En koskaan unohda neljän lapseni syntymää, ajattelen tänään. Aikuisten oikeasti totuus on kuitenkin se, että jonakin päivänä voin unohtaa ihan kaiken, oman nimenikin. Toivon, että joku silloin muistaa minut.
Rakkain arkirutiinini on istua työpäivän jälkeen kelloon katsomatta kahvikupin ääressä viipyillen. Siinä lueskelen päivän postin, ja vaihdamme mieheni Hannun kanssa päivän kuulumiset ja alkavan illan suunnitelmat. Päivät sisältävät useimmiten niin paljon kuulemista ja puhumista, että hiljaisuus on sielulle lepoa.
Ammatinvalintaa on mielenkiintoista näin jälkikäteen tutkailla. Tulee mieleen ajatus, että minä en valinnut ammattia vaan ammatti valitsi minut. Työelämä- nimisen palapelin palat ovat näin loksahdelleet paikoilleen. Koen, että työ on kasvattanut ja eheyttänyt minua myös ihmisenä. Nämä reilut 30 vuotta ovat olleet erittäin antoisia, juuri minulle räätälöityjä aikoja!
Minua ilahduttaa juuri nyt hetki hetkeltä avautuva, uskomattoman kaunis alkutalven valkoinen järvimaisema.
Minua surettaa lapsen hätä sodan keskellä, nälän piinaamana, aikuisen mielivallan kohteena, hyväksikäytettynä, hylättynä...
Raamattu on minulle leipää kansien välissä. Tuoretta ja tuoksuvaa, jossa voi sulaa päällä. Kyynelin nieleskeltyä. Pikainen hätäapu heikotukseen. Kuivahko kantapala. Mutta ravitseva ja välttämätön.
Vanhemman tärkein tehtävä on rakastaa ja rakastaa. Ja rakastamiseen kuuluu rajojen asettaminen lempeästi mutta lujasti, lapsen omalle kasvulle ja ajattelulle tilaa antaen. Ajattelen minä niinkin, että vanhemmuus on vaikea laji – että virheet ja epätäydellisyys ovat sallittuja.
Pitkän parisuhteemme salaisuus on salaisuus! Jossain alla maan pohjalaissavolaiset juuret ovat kasvaneet juuristoksi, monet keväät ja talvet kokeneeksi. Tärkeää on ollut luottamus, toisen läsnäolo sanoittakin. Tärkeää on ollut kosketus, keholla ja sanoilla. Tärkeää on ollut yhdessä tekeminen ja kokeminen. Tärkeää on ollut siunaus.
Luovuus on suurenmoinen lahja, oikein käytettynä ilo itselle ja muille. Uskon, että Jumala luodessaan ihmisen antoi hänelle ripauksen omasta luovuudestaan, jokaiselle jotakin.
Olen ymmärtänyt, että savolainen mammani oli viisas nainen. Hän totesi usein, että ”sitä sannoo et sano, jonka piähä et piäse”. Monesti elämäni aikana tämä lause on pulpahtanut mieleeni, kun olen itse ollut arvostelemassa tai kuullut arvosteltavan toisen elämää ja tekemisiä.
Seurakunta on minulle toinen koti. Pienenä käärönä minut kannettiin Kangasniemen Eelimiin, ja äidinmaidossa imin rakkauden seurakuntaan. Vuosien aikana kokemusta on toki koeteltu: on ollut kyseenalaistamisia ja epäilyksiä. En kuitenkaan osaa ajatella elämääni ilman seurakuntayhteyttä, niin tärkeää se on!
Lukemisen arvoinen kirja on kauan sitten ensimmäisen kerran lukemani Mika Waltarin klassikko Valtakunnan salaisuus. Viime vuosilta suosittelen Susanna Kokkosen ajatuksia herättävää kirjaa Matka holokaustiin.
Eläkkeelle jääminen häämöttää... Siihen minun täytyy pikkuhiljaa valmistautua.
Lapsenlapset ovat huipputärkeä osa elämääni! Jokainen on niin oma persoonansa ja niin rakas. Joka päivä rukoilen heille Taivaan Isän siunausta.
Jeesus on Vapahtajani, Ystäväni, elämäni pohjakallio.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...