Vakaata veisuuta ja festaritunnelmaa

Monien kesäjuhlien ohjelmassa huomioidaan eri-ikäiset juhlavieraat. Kuva viime kesän Kansanlähetyspäiviltä Ryttylästä. Kuva: Philippe Gueissaz
Monien kesäjuhlien ohjelmassa huomioidaan eri-ikäiset juhlavieraat. Kuva viime kesän Kansanlähetyspäiviltä Ryttylästä. Kuva: Philippe Gueissaz

Kun seurakunta­neuvos ja kristil­lisen median mo­niosaaja Thorleif Johansson läh­ti ensimmäistä kertaa hengellisil­le kesäjuhlille, elettiin 1960-lukua. Helluntaiherätyksen Juhannus­konferenssi tarjosi nuorukaiselle tulikivenkatkuista julistusta ja lei­rielämän viehätystä.

 

Sen jälkeen Johansson on ko­lunnut useita kristillisten kirkko­kuntien ja järjestöjen kesätapah­tumia. Hän suosittelee muillekin piipahtamista myös vähemmän tuttujen yhteisöjen tilaisuuksis­sa, sillä niistä avautuu uudenlai­sia näkymiä kristillisyyteen.

 

Yksi mielenkiintoinen tarkas­telukohde on kieli. Vaikka sisäl­tö olisi kutakuinkin sama, asiois­ta kerrotaan eri tavalla ja erilaisin sanankääntein.

 

– Siinä missä körtillä voi olla ly­hyt puhe valmiina paperilla, hel­luntaiherätyksen nuorisokokouk­sessa ilmaisun vapaus menee var­sin pitkälle, Johansson vertaa.

 

 

Karismaattisuuden tuulahduksia

Helluntailaiselle voi olla helpoin­ta aloittaa muihin tutustuminen läheltä. Suomen vapaakristillisen neuvoston jäsenyhteisöjen tapah­tumat sijoittuvat kesän alkupuo­liskoon. Ensimmäisenä kesäjuh­liaan vietti Adventtikirkko jo ke­säkuun alussa Toivonlinnassa Kaarinan Piikkiössä, ja samassa paikassa kokoontuvat metodistit kesä-heinäkuun taitteessa.

 

Metodistikirkon vuosikonfe­renssissa kesäjuhlien vietto yh­distyy virallisiin kokouksiin, joissa päätetään kirkon asioista. Tapah­tuman tämänkesäinen erikoisuus ovat kansainväliset vieraat Al­dersgate-liikkeestä. Kyseessä on metodistinen karismaattinen lii­ke, joka korostaa Pyhän Hengen toimintaa ja paikallisseurakun­tien varustamista.

 

Samaan aikaan metodistien kanssa juhlii myös Suomen Va­paakirkko. Porissa järjestettävien juhlien teemana on Korkeimman suojassa.

 

Vapaakirkon juhlat kuuluvat Johanssonin vakiokohteisiin, ja niissä on hänen kokemuksensa mukaan rento tunnelma.

 

– Vapaakirkolla on vahva mu­siikkiperinne, ja kesäjuhlillakin on paljon musiikkia, tänä vuon­na muun muassa Exitin konsert­ti. Ylistys on tullut siellä yhä kes­keisemmäksi.

 

Luterilaisen kirkon kesäjuhlis­ta etenkin viidesläisyyden piiriin kuuluvat tapahtumat kiinnosta­nevat myös vapaakristittyjä. Osa juhlista vaihtaa paikkaa vuosit­tain, mutta herätysliikkeet hyö­dyntävät mielellään myös omia opistotilojaan. Esimerkiksi Kan­sanlähetyspäivät pidetään Rytty­lässä opiston pihapiirissä.

 

Sekä Lähetyksen kesäpäivät että Hengelliset syventymispäi­vät järjestetään Kauniaisissa Suo­men Raamattuopistolla. Raama­tunopetus on syventymispäivien ydintä, ja seminaariaiheisiin kuu­luvat muun muassa Raamatun ar­keologia, 70 vuotta täyttänyt Is­rael, Torinon käärinliina sekä kir­kon nykytila.

 

 

5 000 ihmistä polvillaan

Luterilaisen kirkon vanhojen he­rätysliikkeiden tapahtumat kuu­luvat Johanssonin vakiokohtei­siin. Herättäjäjuhlilla on pitkä perinne, ja tänä kesänä kannat­taakin suunnata Tampereelle kat­somaan, miten virsiä veisataan.

 

Johansson on huomannut, että Herättäjäjuhlien seurapuheissa saatetaan ottaa kantaa yhteiskun­nallisiin kysymyksiin, mikä muu­ten on melko harvinaista hengelli­sillä kesäjuhlilla. Tapahtuma hui­pentuu taivasalla järjestettäviin päätösseuroihin, joissa loppu­rukous vetää koko kirkkokansan polvilleen. Jälkeenpäin lauletaan Herraa hyvää kiittäkää.

 

– Körttiläisyyttä pidetään ma­talakirkollisena, mutta missä muissa kesäjuhlissa nähdään vii­situhatta ihmistä yhdessä polvil­laan?

 

Polvirukouksen lisäksi Johans­soniin on tehnyt vaikutuksen tal­kooperinne nimeltä penkkikökkä. Kun seurat ovat ohi, ihmiset otta­vat penkkinsä kainaloon ja kanta­vat ne sivuun pinoihin. Vartissa koko kenttä on siivottu.

 

Vanhoillislestadiolaisten Su­viseuroillekin Johansson on osal­listunut useasti. Häntä ihastuttaa asioiden sujuminen valtavasta vä­kimäärästä huolimatta.

 

– Olen kuullut, että Suviseurois­ta muodostuu tilapäisesti Suomen 11. suurin kaupunki, kun 90 000 ihmistä kokoontuu samalle pellol­le. Silti ei näy järjestyshäiriöitä.

 

Suviseuroissa käy paljon lapsi­perheitä, mutta muista kesäjuhlis­ta poiketen varsinaista lastenoh­jelmaa ei ole. Toinen ero on siinä, että naisten ääntä ei kuulu kentäl­le pystytetyistä kaiuttimista, joista puheet välittyvät alueelle.

 

Hengellisistä kesäjuhlista oma­leimaisimpina Johansson pitää Parikkalassa järjestettäviä Or­pokotijuhlia. Tapahtuman taka­na on Parikanniemisäätiö, jonka juuret ovat unissasaarnaaja He­lena Konttisen toiminnasta ai­koinaan syntyneessä herätysliik­keessä. Nimi viittaa säätiön yllä­pitämään lastenkotiin.

 

Orpokotijuhlilla veisataan virsiä ja kuunnellaan saarnoja. Miehet ovat tummissa puvuissaan, ja tun­nelma on rauhallinen. Varsinaisia vetonauloja ei ohjelmassa ole, ellei sellaiseksi lasketa tänä kesänä esi­tettävää näytelmää saarnaaja Ka­levi Lehtisen elämästä.

 

– Muissa kesäjuhlissa kaikki soittelevat joka suuntaan ja ovat netissä, mutta viimeksi huoma­sin, että Orpokotijuhlilla ei ollut kännyköitä esillä lainkaan. Siellä vain käveltiin arvokkaasti ja kes­kusteltiin toisten kanssa.

 

 

Ulkopuolinen näkee tarkemmin

Vaikka sanoma on sisällöltään sama, kesäjuhlat ovat vuosikym­menten aikana muuttuneet mo­nella tapaa. Johansson arvioi ny­kyistä Juhannuskonferenssia festarimaisemmaksi kuin mitä tapahtuma oli hänen nuoruu­dessaan. Ohjelma on monipuo­lista, mutta häntä mietityttää, to­teutuuko sielunhoidollisuus yhtä vahvasti kuin takavuosina.

 

– Pienten paikkakuntien ihmi­sille merkitsi aika paljon, että Ju­hannuskonferenssissa pääsi kes­kustelemaan sielunhoidollisista asioista ilman, että asiat levisivät oman paikkakunnan asukkaiden tietoon.

 

Monissa tapahtumissa suvut ja ystäväpiirit kohtaavat toisiaan, mikä saattaa luoda ensimmäistä kertaa vierailevalle ulkopuolisen olon. Toisaalta juhlien ja yhteisö­jen erityispiirteet välittyvät usein parhaimmin niille, jotka eivät kuulu niin sanottuun sisäpiiriin.

 

Johansson kertoo Kotimaa-leh­den päätoimittajana työskennel­leen Jaakko Eleniuksen havain­nosta, jonka tämä teki Juhannus­konferenssissa vieraillessaan.

 

– Elenius totesi, että konfe­renssin lähetysteltta on Suomen kristillisyyden kohtaamispaikka­na ainutlaatuinen siten, että lä­hettäjät kohtaavat lähetit henki­lökohtaisesti. Tätä en ollut kos­kaan itse pannut merkille.

 

 

Säde Loponen

 

 

 

 

 

Tulevia kesäjuhlia

15.–17.6.   Sanan Suvipäivät (Kansan Raamattuseura), Kangasniemi

15.–17.6.   Lähetyksen kesäpäivät (Kylväjä), Kauniainen

16.–17.6.   Baptistikirkon kesäjuhlat, Tampere

20.–24.6. Helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssi, Keuruu

28.6.–1.7.  Suomen Metodistikirkon vuosikonferenssi,Kaarina

29.6.–1.7.  Suomen Vapaakirkon kesäjuhlat, Pori

29.6.–1.7.  Evankeliumijuhla (SLEY), Kalajoki

29.6.–2.7.  Suviseurat, Äänekoski

6.-8.7.        Kansanlähetyspäivät (Suomen Evankelis-luterilainen Kansanlähetys), Ryttylä

6.-8.7.       Herättäjäjuhlat, Tampere

11.–15.7.    New Wine, Himos

2.-5.8.      Hengen uudistus kirkossamme, Turku

17.–19.8.   Orpokotijuhlat (Parikanniemisäätiö), Parikkala

23.–26.8. Hengelliset syventymispäivät (SRO),Kauniainen




51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja