Älä pelkää

Minun suosikkifobiani – panterafobia – on valittu pelkästään sen perusteella, että se tuntuu huvittavalta: anopinpelko. Joillekin se saattaa toki olla traagista, mutta ne kolme vuotta, jotka minä ehdin tuntea oman anoppini, eivät antaneet aihetta fobiaan.

Erilaisille peloille on annettu nimiä, ja lista kasvaa – ablutofobiasta (peseytymisen pelosta) aina zoofobiaan (eläinten pelkoon). Pelon syntyyn saattaa olla monia syitä, eikä niitä sovi vähätellä tai sanoa, että pelkästään reippaalla otteella voit voittaa pelkosi.

Joskus pelko on hyväkin asia. Pelko varjelee meitä ylittämästä katua rekan edessä tai hyppäämästä kuumailmapallosta ilman laskuvarjoa. Jumalanpelko – joka ei varsinaisesti ole pelkoa – on terveellistä. Mutta samalla hallitseva pelko on vakava asia: se kahlitsee, rajoittaa mahdollisuuksia, jähmettää meidät paikoilleen, luo vaaratilanteita, saa meidät käpertymään ja syyttämään ympäröivää maailmaa.

Pelko rajoittaa maailmankuvaamme ja usein johtaa kärsimykseen. Mutta jos olemme aivan rehellisiä, niin useimmiten jokainen meistä kokee vähintäänkin ajoittain pelkoa – tulevaisuuden pelkoa, ihmispelkoa tai kuolemanpelkoa.

Yksi kauneimmista lauseista Raamatussa on kiteytetty virke: ”Älä pelkää.” Joku on sanonut, että se on sanottu siellä 366 kertaa – vuoden jokaiselle päivälle. En ole laskenut, mutta yritän elää jokaisen päivän voittamalla pelkoni. Tuo lause kertoo, että Jumala tietää, että minä pelkään. Se kertoo myös, että hän on tullut lähelleni kertomaan, ettei minun tarvitse pelätä – ja että on mahdollista elää tämän vaiheen läpi ilman pelkoa.

Jeesuksen syntymään liittyy keskeisesti kolme ”älä pelkää” -ilmoitusta. Kun enkeli Gabriel ilmestyi nuorelle teinityttö Marialle Galileassa, hänen pelkonsa ei johtunut varsinaisesti enkeli-ilmestyksestä, niin kuin joissakin muissa tilanteissa Raamatussa. Maria ihmetteli tervehdystä ja ilmoitusta, joka sitä seuraisi. Pelko liittyi siihen, että hänen elämänsä ei tulisikaan kulkemaan normaalia uomaa pitkin.

Minä pidän siitä, että elämäni kulkee suunnitelmieni mukaisesti. Mutta tuntuu, että yhä harvemmin tapahtuu niin. Tielle ilmestyy yhtäkkiä ennakoimaton mutka, laakso tai vuori. ”Älä pelkää, Maria, sinulle Jumala on suonut armonsa.” Minunkin mutkani takana saattaa olla Jumalan armon ilmestyminen.

Joosef harkitsi hiljaista avioeroa. Hän tiesi, ettei ollut koskenut Mariaan, joten sen täytyi olla joku muu. Jos hän tekisi asiasta julkisen, Maria kivitettäisiin kuoliaaksi. Jos hän ottaisi Marian vaimokseen, hän joutuisi kantamaan ansaitsematonta häpeää ja kestämään ihmisten halveksivia katseita loppuelämänsä ajan. Parasta kaikille olisi, jos hän lähettäisi Marian hiljaa tiehensä. ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.” Älä anna ihmispelon estää Jumalan suunnitelmaa toteutumasta.

Paimenet tulivat yllätetyiksi. Normiyö, normityö – ja sitten: sokaiseva valo, bassoääni ja kukkulat täynnä erikoisia sotilaita. ”Tässä tilanteessa ei ole mitään pelottavaa, päinvastoin. Tulin kertomaan, että tuossa naapurissa on syntynyt poikavauva, joka tulee vapauttamaan teidät kaikista peloista.”

Älä pelkää – sinunkin tilanteessasi täydellinen rakkaus voi karkottaa pelon.


Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalemin seurakunnanjohtaja.