Jumalan sormet

Kristityn työpaikka on murroksessa. Toimitusjohtaja ajaa tiimiin uutta työtapaa, ja kristittyä ahdistaa. Hän kokee itsensä men­neen ajan dinosaurukseksi, jonka toimintatavoilla ja toiveilla ei ole sijaa uudenlaisessa digitalisoituvassa työyhteisössä.

 

Kotimatkalla autossa ahdistus ja pettymys saavat muodon rukouksena, ja pian kristitty ryhtyy rukoilemaan kielillä puhuen. Kilometrit taittuvat, ja vähä vähältä olo kevenee. Paine purkau­tuu tuntemattomien sanojen virratessa suusta.

 

Myös toiveikkuus viriää. Ehkä minulle on vielä käyttöä, kris­titty kokee. Jos ei muilla, niin Jumalalla ainakin.

 

Kristitty ystävineen on pitämässä Healing on the Streets -esi­rukouspistettä kaupungilla. Paikalle tulee nuori mies ja ryhtyy juttelemaan tiimiläisten kanssa. Jonkin ajan kuluttua kristitty kysyy, haluaisiko mies, että hänen puolestaan rukoillaan – ja jos, niin minkä asian puolesta erityisesti. Nuorukainen sanoo aiheeksi sisäisen paranemisen.

 

Rukouksen aikana kristitty kokee, että poikkeuksellisesti hä­nen tulee rukoilla tilanteessa kielillä puhuen. Rukoillessaan kie­lillä hänen mieleensä nousee kuva, jonka hän arvelee koskevan nuoren miehen lapsuutta. Kun kristitty kertoo siitä, mies alkaa itkeä ja sanoo kuvan vastaavan todellisuutta ja liittyvän hänen isäsuhteeseensa.

 

Esirukoushetki jatkuu aiempien sukupolvien syntien kahlei­den katkomisena. Nuorukainen myös pyytää Jeesusta tulemaan sydämeensä ja antamaan myös hänen syntinsä anteeksi.

 

Kristityn avioparin avioliitto natisee ristiriitojen paineessa. Vaimo purkaa tilanteen herättämiä tuntoja naisten rukouspii­rissä, ja rukoushetken aikana hänen mieleensä tulee vahvasti harvinainen kertomus Vanhan testamentin Aikakirjoista. Kun hän rukouksen jälkeen kertoo asiasta, eräs toinen läsnäolijoista huvittuu: myös hän sai rukouksen aikana mieleensä täsmälleen saman raamatullisen tarinan.

 

Kertomuksen aihepiiri ei ollut noussut mitenkään esille illan kuluessa, eikä kumpikaan naisista ollut edes lukenut kyseistä Aikakirjojen kohtaa hiljattain – avioliittonsa kanssa kipuilevan perheenäidin tapauksessa lukemisesta oli vuosia.

 

Avioparille syntyy vahva tunne, että Jumalalla on sormensa pelissä ja että hän haluaa sanoa heille jotakin kyseisen ker­tomuksen kautta. Myöhemmin kertomus saa mielekkään selityksen toisessa rukoustilanteessa, tutun sielunhoitajan sa­noittamana.

 

Suomen herätyskristillisissä piireissä törmää aina ajoittain näkemykseen, jonka mukaan Uudessa testamentissa kuvatut armolahjat ja muut erikoiset Pyhän Hengen toimintatavat olivat vain alkuseurakunnan aikaan tarkoitettu erityisilmiö. Tällaista väitettä esittävien mukaan nykyaikainen karismaattisuus on suurelta osin huuhaata; parhaimmillaan harmitonta psykologi­aa, pahimmillaan pahojen henkien eksyttävää vaikutusta.

 

Arjen seurakuntaelämän todistusaineisto soittaa toiseen suuntaan. Kuten edellä kerrotut, tuttavapiirissä hiljattain koetut esimerkit kertovat, Jumala toimii tänäänkin yliluonnollisella, karismaattisella tavalla. Hän antaa omilleen monenlaisia karis­maattisia lahjoja, jotka hoitavat niin uskovan omaa kuin toisten­kin sielua.



Heikki Salmela


Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.




40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja