Itsensä mainostajat

Leevi Launonen

Työmarkkinoilla odotetaan entistä useammin, että työnhakijan on osattava kehua itseään ja osaamistaan. Pelkkä CV ei riitä, hakijan täytyy muutenkin korostaa vahvaa itseluottamusta. ”Markkinoi itseäsi ja osaamistasi – tee itsestäsi numero”, opastaa Duunitorin valmentaja. 

Sosiaalisen median myötä itsensä mainostaminen on levinnyt viime aikoina myös kristilliseen toimintaan: Minä olen siellä puhumassa. Minä olen kirjoittanut tällaisen kirjan tai artikkelin. Minä julkaisen näitä videoita. Minua haastatellaan tässä radio- tai televisio-ohjelmassa. Minä esiinnyn siinä tilaisuudessa… 

Vaatimattomuus ei ole enää hyve. Kun ennen esiintymisiä ja tuotteita pitivät esillä tilaisuuksien järjestäjät, seurakunnat, kustantajat ja mediayhtiöt, nykyisin mainostamisen hoitavat yhä useammin sisällöntuottajat itse. Jotkut tuovat itseään esille asiallisesti informoiden, toiset korostuneen itsekeskeisesti julkista huomiota hakien.

      Itsensä mainostamisen kulttuuri

      jättää pimentoon tuhansia lahjakkaita kristittyjä.

Itsensä mainostamisesta on epäilemättä monenlaista hyötyä. Suuri yleisö saa tietää uusista julkaisuista, ohjelmista, tuotteista ja tapahtumista. Myös tilaisuuksien järjestäjä ja kustantaja hyötyvät siitä, että sisällöntuottajat ovat aktiivisia markkinamiehiä. Esimerkiksi kirjakustannuspäätöksissä yhtenä tärkeänä kriteerinä on nykyisin se, miten tehokkaasti kirjailija itse pystyy myymään omaa tuotettaan. 

Jotkut osaavat mainostaa itseään myös hengellisin sanakääntein: ”Minut on kutsuttu puhumaan tähän merkittävään tilaisuuteen ja pyydän sitä varten esirukousta.” Vaikka tällainen tieto saattaa herättääkin vilpittömiä esirukoilijoita, vielä varmemmin se välittää piiloviestin siitä, että suosiota ja nostetta on. 

Itsensä esillä pitämisestä on tullut kristillisessä toiminnassa yleinen ja hyväksytty tapa, jopa hyve. Siksi sen varjopuolia ei useinkaan huomioida. 

Yksi ongelmallinen piirre – häiritsevän minäkeskeisyyden lisäksi – voi olla se, että itsensä mainostamisen kulttuuri jättää pimentoon tuhansia lahjakkaita kristittyjä, joilla on paljon annettavaa, mutta jotka eivät koskaan suostuisi mainostamaan itseään tai omaa tuotettaan. He ovat luonteeltaan vaatimattomia ja vierastavat kaikenlaista oma-aloitteista esilläoloa. Heidän persoonansa ei yksinkertaisesti taivu sellaiseen. 

Tästä puolestaan seuraa, että käsitys hyvistä sisällöntuottajista yksipuolistuu. Jos maan hiljaisten kätketyt aarteet jäävät piiloon, erehdymme muodostamaan mielikuvamme hyvistä puhujista, kirjoittajista, muusikoista, mediasisällön tuottajista ja jopa hengellisen pääoman haltijoista pelkän itse tuotetun julkisuuskuvan perusteella. 

Siksi tarvitaan niitä, jotka huomaavat toisten ihmisten piilossa olevat kyvyt. Tarvitaan yhteisötoimijoita, kuten seurakuntia ja kustantajia, jotka raivaavat tilaa ihmisille, joilla voisi olla arvokas palvelutehtävä, mutta joita hävettää mainostaa itse itseään. 

Narsistisen kulttuurimme keskellä on nimittäin vielä niitäkin, joiden persoonaa leimaa aito vaatimattomuuden hyve. 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden emerituspäätoimittaja.