Soi kunniaksi Luojan

"Jumala on antanut meille ihan mahtavan lahjan, musiikin, jolla voimme ilmaista tunteita ja ylistää Jumalaa. Itse pidän monenlaisesta musiikista. Pop, rock, blues ja jazz ovat mieleeni, mutta parasta on groove, joka vie mukanaan eikä laahaa, Jonna Syrjälä kertoo.

Alavudelta kotoisin oleva Syrjälä on tehnyt musiikkia erilaisissa ryhmissä.

– Musiikki on minulle henkireikä. Se auttaa käsittelemään onnea ja iloa mutta myös surua ja ahdistusta. Hengellisellä musiikilla on ainutlaatuinen tehtävä. Musiikki vie syvemmälle ja kertoo monesti enemmän kuin puheet. Syrjälä on mukana Almost There -yhtyeessä, jonka kanssa hän on ollut aktioissa Espanjassa, Turkissa ja Virossa ja tavoittanut eriikäisiä turisteja. Hengellinen musiikki puhuttelee aina.

– Bändillämme on myös vanhoja biisejä nuorekkaasti sovitettuina. Ne uppoavat yleisöön jopa niin, että erään Turkin-keikan jälkeen bändi sai ruusut kuulijalta.

Jyväskylässä yhteisöpedagogiikkaa opiskellessaan Jonna musisoi seurakunnassa.

– Haluaisin, että seurakuntamusiikki laajentuisi nykyisestä kapea-alaisuudestaan. Nuorilla on koulutuksen tuomaa osaamista ja näkemystä, ja musiikissa pitäisi olla pyhää iloa ja monipuolisuutta.

”Meidän pitää antaa tilaa toisillemme”

Ennen uskoontuloaan karaokeisäntänä ja muusikkona rumpujen takana leipänsä tienannut Joni Siimes tietää, mitä musiikin tekeminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Kuhmalahdelta maailmalle lähteneelle teologian opiskelijalle tulivat tutuksi erityisesti raskaat musiikkityylit.

Siimeksellä on selkeä näkemys seurakuntamusiikista.

– Lopetetaan muutoksen pelkääminen. Jumalan Henki vaikuttaa myös uudessa ja tuoreessa musiikissa eikä ole kiinni musiikkityylissä tai rytmissä. Eri musiikkityylit vaikuttavat eri ihmisiin, ja joka kulttuuriin ja musiikkityyliin voidaan pukea evankeliumi. Ihminen ei tee musiikista hengellistä, sen tekee Jumalan Henki.

– Vanhojen hengellisten laulujen tapaa kertoa Jumalan suurista teoista ei saisi kadottaa. Uudessa ylistysmusiikissa lyyrinen anti jää joskus köyhäksi. Onnistuisiko parhaiden puolien yhdistäminen?

Siimeksen mukaan ääripäiden ystävien tulisi osoittaa pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä.

– Istuin kerran eräässä tilaisuudessa, kuuntelin ylistystä ja kiinnitin huomioni jokaiseen epäkohtaan. Istuin kädet puuskassa, kunnes äkkiä ymmärsin, ettei ole ihme, etten voi yhtyä ylistykseen keskittyessäni epäolennaisuuksiin. Oivalsin, että meidän pitää keskittyä Kristukseen ja antaa tilaa toisillemme – myös virheille. Hyvin toteutettu ja johdettu ylistys antaa mahdollisuuden kohdata Jumala.

”Seurakuntiin paljon erilaista musiikkia”

Kauhajoelta kotoisin oleva Dóra Lukács opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa muusikon tutkintoa. Kauhajoella alkanut aktiivinen musiikkipalvelu seurakunnassa on jatkunut Tampereellakin. Dóralla on seurakuntamusiikista selvät näkemykset ja toiveet.

– Haluaisin seurakuntaan konsertteja. Olisi hienoa kuunnella hyvää hengellistä musiikkia ja nauttia hyvistä sanoista, hienoista melodioista ja taitavasta soitosta sekä sovituksista.

– Olen miettinyt, miksi varsinkin ylistysbändit usein soittavat samoja kappaleita samantyyppisillä sovituksilla. Pitäisi tunnustella ilmapiiriä eikä vaan automaattisesti vatvoa samaa säettä. Palvontamusiikki toimii parhaiten intiimeissä tilanteissa esimerkiksi soluissa. Olen johtanut ylistystä itsekin ja tiedän, miten vaikeaa joskus on saada seurakuntaa mukaan tunnelmaan.

– Jos saisin määrätä, haluaisin paljon erilaista musiikkia ja bändejä seurakuntaan. Itse haluaisin tehdä akustista musiikkia.

Lukácsin vanhemmat ovat kotoisin Unkarista ja toimivat nykyään Kauhajoella musiikinopettajina. Lukács kertoo, että unkarilaisissa seurakunnissa on paljon ammattimuusikoita ja musiikkityylit vaihtelevat lattareista jazziin ja rokkiin. Tanssikin on tavallista.

– Unkarissa ylistysmusiikki on myös suosittua, mutta siellä ei vatvota vaan annetaan musiikin viedä. Samaa olisi hienoa nähdä myös Suomessa.

Myös julistavaa musiikkia tarvitaan

Musiikin ammattilainen ja pitkään monipuolista seurakuntamusiikkia tehnyt tamperelainen kapellimestari Juha Törmä on ihmeissään nykyisestä musiikin linjasta – tai oikeastaan linjattomuudesta – seurakunnissa.

– Seurakunnan ydintehtävä on yksiselitteisesti lähetyskäskyssä, joka on annettu koko seurakunnalle ja josta ei ole annettu muusikoille erivapautta, Juha Törmä pohtii.

– Ovatko seurakunnat omaaloitteisesti laittaneet yhden tehokkaimmista työkaluistaan hyllylle?

Osallistava jumalanpalvelus on ajankohtainen tavoite, mutta usein sen vastakohdaksi tai jopa esteeksi koetaan ”esittävä” musiikki.

– Esittävän musiikin nimike on mielestäni harhaanjohtava: esittävää toimintaa on kaikki se, mitä lavalla tapahtuu.

Törmän mielestä esittävän musiikin sijaan voitaisiin puhua julistavasta musiikista, jossa pääpaino on sillä, että laulajilla ja soittajilla on sanoma.

– Jos julistava musiikki rajataan pois, evätään monilta muusikoilta mahdollisuus toteuttaa näkyään ja kutsuaan.

– Julistavassa musiikissa tekstin tekijä on tiivistänyt viestinsä ymmärrettävään ja koskettavaan muotoon: se voi olla evankeliumia uskosta osattomalle tai julistusta ja  sielunhoitoa seurakunnalle. Musiikin tuoman tunnelatauksen vuoksi laulujen tekstit jäävät varmemmin mieleen kuin puhe.

– On mielestäni arveluttavaa tehdä ylistysmusiikista, yhteislaulusta tai mistään musiikkityylistä oppia ainoana hengellisen musiikin muotona.


Markku Sandberg