Avoimemmat Syyspäivät palvelisivat paremmin

Lokakuun alussa Kotkassa järjestetyt helluntaiseurakuntien Syyspäivät olivat sympaattiset osin siksi, että ne järjesti pitkästä aikaa keskikokoinen seurakunta. Oli myös mukavaa olla urheiluhallissa: poikkeavassa ympäristössä ajatus kulkee vähän eri ratoja kuin tutuiksi tulleissa temppeleissä.

Voisiko Syyspäiviä järjestää säännöllisesti jossain muualla kuin isoimmissa kaupungeissa? Eikö olisi mukavaa, jos liikkeen huomio olisi hetkeksi vaikkapa Hankasalmella tai Punkaharjulla? Vähän pienemmätkin seurakunnat saavat kyllä mobilisoitua kymmeniä vapaaehtoisia, ja ruokailut voi hyvin ulkoistaa.

Keskeisiä haasteita järjestäjälle ovat kuitenkin tapahtuman fasiliteetit. Jokaisessa kuntakeskuksessa ei ole hallia, joka vetää kahdeksansataa henkilöä, eikä vaadittavaa majoituskapasiteettia.

Hotellista puheen ollen, reissumeininki on olennainen osa syyspäiväkulttuuria. Vaikka palautteissa keskeiseksi nousevat sisältöasiat, tapahtuman olennainen anti liittyy osallistujien irrottautumiseen oman arkensa keskeltä.

Keskustan hotellin aamupalabuffetissa tunnelma on suorastaan rennonriehakas. Rupattelumeteli on korviahuumaava ja nauru raikaa, kun veljet ovat päässeet pois kotoa pitkäksi viikonlopuksi.

Syyspäivillä ei tapahdu mitään ihmeellistä eikä varsinkaan salaista. Puheiden ja paneelikeskusteluiden sisältö oli kuitenkin tänäkin syksynä sen verran laadukasta, että heräsi kysymys, miksei tilaisuuksia voisi verkon kautta seurata kuka tahansa seurakuntalainen. Kysymykset naisten palvelutehtävistä ja seurakuntien tulevaisuudesta ovat tärkeitä rivijäsenellekin. Nyt lähetykset näkyvät vain pastoreille ja tärkeimmille vastuunkantajille annettavien koodien takana.

Noin kerran kymmenessä vuodessa Syyspäivien salissa käsitellään jotain sellaista asiaa, joka saattaa osallisten kannalta olla liian kiusallista täyteen julkisuuteen. Yleensä kyseessä on anteeksipyyntö tai maineenpalautus(yritys). Näitä yksittäisiä tilanteita ei tietenkään tarvitsisi maailmalle välittää.

Oma kysymyksensä on tietysti, jos Syyspäivien sisältö halutaan pitää vain sisäpiiriläisten kokemuksena siksi, että tapahtuman yllä halutaan säilyttää arvokkuutta luova salaisuuden verho. Tällainen tärkeily ei mielestäni kuitenkaan enää 2010-luvun helluntaiherätykseen kuulu.

Mutta entä jos käykin niin, että väki jääkin kotiin katsomaan Syyspäiviä ruudulta, eikä tule enää paikalle lainkaan? Pitäisikö nettilähetykset itse asiassa kokonaan lopettaa?

Hyvät tilaisuudet ja tärkeät puheenaiheet – hotellin pekonin- ja munakokkelintuoksuisia aamuhetkiä unohtamatta – takaavat sen, että tulijoita on jatkossakin. Helluntailaiset tarvitsevat Syyspäiviä, monestakin syystä.


Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö.