Seurakuntaan meneminen jännittää, mutta joskus jumalanpalveluksen jälkeen vierustoverin kanssa syntyy niin hyvä keskustelu, että se voisi puolestani jatkua vaikka yömyöhään. Meluisat
kirkkokahvit ahdistavat, mutta on myös ihanaa, kun kahvinkaataja hymyilee niin kauniisti. Usein muistelen tilanteita
jälkikäteen joko hyvässä tai huonossa mielessä.
Herkkyys (ja erityisherkkyys) ovat viime vuosina nousseet puhutuiksi ilmiöiksi – ja suosituiksi itsediagnooseiksi.
Erityisherkkyyden tunnetuimman tutkijan Elaine N. Aronin mukaan 15–20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä, joten
syystäkin moni tunnistaa itsessään herkkyyttä.
Karismaattinen kristillisyys voi erityisesti vetää puoleensa
heitä, jotka aistivat voimakkaasti ympäristöään ja liikuttuvat
helposti. Toisaalta herätyskristillisyydessä on paljon sellaistakin,
jota herkkä ihminen haluaisi juosta karkuun – ja jota hänen herkkyytensä vuoksi ehkä pitäisikin vältellä: äänekäs rukous ja musiikki,
seurakuntien kirjoittamattomat säännöt tai pinnan alla muhivat
seurakuntalaisten väliset konfliktit, muutamia mainitakseni.
Hengelliselle yhteisölle herkkä seurakuntalainen on joko
helppo tai vähemmän helppo tapaus – riippuen siitä, kuinka paljon
henkilö pitää kiinni hänelle sopivasta tavasta osallistua
seurakunnan toimintaan.
Herkkä ottaa helposti kantaaksensa monenlaisia vastuita ja yleensä suorittaa ne ylitunnollisesti. Hän saattaa olla
taiteellinen, ja hänen taidoillaan on varmasti käyttöä seurakunnassa. Hän kuuntelee kaikkia huolellisesti (ei tosin useinkaan tarpeeksi itseään). Herkkä väsyttää helposti itsensä, ja hänen on vaikeaa tuntea olevansa kotona missään.
Muiden ihmisten näkökulmasta herkkyys on vähän vaikeasti ymmärrettävä piirre: ”Miten niin liikaa hälyä?
Eihän pyhäkoululaisia ole yleensä kuin viisi.”
Herkän ihmisen jännitys, ahdistus tai väsymys ei useinkaan näy ulospäin. Se peitetään vaikkapa vitsailulla,
puuhastelulla tai ylihengellisellä kielenkäytöllä. Siksi ketään ei oikein voi
läksyttää herkän yli kävelemisestä – ei ainakaan niin kauan kuin tämä
itse ei ole avannut suutaan ja ilmaissut mielipidettään. Herkkä
valitsee kuitenkin usein ennemmin vetäytymisen kuin puolustautumisen, koska se satuttaa vähemmän.
Usein olen ajatellut, ettei monissa karismaattisissa ja
hengellisiin johtotehtäviin nousseissa ihmisissä ole tippaakaan
herkkyyttä. Erityisesti entisaikojen kovaääninen julistus, painostaminen
ja mustavalkoinen ilmaisu tuntuivat kovilta ja luotaantyöntäviltä. Ajattelin, ettei Jeesus ainakaan tuollainen ollut. Mutta sitten kun tällainen saarnamies tai -nainen lankesi, hänestä usein löytyikin herkkä sielu. Se, mikä näkyi, olikin
vain omaksuttu rooli, tapa selviytyä tilanteessa, johon Jumalan
työtoveri oli ehkä jopa vastoin tahtoaan ajautunut. Rooli, joka oli ulkoapäin annettu, kun kerran oli herkkyyttä Jumalan äänen
kuulemiselle ja muutkin olivat huomanneet sen.
Kaikkien kristittyjen pitäisi löytää herkkyytensä – kunkin
oma persoonallinen herkkyys – ja vaalia sitä erityisesti. Se on
nimittäin Jumalan lahja ja usein tässä maailmassa uhattuna, olkoon
muotisana tai ei.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...