Kerran kuukaudessa Turun helluntaiseurakunnan alasaliin kokoontuu porukka, joka laulaa ja esiintyy mielellään. Myös saarnat kiinnostavat tätä joukkoa, kunhan puhuja ei käytä liian korkealentoista kieltä eikä jaarittele pitkään. Vuorovaikutukseen ei tarvitse kummemmin rohkaista, sillä kuulijat tuovat mielipiteitään esiin kesken kaiken ja kysymättä.
Kyse on kehitysvammaisten Käsi kädessä -illoista, joiden formaatti on samankaltainen kuin missä tahansa hengellisessä tilaisuudessa mutta ohjelmaa on mukautettu vammaisten tarpeisiin sopivaksi. Toiminta sai alkunsa vuonna 2004, kun Pirjo Kuusisto alkoi miettiä, mitä hän voisi tehdä, jotta kehitysvammaiset saisivat mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta.
– Meidän on käsketty viedä evankeliumia kaikille luoduille, myös vammaisille. Haluamme myös tarjota hengellisen vaihtoehdon muunlaiselle ajanvietteelle.
Meidän pojat
Kun Pirjo ja hänen miehensä Seppo Kuusisto aloittivat Käsi kädessä -illat, missään helluntaiseurakunnassa ei vielä ollut vastaavanlaista toimintaa. Täysin tyhjästä he eivät kuitenkaan lähteneet liikkeelle, sillä kohderyhmä oli tuttu.
Kuusistot ovat pyörittäneet kehitysvammaisten perhekotia lähes 35 vuoden ajan. Idea sai alkunsa, kun Pirjo halusi jäädä nuorimman lapsen synnyttyä pysyvästi kotiin. Hän oli ollut VR:llä töissä, mutta kehitysvammaisten kanssa työskentely oli tullut tutuksi vanhempien perhekotitoimintaa seuratessa. Niinpä hänestä tuli perhehoitaja. Ensimmäisenä Kuusistoille muutti tyttövauva Päivi, joka asui heidän luonaan 22 vuotta. Hänen lisäkseen Pirjo on toiminut äitinä usealle tilapäiselle ja pitkäaikaiselle asukkaalle. Enimmillään hoidokkeja oli yhdeksän: Päivin lisäksi kuusi miestä sekä nainen, joka synnytti tyttären.
– Silloin joskus ajattelin, että voi ei, en jaksa enää. Nyt tuntuu suorastaan helpolta, kun hoidettavia on vain kolme.
– Sekin helpottaa, että meillä on samalla tontilla kaksi taloa, joista toisessa asuvat pojat ja toisessa me. Kaikki saavat vähän omaa rauhaa, Seppo jatkaa.
Kuusistot puhuvat ”meidän pojista”, mutta ihan nuorukaisista ei ole kysymys, sillä vanhin lähestyy jo kahdeksaakymmentä. Vuoden lopussa Pirjo jää eläkkeelle, jolloin perhekotitoiminta ja pojat sen mukana siirtyvät Kuusistojen pojan perheelle.
Myös Käsi kädessä -illat ovat ”sukuvika”, kuten Pirjo toteaa. Heidän poikansa pitää yllä työmuodon nettisivuja, ja tyttären perhe appivanhempia myöten on mukana iltojen järjestämisessä. Kaikkiaan mukana on noin kymmenen vapaaehtoista, jotka jakavat vastuun.
Puskaradio toimii
Kun Käsi kädessä -toiminta alkoi, sen markkinoiminen oli helppoa, koska Kuusistot olivat jo niin sanotusti piireissä. He tunsivat laajalti alueen kehitysvammaisia sekä näiden hoitajia ja tiesivät tahot, joille kannattaa lähettää ilmoituksia.
Mukaan tuli jo ensimmäisistä kerroista alkaen kymmeniä osallistujia. Vakiokävijämäärä liikkuu viidenkymmenen kieppeillä. Nykyään toimintaa ei tarvitse erityisesti mainostaa, sillä tieto kulkee osallistujien mukana asuntoloihin.
Myös iltojen rakenne on vakiintunut. Mukana on aina vieraileva puhuja, jolta toivotaan maksimissaan vartin mittaista ja selkokielistä puheenvuoroa. Musiikista vastaa Reino Mäkilä, joka säestää lauluja pianolla ja kitaralla. Musisointiin osallistuminen on kävijöille mieluista.
– Aina kysytään, tuleeko Reiska, Pirjo sanoo.
Toinen erityisen tärkeä juttu on kahvitarjoilu. Joskus kävijät saavat pientä syötävää kotiin vietäväksi.
Muutaman kerran Käsi kädessä -iltojen porukka on vieraillut esiintymässä seurakunnan muissa tilaisuuksissa, ja onpa heillä ollut oma jumalanpalveluskin. Kuusistot haluavat, että heidän porukkansa kokee olevansa osa seurakuntaa ja näkyvä muuallakin kuin omissa tilaisuuksissa.
– Vammaisilla itsellään ei yleensä ole korkeaa kynnystä osallistua mihinkään, vaan he menevät rohkeasti mukaan. Ainoa kynnys on se, osaavatko he tulla omin avuin paikalle, jos kukaan ei tuo, Seppo toteaa.
Kuukausittaisen toiminnan lisäksi Käsi kädessä -tiimi järjestää kesällä rantapäiviä esimerkiksi leirikeskuksessa. Tulevana kesänä on tiedossa retki Vivamoon näytelmää katsomaan.
Toiveena laajentuminen
Suuri osa Käsi kädessä -iltojen kävijöistä ei varsinaisesti kuulu seurakuntaan. Heidän uskonsa on kuitenkin vakaalla pohjalla, mikä näkyy keskusteluissa ja kommenteista.
Kuusistojen mukaan kehitysvammaiset ovat usein vastaanottavaisempia hengellisille asioille kuin muut.
– On toki niitäkin, jotka menevät mieluummin vaikka TPS:n peliin kuin tulevat seurakunnan tilaisuuteen, ja jotkut nimenomaan haluavat tehdä ”normaaleja” asioita, kuten käydä baareissa.
Kehitysvammaiset ovat aitoja, ja heidän kyvyssään iloita elämästä olisi Kuusistojen mukaan paljon opittavaa. He antavat ruusuja ja risuja suoraan. Pirjolta esimerkiksi on kysytty, että ”pidäksää näitä iltoja niin kauan kun sää kuolet”.
Vammaisten kanssa toimimiseen ei Kuusistojen mielestä tarvita mitään erityistaitoja. Riittää kun on oma itsensä ja käyttäytyy kuten kenen tahansa kanssa.
– Jos rupeaa vetämään jotain roolia, vammaiset huomaavat kyllä sellaisen. Kun on kaveri kaverille, he hyväksyvät joukkoon, Seppo sanoo.
Pirjo arvelee, että joitakuita saattaa oudoksuttaa kehitysvammaisille tyypillinen avoin tunteiden ilmaisu.
– Sellaisia he ovat, että saattavat yhtäkkiä tulla halaamaan tai antamaan pusun poskelle. Mitään pelättävää heissä ei kuitenkaan ole. Meillä ei koskaan kotonakaan ole ollut ongelmia, vaikka hoidettavana on ollut aikuisia miehiä.
Avoimuuden kääntöpuolena on se, että vammaiset joutuvat herkästi alttiiksi hyväksikäytölle ja huonoille vaikutteille.
– Yritämme opettaa, että kun tulee ongelmia, voi rukoilla ja pyytää Jeesukselta apua. Moni myös soittelee meille ja muille vetäjille ja kertoo huolistaan.
Käsi kädessä -iltoja järjestetään Turun lisäksi Helsingissä, Seinäjoella ja Lahdessa. Kuusistot toivovat, että työmuoto saisi levitä ympäri Suomea, ja monella paikkakunnalla onkin viime aikoina herännyt kiinnostus asiaa kohtaan.
– Meille saa soittaa ja kysyä toiminnasta, ja iltoihimme voi tulla tutustumaan kuka vain. Autamme mielellämme kaikessa, missä osaamme.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...