Sampsa Simpanen on koomikko, jonka perheeseen kuuluu ”kolme alle 10-vuotiasta lasta ja yksi täysi-ikäinen vaimo”. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa helluntaiseurakunnissa, luterilaisessa kirkossa ja ennen koomikon uraansa paikallispastorina Kuopion metodistiseurakunnassa.
Vaimoni mielestä hänestä on tullut outo, ja se on kuulemma minun vikani. Mitä lie vihjailee... Lisäksi hän sanoo, että saan hänet aina hymyilemään, mutta on myös hetkiä, jolloin pitäisi osata olla hiljaa.
Lapseni ovat minulle ehtymätön stand up -juttujen lähde, mutta samalla myös suurimpia ärsytyksen aiheita. Kuinka vaikeaa on nostaa takki eteisessä naulakkoon eikä pudottaa keskelle lattiaa? Toisaalta lapset ovat jatkuva muistutus Taivaallisen Isän armollisuudesta ja rakkaudesta. Olen saanut lahjoista suurimman.
Pastorin työssä raskainta ja mahtavinta oli ihmisten kanssa olo. Maamme on täynnä pahoinvoivia ihmisiä, ja pastorit ovat niitä, joille usein muutkin kuin seurakunnan jäsenet kaatavat pahan olonsa. Samalla on mahtavaa toimia Jumalan rakkauden työvälineenä ja huomata Isän viisaus. Eri ihmisille sopivat erilaiset työkalut: toinen vaatii hienomekaniikkaa tai pelkästään aikaa, kun taas toisen kohdalla Isäkin riisuu silkkihanskat. On ihan uskomattoman siunaavaa saada seurata vierestä, kun Isä alkaa muokkaamaan lastaan omaan käyttöönsä ja miten tämä jossain vaiheessa vain huomaa olevansa siinä, minne Isä on hänet halunnut.
Huomasin olevani hauska, kun ihmiset nauroivat jutuilleni. Tämä tapahtui kuitenkin vasta kahdeksannella keikalla. Stand up on vaikea ja äärettömän herkkä laji, ja tarvitaan jossain määrin jääräpäinen luonne, että siinä onnistuu. Kaikista ei ole siihen siltikään.
Olen ollut hauska usein kaveripiirissä, esimerkiksi illanistujaisissa ja saunailloissa. Näen asioita eri tavalla kuin muut. Nuorempana olen jopa loukannut ihmisiä ajattelemattomuudellani, kun olen laukonut asioita miettimättä. Minkä sille voi, kun suu on nopeampi kuin aivot.
Koomikon tehtävä on naurattaa ihmisiä ja saada heidät viihtymään. Ei tarvitse saada aikaa maailmanrauhaa tai poliittista vallankumousta. Komiikan avulla voidaan toki tehdä paljonkin, mutta olennaisinta on tarjota ihmisille hetken levähdys.
En voisi vitsailla asioista, joissa en näe mitään hauskaa. Kuten lasten hyväksikäyttö tai kansantanhu.
Kun kaipaan piristystä, menen jonkun kollegan keikalle tai katson stand uppia netistä – tai sitä pelleshow’ta, joka esiintyy 24/7 meidän olohuoneessa.
Pelkään masennukseni uusivan. Menettäväni fyysisen terveyteni. Tai vaimoni. Tai lapseni. Kansantanhulle. Hrrr... ajatuskin puistattaa...
Unelmoin ajamisesta prätkällä USA:n halki rannikolta rannikolle. Tai no, riittää nyt vaikka yksi lauantai-iltapäiväkin rauhassa hyvän entrecôte-pihvin kanssa kahden.
Minua ärsyttää ihmisten itsekkyys. Tämä yhteiskunta painottaa liikaa omaa napaa, ja silloin unohtuu toisen kunnioittaminen. Eri mieltä oleminen ei tee ihmisestä tyhmää. Välttämättä. Aina.
Ikimuistoisin mokani sattui seurakunnan pitkäaikaisen jäsenen hautajaisissa. Lausuin sanat: ”Rukoilkaamme yhteen ääneen Jeesuksen itsensä meille opettama rukous. Isä meidän, joka olet taivaissa...” Ja sitten totaalinen blackout. Ei minkäänlaista käryä, miten pitäisi jatkaa! Eturivi tajusi, mikä on homman nimi, ja he jatkoivat puolestani. Minua nauratti ihan tolkuttomasti. Arkku nenäni edessä, surevat hautajaisvieraat tuijottavat, rukoillaan ja minua naurattaa! Kyllä hävetti, ja kävin jälkeenpäin pyytämässä anteeksi omaisilta.
Toisaalta olen todennut, että stand up -lavalla tapahtuvat asiat eivät ole enää niin pahoja.
Mieleenpainuvinta esitystä on vaikea valita. Yksi oli varmasti Ilosaari-rockin lavalla, Mariskan ja 22Pistepirkon välissä. Silloin piti oikein pysähtyä miettimään, että missä minä olen. Oma uskovaisuuteni tulee monesti esiin voimakkaastikin jutuissani, ja silti olin päässyt tuollaiselle lavalle.
Toinen tilanne oli koomikko Ismo Leikolan lämppärinä Tampere-talon loppuunmyydyssä isossa salissa, kun esiinnyin 1 800 ihmiselle. Ja viikko sitten Turussa, kun yleisönä oli parikymmentä 14–18-vuotiasta nuorta, jotka olivat ihan mahtavia.
Hengellinen kotini on tällä hetkellä metodistiseurakunnassa. Olen aina ajatellut asian niin, että kristillinen kenttä on kuin Golgatan kumpu. Me eri seurakunnat olemme eri puolilla kumpua ja katselemme ristiä eri puolilta, mikä tuo erilaisuutta seurakuntiimme. Risti on kuitenkin se, mikä lopulta merkitsee.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...