Tavoitteena oma taivaspaikka vai yhteinen hyvä?

Miika Tolonen toivoisi, että herätyskristityt laajentaisivat eettisiä kysymyksiä koskevaa keskustelua. - Onko uskovien ajattelussa sijaa kuolemaa edeltävälle elämälle ja vielä meidän jälkeemme tuleville polville? Tolonen kysyy. Kuva: Anna Lehtinen
Miika Tolonen toivoisi, että herätyskristityt laajentaisivat eettisiä kysymyksiä koskevaa keskustelua. - Onko uskovien ajattelussa sijaa kuolemaa edeltävälle elämälle ja vielä meidän jälkeemme tuleville polville? Tolonen kysyy. Kuva: Anna Lehtinen
Eettinen elämäntapa – onko se sitä, ettei käytä alkoholia tai tupakkaa, harrasta avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita tai vaikkapa käy yökerhoissa? Kun herätyskristityt puhuvat etiikasta, he keskustelevat usein edellä mainituista moraalivalinnoista – ja jokaisen kristityn onkin hyvä pyrkiä elämään niin, ettei vahingoita muita tai itseään.

Kun sitten koittaa maanantaiaamu, uskovainen käynnistää katumaasturinsa, vilkuilee ajaessaan älypuhelinta ja käy töiden jälkeen ruokakaupassa sen enempiä miettimättä. Vaateliikkeestä mukaan tarttuu kuuden euron T-paita, joita on kaapissa jo valmiiksi pino.

Arjessa täytyy tehdä paljon valintoja, joihin ei saarnapöntöstä saa valmennusta. Näitä elämän suuria kysymyksiä on enemmän kuin edes uskallamme ajatella. Ja niillä on vaikutusta paitsi meidän elämäämme, myös lähimmäistemme elämään joka puolella maapalloa.

Teologian tohtori, Iso Kirja -opiston opettaja Miika Tolonen sanoo, että helluntailaisten ja muiden vapaakristittyjen etiikka on perinteisesti suuntautunut tiettyihin, kapea-alaisiinkin kysymyksiin ja jättänyt monet muut huomiotta. Nyt kun elämme 2010-lukua ja planeettaamme kansoittaa noin seitsemän miljardia ihmistä, henkilökohtaiset mutta yli sukupolvien ja maiden rajojen vaikuttavat valinnat ovat eettisten kysymysten joukossa yhä tärkeämpiä.

– Helluntailainen opetus on korostanut kuoleman jälkeistä elämää niin paljon, että herää kysymys, onko uskovien ajattelussa sijaa kuolemaa edeltävälle elämälle ja vielä meidän jälkeemme tuleville polville, Tolonen sanoo.

– Kokonaisvaltaisempi käsitys eettisestä elämästä saattaa johtaa yllättäviin seurauksiin. Kulutuskulttuuri, globaali kapitalismi, individualismi, hedonismi... Miltä näyttää kristillinen elämä nykykulttuurissa, jossa nämä asiat vallitsevat? ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” on vaikeampi rukoilla kun tajuaa, että joillekin seurakuntalaisille ei riitä leipää minun länsimaisen elämäntyylini takia.

Miika Tolonen painottaa, ettei puhu asiassa korkealta. Hän osoittaa kahta älypuhelinta edessään.

– Käytänkö minä näitä vai käyttävätkö nämä minua? En ole hyvä esimerkki. Vaatettamalla itseni ja syömällä ruokaa olen jo osa maailmanlaajuista systeemiä, joka aiheuttaa sen, ettei joillakuilla toisilla ole asiat hyvin. Etiikka on vyyhti, josta on vaikeaa puhua mutta josta pitää puhua.

Yhteinen pallomme

Eettisestä elämästä puhumisen vaikeus juontuu paitsi erilaisista käsityksistä siitä, mikä on eettistä, myös erityisesti siitä, että eettisyys saattaa vaatia uhrauksia – usein vielä sellaisia, joista emme hyödy me itse vaan joku jossakin kaukana, ainakin kauniissa puheissa lähimmäiseksikin kutsuttu.

– Olenko valmis antautumaan Jeesukselle vain mukavan elämän puitteissa, niin kuin rikas nuorukainen oli Raamatussa? Teenkö eettisiä valintoja vasta sitten, kun olen ensin pitänyt kiinni tietyistä omista mukavuuksistani? Miika Tolonen pohtii.

– Sille, että olemme individualisteja, ei Jeesuskaan voi enää mitään. Kristillinen usko ja seurakunta voivat antaa ihmiselle uuden näkökulman, yhteiskuntakriittisen linssin, mutta tilanne ei korjaannu alttarihetkellä.

Tolonen kuvailee, miten avaruudesta katsottaessa maapallomme on ”ihan oikeasti yksi”. Tupakan tai alkoholin käytön välttäminen on yksilölle vielä melko helppoa, mutta kun aletaan puhua globaaleista kysymyksistä, helluntai-karismaattista kristillisyyttä usein leimaava onnistuja- ja menestyjäkulttuuri tuottaa helposti vain yhä ahdistuneempia kristittyjä.

– Maapallon pelastaminen ja epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen on tehtävä, johon kukaan ei yksinkertaisesti pysty. Silti kristityn tulee pyrkiä Jumalan tavoin asettumaan köyhän, sorretun, marginalisoidun ja syrjityn asemaan. Kenties voimme tehdä edes jotain?

Mitä Jeesus tekisi?

Jeesus joi viiniä kaikkein halveksituimpien ihmisten kanssa. Häntä nimiteltiin syntisten ystäväksi. Hän myös sanoi, että rikkaan on vaikeaa pelastua, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Miika Tolonen arvelee, että Jeesus tulisi meille nykykristityille varmasti aika ”puskista”.

– Hän varmaan viihtyisi paremmin kylänraitin pubissa kuin meidän tilaisuuksissamme, Tolonen heittää.

– Jeesusta kiinnosti sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Siksi myös Kristuksen ruumiilla, seurakunnalla, tulisi olla jokin näkyvä vastalause globaalille riistolle. Jeesus ei myöskään ”heittänyt hanskoja tiskiin”, vaikka maailman pahuus ja epäoikeudenmukaisuus eivät poistuneet yhteiskunnasta hänen ”lihansa päivinä”.

Miika Tolonen painottaa, että myös moni kristitty toimii jo nyt eettisesti oikein globaaleissa kysymyksissä.

– Esimerkiksi yltiöpäinen kuluttaminen ja nautintokulttuuri eivät välttämättä ole kristittyjen keskuudessa yhtä suosittuja ilmiöitä kuin ei-kristittyjen. Ymmärrämme ainakin jollain tasolla, että elämässä on kyse syvemmistäkin asioista.

– Itse olen pyrkinyt arvioimaan omia kulutustottumuksiani; aika monia asioita ei oikeasti tarvitse. Kysyn itseltäni myös entistä enemmän, kuinka ”reiluja” tuotteet ja palvelut ovat. Minulle se on jatkuvaa kipuilua: on suuri kiusaus ”mukautua tähän maailmanaikaan” ja ajatella, ettei sillä ole mitään väliä, mitä minä kulutan. Jumala on kuitenkin kiinnostunut koko luomakuntansa hyvinvoinnista.


Anna Lehtinen


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja