei kyseessä ole puhuja, joka ei itse anna koskaan tilaa muille. Tällaisessa tapauksessa voimme ottaa tilan katkaisemalla toisen puheen napakasti mutta kohteliaasti varsinkin, jos seurueessa on muitakin, joiden tulisi saada sanoa mielipiteensä.

Kun kuuntelet, voit siis osoittaa kuulevasi eleillä, asennolla, nyökkäämällä, inahtamalla, koskettamalla tai muulla vastaavalla läsnä olemisen merkillä. Ellei kuulemasi henkilön tarina ole surullinen, hymyile. Muista sanonta, että meillä on kaksi korvaa, mutta vain yksi suu. 

On huvittaa kuulla jonkun kertovan, miten hyvän keskustelun hän kävi esimerkiksi lääkärin, ystävän tai naapurin kanssa. Todellisuudessa toinen osapuoli ei ollut sanonut paljoakaan, mutta hän oli ollut hyvä kuuntelija ja osannut ilmaista kiinnostustaan läsnäolollaan. Loppuvaikutelmaksi jäi kuulluksi tuleminen, ja monelle tämä merkitsee hyvää keskustelua, vaikka kyse oli loppujen lopuksi yksinpuhelusta.

Tunnemme itsemme usein hyvin avuttomiksi, kun toinen kertoo meille ahdistusta aiheuttavasta asiasta, potkuista tai vakavasta sairaudesta, avioerosta tai muista vaikeista aiheista. Tilanne saa monet sanattomiksi tai jopa karttamaan vaikeuksissa olevaa. Tämä on hylkäämistä.

Vaikeissa tilanteissa on parempi olla hiljaa kuin päästää sammakoita suustaan. Neuvominen ei myöskään kuulu kuuntelemiseen. Voimme ottaa osaa toisen suruun henkilöstä riippuen joko koskettamalla, ottamalla kädestä kiinni, laittamalla käden toisen olkapäälle, halaamalla tai sanomalla yksinkertaisesti: ”Otan osaa”. 

Kuuntelemisen ydin on olla läsnä toiselle. Parhaimmillaan se on molemminpuolista.