Vakaata veisuuta ja festaritunnelmaa

Monien kesäjuhlien ohjelmassa huomioidaan eri-ikäiset juhlavieraat. Kuva viime kesän Kansanlähetyspäiviltä Ryttylästä. Kuva: Philippe Gueissaz

Kun seurakuntaneuvos ja kristillisen median moniosaaja Thorleif Johansson lähti ensimmäistä kertaa hengellisille kesäjuhlille, elettiin 1960-lukua. Helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssi tarjosi nuorukaiselle tulikivenkatkuista julistusta ja leirielämän viehätystä.

Sen jälkeen Johansson on kolunnut useita kristillisten kirkkokuntien ja järjestöjen kesätapahtumia. Hän suosittelee muillekin piipahtamista myös vähemmän tuttujen yhteisöjen tilaisuuksissa, sillä niistä avautuu uudenlaisia näkymiä kristillisyyteen.

Yksi mielenkiintoinen tarkastelukohde on kieli. Vaikka sisältö olisi kutakuinkin sama, asioista kerrotaan eri tavalla ja erilaisin sanankääntein.

– Siinä missä körtillä voi olla lyhyt puhe valmiina paperilla, helluntaiherätyksen nuorisokokouksessa ilmaisun vapaus menee varsin pitkälle, Johansson vertaa.

Karismaattisuuden tuulahduksia

Helluntailaiselle voi olla helpointa aloittaa muihin tutustuminen läheltä. Suomen vapaakristillisen neuvoston jäsenyhteisöjen tapahtumat sijoittuvat kesän alkupuoliskoon. Ensimmäisenä kesäjuhliaan vietti Adventtikirkko jo kesäkuun alussa Toivonlinnassa Kaarinan Piikkiössä, ja samassa paikassa kokoontuvat metodistit kesä-heinäkuun taitteessa.

Metodistikirkon vuosikonferenssissa kesäjuhlien vietto yhdistyy virallisiin kokouksiin, joissa päätetään kirkon asioista. Tapahtuman tämänkesäinen erikoisuus ovat kansainväliset vieraat Aldersgate-liikkeestä. Kyseessä on metodistinen karismaattinen liike, joka korostaa Pyhän Hengen toimintaa ja paikallisseurakuntien varustamista.

Samaan aikaan metodistien kanssa juhlii myös Suomen Vapaakirkko. Porissa järjestettävien juhlien teemana on Korkeimman suojassa.

Vapaakirkon juhlat kuuluvat Johanssonin vakiokohteisiin, ja niissä on hänen kokemuksensa mukaan rento tunnelma.

– Vapaakirkolla on vahva musiikkiperinne, ja kesäjuhlillakin on paljon musiikkia, tänä vuonna muun muassa Exitin konsertti. Ylistys on tullut siellä yhä keskeisemmäksi.

Luterilaisen kirkon kesäjuhlista etenkin viidesläisyyden piiriin kuuluvat tapahtumat kiinnostanevat myös vapaakristittyjä. Osa juhlista vaihtaa paikkaa vuosittain, mutta herätysliikkeet hyödyntävät mielellään myös omia opistotilojaan. Esimerkiksi Kansanlähetyspäivät pidetään Ryttylässä opiston pihapiirissä.

Sekä Lähetyksen kesäpäivät että Hengelliset syventymispäivät järjestetään Kauniaisissa Suomen Raamattuopistolla. Raamatunopetus on syventymispäivien ydintä, ja seminaariaiheisiin kuuluvat muun muassa Raamatun arkeologia, 70 vuotta täyttänyt Israel, Torinon käärinliina sekä kirkon nykytila.

5 000 ihmistä polvillaan

Luterilaisen kirkon vanhojen herätysliikkeiden tapahtumat kuuluvat Johanssonin vakiokohteisiin. Herättäjäjuhlilla on pitkä perinne, ja tänä kesänä kannattaakin suunnata Tampereelle katsomaan, miten virsiä veisataan.

Johansson on huomannut, että Herättäjäjuhlien seurapuheissa saatetaan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mikä muuten on melko harvinaista hengellisillä kesäjuhlilla. Tapahtuma huipentuu taivasalla järjestettäviin päätösseuroihin, joissa loppurukous vetää koko kirkkokansan polvilleen. Jälkeenpäin lauletaan Herraa hyvää kiittäkää.

– Körttiläisyyttä pidetään matalakirkollisena, mutta missä muissa kesäjuhlissa nähdään viisituhatta ihmistä yhdessä polvillaan?

Polvirukouksen lisäksi Johanssoniin on tehnyt vaikutuksen talkooperinne nimeltä penkkikökkä. Kun seurat ovat ohi, ihmiset ottavat penkkinsä kainaloon ja kantavat ne sivuun pinoihin. Vartissa koko kenttä on siivottu.

Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroillekin Johansson on osallistunut useasti. Häntä ihastuttaa asioiden sujuminen valtavasta väkimäärästä huolimatta.

– Olen kuullut, että Suviseuroista muodostuu tilapäisesti Suomen 11. suurin kaupunki, kun 90 000 ihmistä kokoontuu samalle pellolle. Silti ei näy järjestyshäiriöitä.

Suviseuroissa käy paljon lapsiperheitä, mutta muista kesäjuhlista poiketen varsinaista lastenohjelmaa ei ole. Toinen ero on siinä, että naisten ääntä ei kuulu kentälle pystytetyistä kaiuttimista, joista puheet välittyvät alueelle.

Hengellisistä kesäjuhlista omaleimaisimpina Johansson pitää Parikkalassa järjestettäviä Orpokotijuhlia. Tapahtuman takana on Parikanniemisäätiö, jonka juuret ovat unissasaarnaaja Helena Konttisen toiminnasta aikoinaan syntyneessä herätysliikkeessä. Nimi viittaa säätiön ylläpitämään lastenkotiin.

Orpokotijuhlilla veisataan virsiä ja kuunnellaan saarnoja. Miehet ovat tummissa puvuissaan, ja tunnelma on rauhallinen. Varsinaisia vetonauloja ei ohjelmassa ole, ellei sellaiseksi lasketa tänä kesänä esitettävää näytelmää saarnaaja Kalevi Lehtisen elämästä.

– Muissa kesäjuhlissa kaikki soittelevat joka suuntaan ja ovat netissä, mutta viimeksi huomasin, että Orpokotijuhlilla ei ollut kännyköitä esillä lainkaan. Siellä vain käveltiin arvokkaasti ja keskusteltiin toisten kanssa.

Ulkopuolinen näkee tarkemmin

Vaikka sanoma on sisällöltään sama, kesäjuhlat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet monella tapaa. Johansson arvioi nykyistä Juhannuskonferenssia festarimaisemmaksi kuin mitä tapahtuma oli hänen nuoruudessaan. Ohjelma on monipuolista, mutta häntä mietityttää, toteutuuko sielunhoidollisuus yhtä vahvasti kuin takavuosina.

– Pienten paikkakuntien ihmisille merkitsi aika paljon, että Juhannuskonferenssissa pääsi keskustelemaan sielunhoidollisista asioista ilman, että asiat levisivät oman paikkakunnan asukkaiden tietoon.

Monissa tapahtumissa suvut ja ystäväpiirit kohtaavat toisiaan, mikä saattaa luoda ensimmäistä kertaa vierailevalle ulkopuolisen olon. Toisaalta juhlien ja yhteisöjen erityispiirteet välittyvät usein parhaimmin niille, jotka eivät kuulu niin sanottuun sisäpiiriin.

Johansson kertoo Kotimaa-lehden päätoimittajana työskennelleen Jaakko Eleniuksen havainnosta, jonka tämä teki Juhannuskonferenssissa vieraillessaan.

– Elenius totesi, että konferenssin lähetysteltta on Suomen kristillisyyden kohtaamispaikkana ainutlaatuinen siten, että lähettäjät kohtaavat lähetit henkilökohtaisesti. Tätä en ollut koskaan itse pannut merkille.

Säde Loponen