Uskon markkinaistuminen huolettaa johtajuusspesialistia - "Totuuden etsiminen työntää eteenpäin"

Megakirkot ovat kiinnostavia, mutta en voi välttää ristiriitaisia tunteita, joita niihin liittyy, Ville Saarikalle sanoo. (Anssi Tiittanen)
Megakirkot ovat kiinnostavia, mutta en voi välttää ristiriitaisia tunteita, joita niihin liittyy, Ville Saarikalle sanoo. (Anssi Tiittanen)

Anssi Tiittanen 

Kaupunki voisi tuskin olla rumempi. Hyvää taustanäkymää kuvalle ei Helsingin Kampissa löydy, vaikka katsoisi minne. 

– Ei puutu kuin se, että sataisi lisää loskaa, Ville Saarikalle sanoo väistellessään sohjokasoja. 

Valmennusalalla toimiva ekonomi puhuu vuolaasti. Saarikalle harmittelee kristillisyyden markkinaistumista. Mitä se pahimmillaan tarkoittaa? 

– Seurakunnat toimivat kilpaillulla markkinapaikalla aivan kuin yritykset ja tarjoavat uskoville hengellisiä hyödykkeitä ja palveluja, Saarikalle kuvailee.  

– Seurakuntien välinen kilpailu eli taloustieteestä tuttu ”näkymätön käsi” johtaa siihen, että asiakkaille tarjotaan alati laadukkaampia hengellisiä tuotteita, joihin heidän toivotaan tarttuvan.

 

 

    ”Tähtipöly on minun silmissäni vähentynyt.”

 

Saarikalle puhuu pitkälti kansainvälisestä perspektiivistä ja alueista, joissa herätyskristillisyys on vahvoilla. Hän on työssään kiertänyt vuosien ajan maailmaa, ja tutuiksi ovat tulleet Suomessakin tunnetut megaseurakunnat, kuten Hillsong-kaupunkiseurakunnat eri mantereilla ja Joseph Princen suuri seurakunta Singaporessa. 

– Megakirkot kiinnostavat myös maallistuneita ihmisiä. Suomestakin moni kovan luokan bisneksentekijä on käynyt Joel Osteenin Lakewood-kirkossa Houstonissa, Saarikalle sanoo. 

Mitä hän itse on etsinyt katsastaessaan seurakuntia maailmalla? 

– Minua on ajanut varmaankin uteliaisuus ja ehkä se perinteinen helluntailainen ajatus, että pitää mennä sinne missä Henki liikkuu. Tai että jossakin on menossa aalto, johon täytyy päästä mukaan, Saarikalle luettelee.

 

 

 

Ville Saarikalle puhuu uskon markkinaistumisesta ja 2020-luvun menestysteologiasta RV Podcastin jaksossa "Onko itsensä kehittäminen uutta menestysteologiaa?".

Kuuntele

 

Katsele ja kuuntele

 

 

Jossain vaiheessa kullankaivajasta on tullut tarkkailija.  

– En kokenut mitään suurta pettymystä tai havahtumista. Pikemminkin jouduin prosessiin, jossa aloin kyseenalaistaa ajatusta aallonharjasta. 

Saarikallen on ollut hankalaa niellä sitä, että läntisessä evankelisessa kristillisyydessä eletään hyvin johtajakeskeisesti. 

– Ne määräävät, joilla on hillittömästi itseluottamusta. Kun on luonnetta ja karismaa, seuraajiakin löytyy. 

Megaseurakuntia katsoessaan Saarikalle on löytänyt yhä useammin itsensä sen ääreltä, että jotakin tärkeää niiden menestyksen keskellä on myös hukattu. 

– Painotan, että maailmalta on jäänyt myös todella hyviä kokemuksia. Ristiriitaisia tuntemuksia en kuitenkaan voi välttää. 

 

Saarikalle löysi itsensä kymmenisen vuotta sitten kauppakorkeakouluopintojen loppupuolella myymästä koulutuksia yrityksille. Nordic Business Forum otti tuolloin ensiaskeliaan. 

– Olin muutaman viikon jälkeen valmis lähtemään. Jäin kuitenkin mukaan, ja tässä ollaan edelleen, nykyisin osakkaana ja puhujakiinnityksiä koordinoivana johtajana yrityksessä toimiva Saarikalle sanoo. 

Suomesta puuttui johtajuuteen, itsetuntemukseen ja ammatilliseen kehittymiseen keskittyvä suurtapahtuma, ja muutamassa vuodessa NBF:stä muodostuikin Helsingin Messukeskukseen normaalioloissa noin 7 500 ihmistä vetävä vetovoimainen ammattilaistapaaminen. 

Puhujina tapahtumissa ovat olleet muun muassa ex-varapresidentti Al Gore, ex-presidentti Barack Obama, miljardööri-yrittäjä Richard Branson ja tähtinäyttelijä George Clooney

Moni ajattelee, että kuuluisuuksien lähellä omaankin elämään sirottuu kultapölyä. Minkälaista on tavata suuria ihmisiä? 

– Suhteeni siihen on muuttunut ajan saatossa. Kyllä tähtipöly on minun silmissäni vähentynyt. Obama oli todella karismaattinen, George Clooney hirveän mukava, Saarikalle pudottelee. 

– Pääosin kaikki ovat tällaisella tasolla ennen muuta hyvin ammattimaisia. 

 

Palataan seurakuntakenttään ja Ville Saarikallen hengelliseen identiteettiin. 

– Kutsuisin itseäni historiaorientoituneeksi kristityksi. 

Saarikalle, 40, kasvoi helluntailaisessa kodissa. Lapsuutta leimasi vanhempien yrityksen alasajo lamavuosina ja perheen köyhtyminen. 

– Vaatekauppa Lappajärvellä ei enää kannattanut. Markkina muuttui, ihmiset alkoivat shoppailla muualla. 

1990-luvusta muodostui kuitenkin Saarikalleille selviytymistarina. Molemmat vanhemmat kouluttautuivat ja löysivät itselleen uudet ammatit. 

– Vanhemmat olivat nuoria, nuorempia kuin minä nyt. Se oli rankkaa aikaa, ja olimme aidosti ahtaalla. Usko toi turvaa elämään niissä vaiheissa. 

Perihelluntailaiselta pohjalta hengellisiä kysymyksiä tarkasteleva Saarikalle on saanut viime vuosina lisämausteita ajatteluunsa eri puolilta. 

– Helluntailaisuus on silti juureni, ja sillä on valtavasti annettavaa: avoimuus Pyhälle Hengelle, armolahjat, henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja evankeliointi. Kaikkien kristittyjen pitäisi minusta pitää näitä asioita suuressa arvossa. 

 

Ajatus, johon Saarikalle on selkeästi ottanut etäisyyttä, on Yksin Raamattu -periaate (lat. Sola scriptura). 

– Maailmassa on tuhansia kirkkoja, joiden opeissa on eroja. Kaikki ne perustelevat itsensä Raamatulla. Raamatun lisäksi täytyy tunnustaa muitakin uskon ja opin auktoriteetteja, Saarikalle tiivistää. 

Hän viittaa Vincentius Lerinumilaiseen, joka puhui traditiosta, jonka ”kaikki ovat uskoneet aina ja kaikkialla”.  

– Kaikkea tulisi katsoa historiallisen kristinuskon valossa. Se toimii linssinä selittämään kirjoituksia oikein. Sen opin, joka osaltaan vahvasti ohjasi Raamatun kaanonin muodostumista, tulisi kulkea mukana myös Raamatun tulkinnassa.  

– Varhaisten vuosisatojen uskonkappaleethan ovat syntyneet usein vastauksena harhaoppeihin. Jo silloin on käsitelty haasteita, jotka ovat horjuttaneet kristillistä uskoa. 

 

Saarikalle alkoi viime vuonna sanoittaa tiedonjanoista ajatteluaan blogiin. hän kertoo etsivänsä kristinuskon olemusta historiasta käsin. 

Keskeisenä työkaluna kristillisen uskon ytimeen pääsemiseksi Saarikalle pitää avointa ja keskustelevaa otetta. 

– Sitä, ettei heti ajatella, että eri tavoin asiat näkevä on väärässä. Että osattaisiin suhtautua suopeasti toisella tavalla ajattelevaan eikä pidettäisi häntä vähä-älyisenä tai sokeana, ja pystyttäisiin puhumaan ilman ankaria leimoja. 

Hyvää väittelyä hän pitää ”totuuden löytämistä edistävänä asiana”. 

Moni kysymys on yhä auki, eikä Saarikalle odota löytävänsä vastausta kaikkeen. 

– On ihmiselämän todellisuutta, että jossain määrin joudumme hyväksymään epävarmuuden, mutta kristityillä on silti toivo Jumalassa. Kyse on uskosta, joka etsii ymmärrystä.

 

 

Ville Saarikalle puhuu uskon markkinaistumisesta ja 2020-luvun menestysteologiasta RV Podcastin jaksossa "Onko itsensä kehittäminen uutta menestysteologiaa?".

Kuuntele

 

Katsele ja kuuntele

 





40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja