Järkeä halveksimatta

Kirjailija C. S. Lewis käy kirjassaan Tätä on kristinusko läpi asioita, jotka vakuuttivat hänet kristinuskosta. 1940-luvulla kirjoitettu teos on ollut monen kristityn ensikosketus järjelliseen uskonpuolustukseen. Siinä uskon järkevyyttä perustellaan tarkasti argumentoiden. Monessa myöhemmässä teoksessa, kuten Narnia-sarjassa, Lewis lähestyy uskoa mielikuvituksellisten tarinoiden kautta. 

Tätä on kristinusko -kirjan suomennoksen esipuheessa kirjailija Antti Nylén sanoo kirjan olevan ihmisille, joista nykypäivän suomalainen on kuin kärjistetty karikatyyri. Hän toivoo, että kirjan löytää jokainen, joka syyttää kristinuskoa älyttömien asioiden totena pitämisestä tai syyllisyydestä menneisiin rikoksiin ja nykyisiin ”ihmisoikeusloukkauksiin”. 

Nylén tulee kiteyttäneeksi mielipideilmaston, jossa elämme. Uskoa syytetään niin järjettömyydestä kuin menneistä ja nykyisistä rikkomuksistakin. Lewisin tekstit ovat siis ajankohtaisia. 

Lewis oli terävä-älyinen ja looginen ajattelija. Hän tunsi aikansa ateistien argumentaation ja tieteellisen raamatuntutkimuksen kysymykset. Jo 1940-luvulla moni piti ajatusta Jumalan olemassaolosta, Jeesuksen ihmeteoista ja ylösnousemuksesta satuina. Modernin ajan kysymykset tieteen ja uskon suhteesta eivät ole lakanneet vaivaamasta aikalaisiamme. Ihmeet eivät mahdu tiedeuskon maailmankuvaan. 

Lewis arvosteli sekä aikansa liberaalia raamatuntulkintaa että fundamentalismia, joka ei tehnyt oikeutta Raamatun koko luonteelle. Hän otti Raamatun historiallis-kriittisen tutkimuksen kysymykset todesta. Silti Lewis arvosteli taidokkaasti kriittisen tutkimuksen huonosti perusteltuja tuloksia. 

Nylén huomioi, että jälkikristillisen ajan milleniaali voi kokea perinteiset kristinuskon näkemykset täysin käsittämättöminä. Usein esiin nostetaan ristiretket, inkvisitio ja noitavainot. Vaikka näistä liikkuu myös epätosia myyttejä, paikkansa pitävät vääryydet tulee tuomita. Sama pätee nykyaikaa koskeviin syytöksiin. Kysymyksiin tulee tutustua nöyrästi ja provosoitumatta. 

Nylénin mukaan mainittuihin asioihin tarttuvilta kristinuskon arvostelijoilta on kuitenkin yleensä jäänyt huomiotta se kristinuskon varsinainen positiivinen ydin, joka miljoonia kristittyjä yhdistää. Tätä puoleensavetävää uskon ydintä Lewis kuvaa Tätä on kristinusko -kirjassaan. Tällaiselle älyllisesti kunnianhimoiselle ja uskon rikkauksia avaavalle uskon puolustukselle on nytkin tarvetta. 

Lewisin uskonpuolustuksen kärki ei ollut älyllisessä argumentaatiossa, vaan tarinankerronta eli taide kulki järjellisen uskonpuolustuksen rinnalla. Lewis sanoi, että ihmiset, jotka eivät ole auki suoralle järjelliselle uskonpuolustukselle, voivat silti olla avoimia lähestymistavalle, joka avaa samaa asiaa mielikuvitukselle. Lewis ymmärsi, että tarinoiden avulla voidaan onnistua kiertämään loogisen mielen tuottamat epäilykset. 

Kristityn rooli on maalata ihmisten sydämelle kauniimpi ja todempi kuva maailmasta. On luotettava, että kristinuskon totuus resonoi ihmisyyden kanssa. Meidän tulee puhua mielikuvitukselle, tunteille ja sydämelle, järkeä halveksimatta. 

Jarkko Lindqvist 

Kirjoittaja on Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja.