Henkistä ensiapua aloittelijoille, osa 2

Edellisessä kolumnissani (RV 44) kirjoitin ohjeita kriisiin joutuneen ihmisen kohtaamiseen. Tällä kertaa ajattelin kääntää asetelman päälaelleen: miten vaikeassa tilanteessa olevan tulisi suhtautua muihin.

Kriisissä keskeistä on se, että itseä koskeviin tärkeisiin asioihin ei voi vaikuttaa. Joskus kuulee sanottavan, että asenteensa voi aina valita, mutta en ole ihan varma siitäkään. Kun olo on hieman nuupahtanut mutta perusasiat kunnossa, positiivinen ajattelu ja Facebook-aforismit voivat tsempata jaksamaan. Kun sen sijaan koko olemus on järkytyksen vallassa, valinnoista puhuminen kuulostaa naiivilta.

On kuitenkin tiettyjä ajatus- ja toimintamalleja, joita kohti pyrkiminen tukee selviytymistä. Järkytyksen kokeneelle maailma tuntuu mielivaltaiselta ja ihmiset pahantahtoisilta. Tätä väitettä vastaan taisteleminen on elintärkeää, jotta yhteys muihin ei katkea.

1. Hae ammattiapua, jos yhtään arvelet hyötyväsi siitä. Valitettavan moni joutuu etsimään sitä itse: googlaamaan, soittelemaan ja jonottamaan. Älä silti jää siihen luuloon, ettei missään ole ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Aloita terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta tai lähimmästä kriisikeskuksesta.

2. Etsi ihmisiä, joille on tapahtunut sama kuin sinulle. Suomi on pullollaan vertaistukiryhmiä, jotka kohtaavat netissä tai kasvokkain. Vaikka tilanteesi olisi niin erikoinen, ettei siihen liittyvää yhdistystä tai ryhmää ole olemassa, voit ainakin joltakin osin jakaa kokemasi jonkun kanssa. Kriisissä on aina tavalla tai toisella kyse menetyksestä, ja vaikka tilanteet ovat erilaisia, menetyksiin liittyvät tunteet ovat samankaltaisia.

3. Anna itsellesi lupa olla epäjohdonmukainen. Saman asian selittäminen saattaa yhtenä päivänä tuntua hyvältä ja toisena ahdistaa. Sama vitsi naurattaa tänään ja itkettää huomenna. Joskus tulee kertoneeksi syvimpiä tuntojaan puolitutulle, joka vain sattuu olemaan paikalla oikealla hetkellä, ja joskus ei jaksaisi nähdä edes ystäviään.

Älä mieti liikaa muiden odotuksia tai yritä näyttää siltä kuin mielestäsi kuuluisi. Epänormaalissa tilanteessa epänormaali käytös on normaalia.

4. Suhtaudu armollisesti niihin, jotka eivät tiedä, miten sinuun tulisi suhtautua. Kriisissä ihminen on erityisen herkkä moitteille, vähättelylle ja torjunnalle. Jotkut tosiaan ovatkin taipuvaisia möläyttelemään, ja jotkut ottavat etäisyyttä, koska pelkäävät sanovansa jotain tyhmää.

Lohduttaminen on vaikeaa, sillä samat sanat eivät toimi kaikilla ja kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi fraasi ”Jumala ei tee virheitä” saattaa yhtä lohduttaa ja toista ärsyttää. Kun joku tarjoaa sinulle selitysmallia, jota et hyväksy, voit kertoa, että olet eri mieltä mutta ymmärrät hänen tarkoittaneen hyvää.

Väärinymmärryksillä rakennetaan turhia muureja ihmisten välille. Kun jonkun sanat loukkaavat, mieti ensin, oliko se varmasti puhujan tarkoitus. Ihmisillä on usein paljon enemmän rakkautta ja myötätuntoa kuin taitoa ilmaista sitä; anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.


Säde Loponen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.