”Vaikka mitä tulisi eteen, Jeesus ei jätä koskaan”

Tanja Selkälä on intoa täynnä oleva muskaritäti ja Chariots-laulaja mutta ennen muuta vaimo ja kolmen koululaisen äiti. Perhe menetti esikoisensa jo ennen tämän syntymää. Vaikka syksy 2003 herättää tähän liittyviä surullisia muistoja, se muistuttaa Selkälöitä myös esirukousten uskomattomasta voimasta.

Kun katson peiliin, näen 36-vuotiaan naisen, vaimon ja äidin. Hän on ihan kaunis ja nuorekas. Kasvoilla on hymy ja silmissä pilke.

Muskaritätinä on antoisaa, hauskaa ja etuoikeutettua. Monta kertaa viikossa saan kertoa monille perheille sanomaa rakastavasta Taivaan Isästä ja Jeesuksesta. Lapset, ja aikuisetkin, ovat aivan huippuja herkkyydessään, huumorintajussaan ja heittäytymisessään. Palaute on niin häkellyttävän hienoa, että tämän kaltaista työtä on tosi mielekästä tehdä.

Pyhäinpäivänä muskaritädit keikkailee Raumalla. Pääsemme kouluttamaan uusia ”muskaritätejä” sekä pitämään perhemuskarin raumalaisille lapsiperheille. Siitä huolimatta päivään liittyy tietty haikeus, rakkaan menettäminen vuosia sitten.

Lapsen menettäminen on tuskaisen ja raastavan raskasta, mutta siitä voi selvitä. Menetimme esikoisemme Lillin 13 vuotta sitten. Hän oli 20 raskausviikkoa vanha ja 20 senttiä pitkä suloinen pieni ihminen. Vaikka syksy 2003 on muistojemme synkin ja surullisin syksy, se on myös vahva muistutus esirukousten uskomattomasta voimasta ja Pyhästä Hengestä todellisena Lohduttajana.

Haaveilen, että saisin edelleen elää onnellista, iloista ja täyttä elämää, sekä syvästä perheyhteydestä lasten aikuistuttuakin. Siitä, että tietäisin kulkevani Jumalan valmistamaa polkua ja tekeväni hänen haluamiaan juttuja. Laulamisen saralla olisi vielä hienoa kokea jotain suurta ja sykähdyttävää.

Pelkään hämähäkkejä, pimeitä katuja ja ahtaita paikkoja.

Chariots-kuoro ja -bändi merkitsevät minulle paljon. Olen ollut kuorossa kahdeksan vuotta. Sinä aikana olen saanut kasvaa laulajana hillittömän paljon. Chariotsissa olen saanut lisää rohkeutta tulkintoihin ja esiintymiseen ja mahdollisuuksia kokeilla omia rajoja laulajana. Chariots on ihana yhteisö, jossa kukin on tärkeä ja arvokas. Porukka on huumorintajuista, ja siksi meillä on hauskaa yhdessä. Keikkoja vaan saisi olla paljon enemmän. Seuraava lukittu keikka on vasta kesäkuussa.

Levyttäminen on kivaa ja jännittävää. Ensin harjoitellaan ja sovitetaan paljon, sitten intoillaan ja stressataan studiossa, ja lopuksi saadaan palkinnoksi valmis levy käteen. Parasta on kuitenkin liveesiintyminen ja vuorovaikutus yleisön ja bändin kanssa.

En ikinä unohda siivota. Olen rasittavan siisti ja järjestelmällinen. Sisäinen ihmiseni menee aivan epäkuntoon, jos omassa kodissani on sekamelska ja kaaos. Tässä viime vuosina olen kuitenkin antanut itselleni luvan olla se, kuka olen. Vaikkakin ärsyttävän tarkka ja järjestelmällinen.

Lasten harrastukset vievät aikaa ja vaativat arjen aikataulutusta. Meillä harrastetaan paljon. Äitinä kaipaan enemmän perheen yhteisiä koti-iltoja, mutta toisaalta iloitsen siitä, että lapset nauttivat harrastuksistaan ja saavat niissä toteuttaa itseään.

Joulun lähestyessä alan ajoissa ahmia joulun tunnelmaa itseeni. Lokakuussa huomasin kaupassa hymyileväni aika onnellisena, kun myyntiin oli tullut joulukortteja. Tiedän, että se on monien mielestä ihan liian aikaista, mutta minä rakastan joulua. Laitan valoja ja koristeita ja soitan joululauluja hyvissä ajoin jo marraskuun aikana. Kuusikin tuodaan jo itsenäisyyspäivän tienoilla sisälle.

Parasta puolisossani Askossa on tapa, jolla hän kohtelee minua. Saan osakseni paljon kosketusta, hellyyttä, kuuntelua, ymmärtämistä ja kauniita sanoja. Asko on turvallinen ja vahva mies, jonka lähellä on voimaannuttavaa olla. Rakastan myös yhteistä huumoriamme ja helppoa yhteiseloa. Olen saanut miehistä parhaimman.

Kun kaipaan piristystä, käyn jumpassa, kuuntelen musiikkia, syön karkkia, luen kirjoja, katson telkkaria tai käyn konsertissa, teatterissa tai elokuvissa.

Jeesus on minulle kaikki. Huokailen ja juttelen Jeesukselle monia kertoja päivässä. Hän on toivoni ja tulevaisuuteni, parantajani ja iloni. On niin mahtavaa, että on Jeesus, johon turvata. Vaikka mitä tulisi elämässä eteen, hän ei jätä koskaan! Mahtavaa, eikö?


10/2016Kirjallisuus:The

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja